Miten nuorena olette saaneet ekan lapsenne?Millaisia fiiliksiä herätti?Miten olette pärjäilleet?Miksi sanotaan että lapset kannattaa tehdä päälle 20v.?en ole päässyt siitä oikein selville :D Paitsi ettei tule mnitään komplikaatioita synnytyksessä,kun keho on vielä voimissaan tai jotain?!
Itse sain esikoiseni ollessani 22v.Tyttö on ollut rauhallinen ja "helppo" lapsi.Silti arjen pyörittäminen tuntuu välillä raskaalta vaikka tiesin mihin ryhdyin ja eiköhän se kaikista äideistä ole välillä raskasta :).Mieheni käy töissä ja asumme kerrostalo asunnossa.Olen pärjännyt kaiken kaikkiaan hyvin ja saanut paljon apua ja neuvoja omalta äidiltäni.Minulla on ollut hyvä "tukiverkosto"...
Mietin osaanko kasvattaa lapseni tarpeeksi "kypsästi" ja osaanko opettaa kunnolla käytöstavat,olla tarpeeksi läsnä.Välillä vaan tulee hassu olo kun olen 23 vuotias kotiäiti.Olen kyllä onnellinen asemastani ja en sitä vaihtaisi mihinkään.Tuntuu kuin ikäiseni ystävät eläisivät eri planeetalla kuin minä mies juttuineen,mutta minusta on kiva kuunnella heidän elämänsä käänteitä kun omani on melkoisen tasaista,ja hyvä niin.
Kertokaa nuoret äidit teidän elämästä?
ja jos haluaa niin voi laittaa vaikka sähköpostiosoitteitakin :)
Itse sain esikoiseni ollessani 22v.Tyttö on ollut rauhallinen ja "helppo" lapsi.Silti arjen pyörittäminen tuntuu välillä raskaalta vaikka tiesin mihin ryhdyin ja eiköhän se kaikista äideistä ole välillä raskasta :).Mieheni käy töissä ja asumme kerrostalo asunnossa.Olen pärjännyt kaiken kaikkiaan hyvin ja saanut paljon apua ja neuvoja omalta äidiltäni.Minulla on ollut hyvä "tukiverkosto"...
Mietin osaanko kasvattaa lapseni tarpeeksi "kypsästi" ja osaanko opettaa kunnolla käytöstavat,olla tarpeeksi läsnä.Välillä vaan tulee hassu olo kun olen 23 vuotias kotiäiti.Olen kyllä onnellinen asemastani ja en sitä vaihtaisi mihinkään.Tuntuu kuin ikäiseni ystävät eläisivät eri planeetalla kuin minä mies juttuineen,mutta minusta on kiva kuunnella heidän elämänsä käänteitä kun omani on melkoisen tasaista,ja hyvä niin.
Kertokaa nuoret äidit teidän elämästä?
ja jos haluaa niin voi laittaa vaikka sähköpostiosoitteitakin :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
23 wee ja 3 lapsen äippä=)
hyvin menee!!!
oon ite 23v kanssa. sain esikoisen 20vuotiaana ja toinen mukula siunaantu 22vuotiaana.
nyt oon yh-äiti ja nautin elämästä, ainakin suurimman osan ajasta.
olihan se shokki huomata 19v olevansa raskaana. tiesin kuiteskii heti että aborttia en tee. sama oli tokan muksun kanssa. lapsia en enää koita saada, 2 on tarpeeksi.
uusia kavereita on tullut(äitejä ja ei-äitejä), vanhat kaverit on enemmän moi tuttuja nykyään, se harmittaa, mutta ei sille voi mitään. heillä on oma elämänsä, työt, parisuhteet, uudet ystävät.
välillä kaipaan irtiottoa arjesta, omaa aikaa vaikka vaan kaupungilla kiertelyyn. en käytä alkoholia enää.(välillä kyllä tekis mieli vetää perseet olalle.)
hyvin olen pärjännyt. huoli on sama kuin sulla..mutta, enköhän osaa käyttää maalaisjärkeä kasvatuksessa ja saan myös äitiltäni ja tukiverkostolta tuke juuri tarpeeksi.
Olin 19 kun poika syntyi. Vahingossa tulin raskaaksi. Nyt olen 21 ja poika on vähän päälle 2v.
Olemme pojan isän kanssa edelleen yhdessä ja hyvin meillä menee. Vähän on rahasta tiukkaa välillä, vaikka miehellä ei mikään minimi palkka olekkaan..
Meillä ei kovin hyvää tukiverkkoa ole ollut, että lähinnä kahdestaan miehen kanssa on saatu selvitä.
Meillä poika oli vauvana kans tosi helppo, rauhallinen ja hyväntuulinen.
Opiskelen iltaisin 4 kertaa viikossa.
Nyt ois tarkoitus mun saada toi koulu pois alta ja sit voitas yrittää toista lasta.
Meillä ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 13 vuotias ja kaksoset syntyi kun olin 15.
Olen edelleen lasten isän kanssa yhdessä.
lapset nyt kaksoset 9 ja 11.
Sitten vähän myöhemmin meille syntyi vielä kolme lasta jotka ovat nykyään 6,4 ja 2 vuotiaat
Ja nyt olemme päättäneet että tuo lapsi luku saa riittää ja minä alan opiskelemaan oikein urakalla. Että joskus saisin tähän elämään ammatin käytyä itselle.
Itse sain ensinmäisen lapseni 1kk sen jälkeen kun täytin 17v ja toinen lapsi oli toivottu jonka sain 20v ja hyvin on mennyt vaikka tukiverkotoa ei itselläni ole ja olen vieläkin lapsien isän kanssa onnellisesti yhdessä.
