Meidän mamma, 88 v hinkuaa matkalle ulkomaille.
Mamma on pikkuruinen, liikkuminen hiukan verkkaista, kuulo heikentynyt ja näkökin tihrustaa. Kävimme keväällä keväällä yhdessä Virossa kylpylässä ja siellä huomasin mamman hidastuneen toimintakyvyn. Nyt hän olisi menossa ilman "esiliinaa" jonnekin vuoden vaihteessa. Nyt kysynkin Teiltä: kuinka matkatoimisto suhtautuu noinkin iäkkään asiakkaan matkasuunnitelmiin? Me omaiset haluaisime estellä mammaa lähtemästä turistimatkalle, nyt ei perheessä ole matkaseuralaista mamman tarpeisiin. Henkinen vireys on vielä tallella. Ikävältä tuntuu estellä kun halua on kova.
Mamma on pikkuruinen, liikkuminen hiukan verkkaista, kuulo heikentynyt ja näkökin tihrustaa. Kävimme keväällä keväällä yhdessä Virossa kylpylässä ja siellä huomasin mamman hidastuneen toimintakyvyn. Nyt hän olisi menossa ilman "esiliinaa" jonnekin vuoden vaihteessa. Nyt kysynkin Teiltä: kuinka matkatoimisto suhtautuu noinkin iäkkään asiakkaan matkasuunnitelmiin? Me omaiset haluaisime estellä mammaa lähtemästä turistimatkalle, nyt ei perheessä ole matkaseuralaista mamman tarpeisiin. Henkinen vireys on vielä tallella. Ikävältä tuntuu estellä kun halua on kova.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö mammalle ole ketään ystävää matkalle seuraksi?
Olisi kyllä hyvä - jos jotain sattuisi. Monta kertaa sitä nuoremmatkin erehtyy bussiaikatauluista ja reiteistäkin yhteisillä retkillä. Ja olisihan se paljon rattoisampaa ja turvallisempaa reissata, kun on samaa kieltä puhuva ystävä mukana.
Kysyit miten matkatoimisto suhtautuu..Soita matkatoimistoon ja kysele. Paras olisi tietenkin saada mammalle joku mukaan.
Rahoistahan se on kysymys. Lastenlapset on yleensä
hirmuisen rahanahneita. Vanhus ei saa kuollakaan
rauhassa.
ilkeä, kateellinen,miten voit tietää toisten suunnitelmatkin? Ajatuksista puhumattakaan.
Taidat kertoa itsestäsi.
joku samanikäinen tai aina hienompaa jos itse tai joku muu lapsenlapsista pääsisi mukaan.
Olen aivan varma että koskaan et katuisi sitä reissua.
Minä saan mummojeni jutuista ja tempauksista vieläkin voimaa, lohtua, naurua, itkua. Enemmän naurua ja hyvää mieltä. Olen 60v. Mummojen tyttö
mielelläni vielä etelän lämpöön talvikuukausiksi, mutta se matkanteko arvelluttaa. Eivät ne hoksottimet ole enää entistä luokkaa etten yksin uskalla lähteä ja perilläkin olisi hyvä jos olisi suomalaisia joihin voisi tukeutua hädän tullen.
Ymmärrän hyvin mamman mieliteon. Ei se rahasta ole kiinni, kyllä ne rahat saa tuhlattua kotimaassakin - jos on mistä tuhlata. Me mammat auttelemme muutenkin näitä nuoria opiskelijoita vointimme mukaan. Osaamme kyllä hoitaa raha-asiamme. Ei muuta kuin matkaan mahdollisuuksien mukaan.
Entinen työkaveri kävi Austraaliassa sukuloimassa 2 kertaa 80 täytettyään. Mukana ensin 70 vuotias, sitten 50 vuotias. Lentokentille ennakkotilaus pyörätuolipalvelusta. Hienosti se menee hitaankin kanssa.