Me ihmisethän keräilemme monenlaisia tavaroita.
Postimerkkejä, rahoja, norsuja, kyniä, kristalliesineitä, pikkuautoja, pankkeja, astioita, kirjoja, tauluja, korusarjoja, jne...
Mitä sinä keräilet, kertoisitko miksi, onko jo iso kokoelma, miten kartutat sitä, mistä et luopuisi jne.....
Postimerkkejä, rahoja, norsuja, kyniä, kristalliesineitä, pikkuautoja, pankkeja, astioita, kirjoja, tauluja, korusarjoja, jne...
Mitä sinä keräilet, kertoisitko miksi, onko jo iso kokoelma, miten kartutat sitä, mistä et luopuisi jne.....
Vastaukset 61
Vanhimmat
SUOMALAISTA VANHÉMPAA LASITAVARAA ON JONKIV. JA ARABIAN ASTIOITA TIETYSTI MYÖS MYRNAA JOKA OTETAAN VAIN JUHLINA KÄYTTÖÖN . RAHAA OLIS KYLLÄ MUKAVAA KERUUKOHDE VAAN EIPÄ NOIST ELÄKKEISTÄ JÄÄ SUKAN VARTEEN ...
Niinhän se on, pankkitilille keräilyn kanssa. Ja kun keräilyrahatkin ovat hinnoissaan., tuntuu sekin puuha jo kyseenalaiselta.
Arabia lienee suomessa niitä suositumpia.
Ruotsista sitä vielä jonkin aikaa sitten sai suht edullisesti.
Mahdolliseen tulevaan tarpeeseen.
Vanhoja vaatteita, saappaan varsia (nahka), sähkökatkaisijoita ja -johtoa, käytostä poistettuja sähkölaitteita, poistettuja kaapin ovia heloineen, puulistoja ja soiroja, vaneri- ja lastulevyjä, metalleja ( Al-kulmaa, booriterästankoa, haponkestäviä putkenpätkiä ja tsnkoja ja lankaa samasta materiaalista ),
vanhoja auton sisärenkaita, pp:n sisä- ja ulkorenkata, kuljetinhihnan kappaleita,
ruuveja ym. kiinnitystarvikkeita
jne. jne.
Kaikelle on tarvittaessa suunnitelmallinen käyttö.
Vaimo sabotoi vanhoja vaatteita.
Tärkeimmät täytyy kätkeä!
Järjestelmällistä keräilyä harrastusmielessä en ole tehnyt.
Hieman siihen suuntaan on pienkristalli.
Kolikkosarjoja ja yksittäisiä kolikoita täysin sattumanvaraisesti.
Rahan liikkeistä ovat markkinavoimat pitäneet huolen.
Ei tarvitse keräilymielessä nyt ponnistella.
En kyllä ole kahteentoista vuoteen sitä harrastanutkaan.
Koin juuri toiseksi nuorimmaiseni (30v) kanssa erimielisyyttä tavaran tarpeellisuudesta.
Tarvitsin apua saadakseni kellarikomerosta, liki katosta, näitä joulutavaroita, sähkökynttilät muu sälä.
Hän olisi ollut valmis tyhjentämään yli puolet siellä olevista tavaroista, suoraan roskikseen :(
Tarpeellisia minulle, ehkä ;D
En luopunut, ei sitä tiedä koska taas tarvitsee.
Kristallisia pieneläimiä keräilin aikoinani, ne myin muuttaessani 7v sitten tähän pieneen asuntoon. Ei mahtunut vitriiniä.
OLIN TAANOIN RUOTSISSA PIDEMMÄN AIKAA JA ONNISTUIN SAAMAAN KIRPPUT. ARABIAN ASTIOITA HALVALLA EIVÄT NE SIELLÄ YMMÄRRÄ NIIDEN ARVOA .
Siellä se on "köyhän pikkuveljen" taloustavaraa.
Heillä on eri keräilykohteet.
Itsekin ostanut aikoinaan eräästä huutokaupasta siellä. Sain lähes ilmaiseksi.
Olen sisustanut yhden huoneen 50-70 luvun välilltä olevilla huonekaluilla.
Nehän ovat nykyisin ns. retroa.
Sain huutonetistä juuri samanalaisen sohvakaluston kun meillä oli 60-70 lukujen vaihteessa,alkuperäisen kissat olivat saaneet huonoon kuntoon.
Kaluston hankkiminen oli vaivalloinen prosessi, mutta olen nyt tyytyväinen.