Täällä yksi jo iäkkäämpi äiti... ikää nyt 36 ja lapsia 5. Ensimmäisen sain 18v ja 26 vuotiaana olin jo 4 lapsen äiti, iltatähti syntyi juuri 34 synttäreiden jälkeen.
Itse kannatan ehdottomasti lasten tekemistä nuorella iällä:)
Lasten murkkuiätkin on ollut helpompi ymmärtää ja käsitellä, kun on tuoreessa muistissa omat murrosiän koiruudet.
Voimia ja jaksamista teille kaikille nuorille äideille, ehkä tunnette luopuvanne nyt jostain, mutta ei se elämä ole ohi vielä reilu 30. Nyt on taas kiva mennä omia menoja ja vanhimmat lapset katsovat pikkusisartaan mielellään.
Mä sain ensimmäisen tyttöni kun olin muutaman viikon vajaa 21.v. Tytön isän kanssa alettiin seurustelemaan kun oltiin 16 vuotiaita, erottiin kuuden vuoden seurustelun jälkeen, mutta ollaan tosi läheisissä väleissä, onhan meillä yhteinen tyttö ja muutenkin kavereita ollaan =).
Toinen tyttö on 9kk ja sain hänet kun olin vajaa 24.v. Nyt siis olen tuon 24 vuotta. Hyvin mä mielestäni noitten tyttöjen kanssa olen pärjännyt, esikoinen on äärettömän kiltti ja rauhallinen, eikä oo luonut kovia haasteita, toinen on vielä aika tyhjä taulu, mutta näyttäisi olevan enemmän luonnetta kuin isosiskossa =)!
Itse olin kuukautta vajaa 20 kun sain tietää että olin raskaana... Jo 3kuulla siinä vaiheessa kun ikinä ei menkat ole ollu säännölliset. pojan isän kanssa ollaan vielä yhdessä ja ollaan asunnon ostamista harkittu eli tuskin ihan heti erotaankaan :) tosi tyytyväinen olen kun näin nuorena esikoisen sain vaikka olikin ns. toivottu vahinko. kaverit on melkeinpä samassa pysyny kun moni kavereistakin sai samoihin aikoihin kuin me ja ne ketkä ei saanu on tosi paljon tekemisissä kun poika on niin sosiaalinen ja oikea hurmuri naistennaurattaja ;)
"Miksi sanotaan että lapset kannattaa tehdä päälle 20v.?"
Koska psyykkisesti ihminen kehittyy noin 24-vuotiaaksi asti aikuiseksi.
Just just..hah hah
Lapsi ei siitä kyllä mitään ymmärrä vaikka 20v äitinsä ei olisi vielä "psyykkisesti aikuinen". Kun lapsi on 4v niin sitten äiti olisi, tuskimpa mikään muuttuisi. Eli mitä väliä?!
kiinni, ymmärtääkö lapsi vai ei. Ensimmäinen elinvuosi on psyykeen kehityksen kannalta olennaisin ja kovin nuoren äidin käytös ja varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa on usein puutteellista, Ei tietenkään aina.
Sain lapsen 18vuotiaana, täytin viikko sen jälkeen 19v. Lapsen isän pitäisi ikänsä mukaan olla kypsä aikuinen joka huolehtii lapestaan, mutta eipä ole ja ei halua enään edes nähdä lasta. "Aikuinen" 27v. Olen ikäni vuoksi kohdannut ennakkoluuloja ym, mutta olen pärjännyt oikein hyvin vaikka hoidan lapseni 100% itse ja täytän kohta 22v.
aloin odottamaan ensimmäistäni 20 vuotiaana,kun olin ehtinyt olla 4kk uudessa oppi/työsuhteessa. Raskauteni siis oli shokki monelle.. Mutta abortti ei käynyt mielessänikään! Kuukausi ennen 21 v. Synttäreitä syntyi maailman ihanin poika. Poika on maailman rauhallisin ja suloisin ja vaikka ennen pojan odottamista oltiin kovia käymään ulkona en ole takaisin bile elämään kaivannut. Tottakai kun tuo vähän kasvaa niin vois jättää yöks äidille ja käydä tuulettaa oma pää. :) olen kyllä nauttinut uudesta elämästä kotiäitinä ja kun muutettiin ennen vauvan syntymään uuteen paikkaan ihan espoosseen lähelle ostoskeskusta jonne voi välillä karata vauvan kanssa shoppailemaan ja kahvittelemaan mieheni tai kavereiden kanssa. Ollaan seurusteltu avomieheni kanssa neljä vuotta ja samoihin aikoihin tutustuin muutamaan henkilöön joiden kanssa ollaan hyviä ystäviä ja tiivis kaveriporukka eikä tämä ole vauvan syntymän myötä muuttunut. Nyt vain kaverit istuvat meillä pelailemassa ym. Ja välillä mies pääsee uloskin. Hassua vain että nämä kaikki kaverit siis ovat miespuolisia ja osa seurusteleekin muttei ikinä ota tyttöjään mukaan.. Elämä on rauhoittunut ja parantunut vauvan tulon myötä.. Ja kyllä tuntuu että kun tuolla ulkona kulkee ja näkee vanhempia äitejä että kyllä mulla on.. Tai ainakin näyttää olevan jaksamista enemmän.. :) että kyllä ne lapset nuorena pitää hankkia, eikä vasta sitten kun on monta vuotta rakentanut "omaa elämää" ja sitten siitä onkin yllättävän vaikea luopua tai muuttaa sitä vauvan myötä..
Et kyllä mitenkään voi vanhempana kovin epäonnistua, kun pohdit noin tärkeitä asioita. Se jo osoittaa sitä sen, että olet kypsä ihminen aikuisen aivoilla.
Kun on niitäkin yksilöitä, jotka eivät pahemmin edes pohdi noita kasvatus- ym. asioita.