Samoin löysin joutsenlampi gopeliinin, sellainen ostettiin 60-luvun alussa juuri naimisiin mentyämme, entinen oli kadonnut jonnekin vuosien saatossa.
Lapsetkin käydessään tykkäävät olla siinä huoneessa ja muistella menneitä.
Nyt on niitä nukka-ryijymattoja joka liike täynnä. Meillä oli silloin 60 luvulla, en halua enää.
Samoin niistä seinäryijyistä 60-70 luvulta maksetaan hurjia summia.
Varmaankin nostalginen tuo huoneesi, sinulla on tilaa, itse asun pienessä kaksiossa, ei paljon mahdu mitään ylimääräistä.
Onhan keräilyssä se mukava tunne, kun etsii jotain, ja sitten löytää, siinähän kokee löytämisen riemua.
Kellarissa tälläkin hetkellä toistatuhatta mainoskynää, pitäisi myydä pois, eivät mahdu enää esille. ;D Keräsin niitä kauan, ostelin kirppiksiltä, ja olin aina tuttavieni, työkavereiden, kimpussa, vonkaamassa kyniä.
keräilyvietti meillä ihmisillä on lähtöisin???
Vaimoni keräili vanhaa Arabian posliinia... Nyt hänen jälkeensä niitä on kaapit täynnä... "Harmoonisiakaan" ne eivät kiinnosta joten pakkaamme ne laatikoihin ja viemme SPR:n kirpputorille... Tulevat ainakin "hyödylliseen" käyttöön...
Harmoonisiakaan! Anteeksi tuota sanaa en ymmärtänyt? ;(
Kaiketi tiedät Arabian arvon? Niille olisi huutonetisäkin varmasti ostajia. Jos tuo sana on perilliset, niin olempa yllättynyt, jos ei kiinnosta. Niiden arvohan vain lisääntyy kaiken aikaa, ja ovat todella haluttuja.
Arabia on arvokasta, keräilijät maksaa mitä pyydät, älä myy halvalla varsinkin jos ovat virheettömiä!
on lapsi ja "toinen harmooninen" lapsenlapsi täällä meilläpäin... :)
Kyllä me näiden arvon tiedämme mutta on helpompi lahjoittaa hyvään tarkoitukseen kun kaupata "ostelijoille"...
Tässä näkee, kuvittelin ymmärtäväni eri murteita, vaan tässä näkee, luulo ei tiedon väärtti.
Linnat, Päätälot, Waltarit, Paasilinnat luettu, vaan tulipas outo sana, kiitos siitä.
Kysy nyt kuitenkin vielä lapseltasi, säästäisi vaikka lapselleen, joka jonain päivänä voisi arvostaa isoäidin kokoelmaa.
Hävitin itse eräässä muutossa pois tavaroita, joita lapsenlapsi nyt isolla rahalla ostelee, vastaavia. Nyyh,,
kuulostaa niin kiehtovalta nimitykseltä jälkipolvelle, että ihan pakko kysyä, missä päin Suomea sanaa käytetään?
Harmoniaahan lapset ja lapsenlapset tässä kohtaa nimenomaan elämäämme tuovat.
Missä osaa suomea tuota sanaa käytetaan?
"Suomi-äidin" vartalon yläpuolella ainakin minun asuinympäristössäni on yleisesti käytössä... :)
Meitähän useampikin oli kiinnostunut ;D
Eli päättelen joko käsivarsi, tai pää?
Vartaloahan on hartioihin asti.
tuolla puuverstaani puolella kun Joulu lähestyy ja noita lahjatoivomuksia on noilla "harmoonisilla" ja heidän "harmoonisillaan"... :)
Galleriatietojen mukaan olen samalta seudulta. On ilmeisesti käytössä vain pienellä alueella tää "harmooninen", siis tässä merkityksessä.
Keräilen yksiöitä ja kaksioita.Sen kummempia kalustuksia niissä en tarvitse.Patjan,tuolin ja pöydän.Asun melk joka viikko eri paikassa.Mielummin katselen maailmaa kuin tavaroita ympärilläni.
Kyllä tarvitsisin niitä tyhjiä tiloja, mutta aivan niin arvokkaisiin keräilykohteisiin ei ole varaa. Olen keräillyt kaikenlaista aikuisiässä ja isän ja äidin pesästä tuli lisää tavaraa pian parikymmentä vuotta sitten.
Arvokkainta lienee mieheni aikanaan keräämä postimerkkikokoelma. En tosin tiedä sen arvoa, mutta kai lapset aikanaan selvittävät. Siitä on jäänyt kuitenkin tapa leikata kuorista postimerkit talteen ja niitä lienee melkoinen määrä tilavuutena mitattuna. Ne voisin myydä laatikollisena.
Juuri viime viikon vaihteessa ystävättären kanssa puhuimme asiasta, että vietävän keräilyvietti. Miten siitä pääsisi eroon.
Jäiköhän meihin "pula-ajan" lapsiin tuo, perintönä, kun kaikesta oli aikoinaan pulaa.
Kun muuttaa on huomioitavissa miten paljon huushollissa on turhaa tavaraa, kun muutan toivoisin voivani jättää kaiken vanhan niille sijoilleen. On tullut keräiltyä eläimistä lukien, mutta olen viisastunut ja kerään vain, ja ainostaan aivoihini mukavia mielikuvia, joita voi tarvittaessa käyttää tervehdyttävinä muistoina. Talvinen kaunis maisema joka tällä hetkellä on vallannut luonnon, voi olla vaikka tämän talven viimeinen, siis kerään maisemia pääni sisälle, ja otan ne tarvitaessa esille. Tämä ei maksa mitään, tätä ei tarvitse myydä ja minulla on siihen yksinoikeus.
Tuosta joskus, useinkin, haaveilen.
Vaan huomaan ennemminkin lisääväni tavaran määrää.
Kirppikset usein ajanvietteenä, ja lähes aina jokin "tuiki tärkeä" tavara saa uuden kodin ;D
Esimerkiksi kirppistauti on äärettömän tarttuvaa, alkaa lievällä hipelöinnillä ja lopulta johtaa ostomaniaan. Ennen minäkin ostin kaikkea pientä mukavaa ja keräilin. Naistuttavani on edelleen vaikeasti sairas ja hipelöinti ja ostomaniaa poteva kirppiskiertäjä. Hän on toivoton tapaus. Ihmiset jotka kerää paljon ympärilleen kaikenlaista potee jonkinlaista turvattomuuden tunnetta. Ostomania on hellittänyt ja vieroitusoireita en pode.
Lapseni keräilivät, milloin mitäkin. Sitten vaativat myös minua keräilemään jotain.
yritin hanttiin pistää, vaan saivat osaksi tartutettua tautiin.
Yhdellä oli 500 erilaista olutlasia, yksi keräili ympäri maailmaa lasinalusia.
Tapetoi niillä yhden seinän ;)
Yksi kerää postimerkkejä, ja yksi varmaan miehiä?
Tämä miesten keräily ei ollutkaan nuoremmalla iällä oikeastaan hassumpaa. Keräily kohteet aina välillä vaihtui ja olivat "koekäytössä". Kun menee naimisiin miesten keräily karahtaa kiville ja keräilyn kohde jää samaan huusholliin, mutta mielestäni meillä ei ainakaan keräilyn kohteen arvo noussut, päin vastoin. Kun eroaa alkaa taas uusi miesten keräilykausi, kaikkihan ovat kierrätyksessä jopa ihmiset.
Joko kertakäyttö tai kierrätystä.
Minä keräilen introspektiivista nykytaidetta tämän hetken tuottelijailta taiteilijoilta kuten Henrietta Lehtonen,Nelli Lindholm,Markku Mäkelä,Shimizu Kensuke,Nieva Leonardo,Bryan Thompson,Raija Kukkohovi ym.Lähinnä myöskin olen kiinnostunut värikkäistä ekspressiivisistä töistä.
Nykytaiteesta. En kovin paljon tiedä vanhastakaan maalaustaiteesta, vaikka nautinkin kierrellessäni museoissa.
Kadriorgin palatsi Tallinnassa, on yksi suosikeistani. Siellä on pari taulua jotka vetävät puoleensa. Saatan ihmetellä niiden luona kauankin.
Ateneumissa käyn eri näyttelyissä, kerran-pari vuodessa.
Versailles ja Louvre Pariisissa liian paljon nieltäväksi kerralla.
on eri kuin Rembrandtin aikana.Meillä on maailmassa todella moninkertaisesti enemmän taiteentekijöitä kuin on koskaan aiemmin ollut.Vaikeutena on valita ja tietää,kuka olisi keräilyn kohteena ja kenen maalauksia/töitä keräilee.On tutustuttava taiteilijaan ja seurattava hänen taiteellista kehitystään sekä maalaustensa(töidensä) lukumäärää.Minä pidän kriteerinä myöskin omaperäisyyden ja sen,millä tavalla taiteilija käsittelee asioita maalatessaan.Eli löydän taiteilijasielun,jossa on se jokin.Se jokin on kuvallinen muisti,älykäs ajattelutapa ja monien asioiden(faktojen) siirtäminen kaksiulotteiselle pinnalle.Meillä on paljon hyviä tekijöitä.Toiset ovat julkisesti enemmän esillä kuin toiset.On niitä taiteilijasieluja,jotka työstävät uusia tekniikoita kokeillen omissa kammioissaan laadukkaita maalauksia melkein yötä päivää.He tekevät niin paljon etteivät he ehdi julkisuuteen.Tavallaan paradoksi,mutta tällaisia tekijöitä on ollut kautta aikojen.Kysymuksessä on silloin hyvin intensiivinen kuvataiteen alalla työskentely ja tutkiva ajattelu,oma näkemys asioista.
Tuosta ekasta vastauksestasi, keräilysuuntasi, mutta kuten totesin, en ymmärrä siitä mitään ;(
olen jotenkin jämähtänyt paikoilleni.
Kyllä olen käynyt joissakin nykytaiteen näyttelyissä, vaan en koe siinä saavani elämystä.
Samoin kiasma ja kumu, menee ymmärrykseni yli. Molemmissa vieraillut jopa usein, ystäväni asuvat ympäri maata, ja halunneet katsomaan.
Hyvä kun sinulle aukeaa, ja saat elämyksen koettua. Mukava kun on kaikille tarjolla erilaisia kokemisen arvoisia taidenautintoja.
Armeijaan mennessään myi kokoelmansa. Sai kohtuullisen hyvän hinnan.
No, törmäsin sitten kirppiksellä pankkien myyjiin. Hinta kolminkertainen siitä mitä poika sai.
Niissäkin näkyy olevan hintaeroja paljon, ja malli ja pankin logo, joissakin hinnankorottajana.
jopa 1000 €, luin juuri lehdestä.
Ystävättäreni keräilee niitä, valtava kokoelma jo.
Toisella taas on mariskooleja, kaikki nykyvärit, myös joitain ensimmäisiäkin.
Hän myös käyttää niitä, ihana kattaus oli kesällä.
Riihimäen aurinkopullo on noussut arvoon arvaamattomaan. Siitä myytiin aikoinaan kai niin edullisesti, ettei tullut välillä mielen viereenkään, minkälaisia summia siitä nykyisin ainakin pyydetään.
Eipä tosin kaikki välttämättä keräilekään tulevan arvonnousun toivossa esineitä.
Nämä menevät pitkälle sisustuslehtien ja trendejä seuraavien esille nostamien tuotteiden mukaan.
Muistatteko, kuparipannut, kaipa nekin taas kohta ovat muodikkaita ja hintavia.
Arabian voitiinuja pidettiin kukkapurkin suojana, ei arvostettu muutoin kuin asettina. Ja hups, vähän aikaa lisää, niin johan arvo kohosi silmissä.
päiväsessä käytössä.Kymmenvuotis lahjaksi saamani,
hannu ja kerttu lautanen. Tämä nyt ei ihan kuulunu
aiheeseen.
Oi, minulla olisi varmaan kunniapaikalla, tuollainen aarre.
Käyttöönhän ne ovat tietysti tehty, mutta en raaskisi, sitä käyttää.
Ainahan keskustelut rönsyävät, ja niin pitääkin. Muutoinhan se on pelkkä aloitus, ja siihen alekkain rivi mielipiteitä. Silloinhan keskustelun määritelmä ei toteudu, ainoastaan mielipiteen.
Sain vihdoin aloitettua keräilemisen. Rintarosseja, ihan vaan minkälaisia kivoja vaan, vanhoja mieluiten tai uusiakin taiteellisia.
Piti aloittaa, kun näin vanhemmiten eivät keksi mitään tuliaisia eikä lahjoja, mitä antaa, niin tuollaiset tavalliset korut eivät paljon maksa.
Näin antiikkia -ohjelmassa yhden keräilijän, jolla on kolmisen sataa erilaista rintakorua. Niiden arvoksi arvioitiin yli 10 000 euroa. Ei mitään kalleuksia siis, mutta eri periodi tavaraa, mitä kirpputoreilta ja antiikkikaupoista löytyy.
Kokoelmana arvo oli melkoinen, vaikka yksittäin ostettuina olivat maksaneet pari euroa kappaleelta.
Sehän se tahtoo tässä iässä olla, kaikki tarpeellinen on, ja kuitenkin haluaisi ilahduttaa ystävää, tuttavaa, jollain mistä hän pitää.
Toki kukkakimppu on aina mukava, mutta jos tietää jonkun jotain keräilyä harrastavan, helpottaa se lahjan antajaa suuresti.
Keräilykohteitahan on vaikka kuinka, vain mielikuvitus rajana.
Joku keräilee pieniä tiukuja, lehmänkelloja, rannekelloja, niitäkin kirpparilta ja matkoilta sitten tulee hankituksi, joe tielle osuu. Ompahan sitten lahja valmiina.
Tuo sinunkin keräilykohde, antaa rajattomasti mahdollisuuksia, kivan kohteen valitsit.
Lautasia ja muita astioita on vaikea säilyttää. Ja kalliitakin ovat. Sisareni keräili kukkopillejä ja miniä kerää enkeleitä.
Kirpparit on mukavia kuljeskella. Vaikka aina niitä kirppuja vähän tulee pelättyä, kun siellä on vaatetavaraa. ;D
Tuo tuntuu olevan aika suosittu, olen monien kuullut, nähnyt niita keräilevän.
Näin joulun alla lienee niiden paras bongausaika?
Silloin kannattaa ostaa "varastoon", tulevia tarpeita varten. tai sitten tammikuun alesta, jos niitä vielä on ;D
Kukkopillit, kukot, samoin huomannut tekevän kauppansa, kirppareilla näkee usein, jonkin jäämistön tulleen myyntiin, on kymmeniä erilaisia, samalla pöydällä.
Tallinnasta ihmiset ostavat paljon niitä lasihedelmiä, olen huomannut, eli keräilykohteena varmaan niitäkin.
Pikkuvauvat alle vuoden ikäiset on melkoisia enkeleitä. Ja vähän isommatkin. :)
Kyllä joulun aikaan on paljon koriste-enkeleitä tarjolla. Kristallisia enkeleitä on aina saatavilla ja hienommista aineista valmistettuja kultasepän liikkeistä.
Itseäni kiinnostaisivat folk art -enkelit. Vanhat mieluiten. Näkisi miltä ihmiset ovat ennen ajatelleet 'taivaallisen sotaväen' näyttävän. Niinhän Luukkaan evankeliumissa kaiketi taivaan lähettiläitä nimitetään.
T. Adventin tunnelmissa.
Keräilen tonttuja.Vuosien saatossa niitä on tullut milloin mistäkin maasta(vaikea löytää toisinaan).Pidän niistä kirjaa ja tällä hetkellä lukumäärä on 6219.
Kerro lisää!
Onnittelut, aivan mahtavan iso kokoelma!
Olisi mukavaa lukea lisääkin. Koska aloitit, monestako maasta niitä on, pidätkö niitä esillä jossain, vai nukkuvatko ison osan vuotta?
että tonttujen keräilyaika ajoittuu juuri myöskin marraskuusta tammikuun alkuun.Minulla on monesta maasta mm.Norjasta,Ruotsista,Tanskasta,Saksasta,Ranskasta,Italiasta,Prahasta olen hakenut kuusitoista erilaista,Lontoosta olen löytänyt hauskoja ihan pieniä,New Yorkista kannoin kotiin melkoisen määrän yhtenä vuonna,Japanista,Kiinasta ym.
Hienoa, tuovatko ystäväsi myös matkoiltaan niitä, jos näkevät jossain?
Yleensä kannan myös tuttaville erilaisia keräilyesineitä matkoiltani. On sitten mitä antaa lahjaksi, kun on niiden aika.
Oletko pitänyt kirjaa mistä mikin on, ja koska, ja mistä hankittu, saatu?
mennyt moiseen.On ja monet vuodet.Iäkkäin tonttuni on 48-vuotias.En edes aikoinaan kerännyt niitä tosi tarkoituksella,mutta himo iski.Kyllä minä jonkinlaista kirjaakin pidän,mutta ihan kaikista ei ole merkintöjä.Toisinaan laiskuus iskee ja laitan uuden tontun muiden joukkoon ilman kirjautumista.Nyt onkin ihana aika vuodesta,kunsaan viettää vapaa-aikaani tonttuja hakiessa ja ihan kaikessa rauhassa.Kiire ei kiusaa Jouluna lainkaan,kun on tällainen harrastus.Kaikki ymmärtävät sen etten ehdi ostella joululahjoja ja hukata aikaani moisiin joulujuttuihin kuten joulukuusen hankintaan ja muuhun.Minulla on aina Joulu.Tonttuni koristavat huoneitani jokainen omalla olemuksellaan.Toiset ovat omossa kaapeissansa ja toiset taas ilakoivat milloin missäkin.
Hauska kuulla, tulee tasavuosia vanhimmalle pian.
Tarkoitus olikin saada sinun tapaisia keräilijöitä kertomaan, siksi yritin vastailla kaikille, koska mielenkiintoista kuulla harrastuksesta lisää.
Kiitos sinulle vastauksista, mukavaa adventtia, ja tonttuilua laumasi kanssa.
Puuttuu vielä avain toisen sydämeen.
Kyllä sekin vielä kohdalle osuu, kun pitää silmät auki, ja mielen avoimena.
Avaimia tarvitaan, monenlaisiin lukkoihin, hyvä olla oikeanlaisia.
Eiköhän löytyne vielä sellainenkin avain, minkä saat sopimaan, sydämen valloitukseen, ja se onkin sitten pidettävä hyvässä tallessa.
Meillähän on tapana hukata avaimia, tai unohdella niitä, ja sitähän ei saisi tapahtua, tuossa tapauksessa.
Lukitut ovet, lukitut tunteet, lukittuna on niin paljon, asenne auttaa.
on jo käytetty se avain,joka on toisen sydämeen,vai????Mun tietääkseni kaksi avainta on mennyt.
Entäs jos keräilee ihmisiä?
Lapsena hiekkalaatikko kavereita, koulukavereita, opiskelukavereita, työkavereita, seurustelukavereja, matkakavereita, listahan on loputon.
Uusia ihmiskontaktejahan syntyy elämän aikana paljonkin, vaikeampaa onkin niiden suhteiden huoto?
Osa putoaa matkasta, osa säilyy eliniän mukana.
Onnellinen sellainen ihminen, jolla paljon ihmisiä piirissään.
En keräile tavaraa,ystävät ois parempia keräilykohteita.jos ne hyväksys vaikka minut.
Jos jollakin miesenkeleitä niin heti tänne. Olen jonkun kerran tavannut vaan ovat lennähtäneet pois. Olisi mukavaa jos kaapissa olisi muutama varalla. Voi joskus tulla tarve ottaa esiin.
Niin voisi olla joka päivälle oma miesenkeli, sunnuntaina tietty se paras. Pieni poikkeus kuitenkin, jos sinun miesenkelit on itse lennähtäneet pois, meillä ne on lennätetty pois!
kö olisivat,...,hetkinen.Mitä tarkoitat sanalla ystävä ja miten sanan ystävä määrittelet?Minulla ei ole henk koht yhtään ainutta ystävää vaikkakin toiset itseään minun ystäväkseni itseään kutsuvatkin.Ystäväksi nimitetään nykyään melkeinpä hyvänpäivän tuttuakin.Minusta ystävän ensimmäinen kriteeri on luottamus.Kukaan ns.ystävistäni ei ole ollut minulle luotettava.Testaa ns.ystäväsi.Kerro hemaiseva juttu.Sellainen asia,jota on todella vaikea olla kertomatta eteenpäin.Testi on sellainen,että siinä olevat asiat eivät tarvitse olla tosia.
Naurattaa,kun minä aloin keräämään kaljapullon korkkeja.Tarkoitus tehdä niistä jotain"taidetta" vaikka? :-=)
Kyllä niitä on jommonenkin määrä 3-5 tuhatta kappaletta.Vaan käyttöä en ole vielä keksinyt.Tuolla komeroissa ovat pussitettuina.Nyt en enää pariin vuoteen ole kerännyt
.Joskus toin aina matkoilta kyseisen paikan posliini lautasen,mutta muutettuamme vuonna -2000 uuteen asuntoon ,en ole niitä enää seinille ripustanut.
Joskus taulun, ja pannualusen, noista tehdyn ;D.
En tiedä mitä voisit niistä tehdä?
Nuo keräilylautaset oli kai aika suosittuja jossain vaiheessa, nykyisin tosiaan näkee harvakseltaan niitä missään.