Mitä mieltä te nykymiehet ja isät olette tästä perheenpään olemisesta?
Minulla ja miehelläni oli tasa-arvoinen suhde ennen lapsia, mutta kun lapset syntyivät tuntui että minä jäin yksin perheenpääksi ja miehelläni ei ollut enään paikkaa perheessä.
Riitelimme paljon koska tuntui että minulla on liikaa huolta ja vastuuta ja en olisi halunnut vastata kaikesta.
Teimme yhdessä päätöksen, että kokeilemme aluksi viikon suhdetta jolloin mieheni ottaa päävastuun ja minä siirryn selkeämmin huolehtivaksi vaimoksi.
Tämä pelasti avioliittomme. Minä huolehdin ensisijaisesti kodin siisteydestä ja lapsista. Pidän myös tärkeänä näyttää hyvälle mieheni läsnä ollessa. Kohtelen miestäni kunnioittaen ja haluan nykyään tehdä hänen hyväkseen asioita. Miehestäni on tullut myös minua kohtaan kunnioittavampi ja parempi isä kuin ennen, sillä koska hän saa itse päättää millainen mies ja isä hän haluaa olla.
Minulla ja miehelläni oli tasa-arvoinen suhde ennen lapsia, mutta kun lapset syntyivät tuntui että minä jäin yksin perheenpääksi ja miehelläni ei ollut enään paikkaa perheessä.
Riitelimme paljon koska tuntui että minulla on liikaa huolta ja vastuuta ja en olisi halunnut vastata kaikesta.
Teimme yhdessä päätöksen, että kokeilemme aluksi viikon suhdetta jolloin mieheni ottaa päävastuun ja minä siirryn selkeämmin huolehtivaksi vaimoksi.
Tämä pelasti avioliittomme. Minä huolehdin ensisijaisesti kodin siisteydestä ja lapsista. Pidän myös tärkeänä näyttää hyvälle mieheni läsnä ollessa. Kohtelen miestäni kunnioittaen ja haluan nykyään tehdä hänen hyväkseen asioita. Miehestäni on tullut myös minua kohtaan kunnioittavampi ja parempi isä kuin ennen, sillä koska hän saa itse päättää millainen mies ja isä hän haluaa olla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"... lapset syntyivät tuntui että minä jäin yksin perheenpääksi ja miehelläni ei ollut enään paikkaa perheessä"
Toisin sanoen, päätitte palata perinteiseen työnjakoon, koska miehesi ei osannut olla osallistuvana isänä lapsiperheen arjessa. Tai vaihtoehtoisesti sinä et antanut hänelle tilaa osallistua lasten ja kodin hoitoon omalla tyylillään. Avainkohta on, että miehesi jäi "ilman paikkaa" perheessänne.
Mielestäni perinteisellä roolijaolla on tietyt hyvät puolensa. Roolit ovat selkeät ja jos kumpikin on tyyvyväinen töihinsä, niin ongelmia ei ole. Helposti kuitenkin käy niin, että työnjako ei ole tasapuolinen. Kotia hoitava vanhempi saattaa jäädä taloudellisesti ja sosiaalisesti alakynteen. Vastaavasti mies saattaa etääntyä perheensä arjesta.
Itse olen isänä paljon lasten kanssa ja osallistun myös kotitöihin paljon. Koen, että se on oikeaa kunnioittamista. En voisi kuvitella jättäväni näitä töitä pelkästään vaimoni harteille. Pelkkä työssäkäynti ja remonttien yms. miesten töiden teko ei ole niin työllistävää, että työkuorma niillä menisi lapsiperheessä tasan.
Itse asiassa koko sanapari perheen pää tuntuu mielestäni nykyaikana absurdilta käsitteeltä. Näen perheen kahden tasa-arvoisen aikuisen ja lasten yhteisönä, jossa ei mitenkään voi olla yhtä perheen päätä. Asiat päätetään konsensusperiaatteella. Eli tarvittaessa neuvotellaan (tai riidellään jopa) niin kauan kuin kumpikin pystyy hyväksymään ratkaisun.
Miehenikin on nykyään enemmän läsnä lasten ja minun elämässäni. Auttaa toki joskus kotitöissä mutta koska asumme maalla on myös miestentöitä huomattavasti enemmän. Tarkoitukseni oli sanoa että emme enään riitele kotitöistä tai lapsen hoidosta.
Minusta on ihana kun ei tarvitse riidellä turhanpäiväisistä asioista. Mieheni kantaa vastuunsa perheen päänä tehden enemmän päätöksiä ja minä olen perheen hoivaaja ja huolehdin siitä.
Olen itse syyllistynyt pettämään miestäni aikaisemmin mutta nyt kunnioitus on noussut miestäni kohtaan, enkä haluaisi tehdä sitä miehelleni ikinä enään.
..että olet nyrkin ja hellan väliin joutunut. Pelkäät menettäväsi miehesi ellet tee kaikkia kotitöitä ja vielä näytä sievältä.. no jokainen taplaatyylillään.. sinut vain on alistettu..
kodin työt on nyt jaettu, eikä vaimon enää tarvitse olla perheenpäänä ja huolehtia kaikesta yksinään.
Mies ilmeisesti esim hoitaa perheen raha-asiat, ruokakaupassa käynnit ja valmistaa ruuan. Vaimo taas huolehtii kodin siisteydestä ja lapsista. Kaupunkioloissa on perinteisiä miestentöitä niin vähän, ettei perinteinen työnjako toimi.
Miksi te nykyajan miehet ette halua ottaa perheenpään vastuuta? Miksi jätätte kaiken kotona vaimon tehtäväksi? Monesti miehet luulevat, että se riittää, että he käyvät töissä, eivätkä tee mitään kotona tai halua vastata mistään.
Vaikka vaimo olisikin kotiäiti lasten ollessa pieniä, mies tehköön silti osansa kotitöistä. Ei ole mies eikä mikään sellainen joka ei halua toisen taakkaa huojentaa.
Välillä tuntuu, että monilla miehillä ei enään mitään roolia.
Annetaan vaimon päättää ja hoitaa kaikki, sekä lapset, koti ja vastuu.
Mielestäni perheenpää ei ole paha sana ja minusta siinä ei ole mitään pahaa jos mies sellainen on.
Tiedän monia liittoja joissa nainen on perheenpäänä ja miehen roolina on roskapussin viejä. Kuitenkin vaimot valittaa ja unelmoi miehekkäämmästä miehestä joka tietää mitä haluaa. Miehet taas valittavat joutuvansa aina hyppimään vaimon pillin mukaan. Onko tämä sitten onnellista ja tasa-arvoista parisuhdetta?
Toisilla tasa-arvo toimii hyvin ja liitot voivat olla hyviä. Sitä en olekaan väittänyt. Välillä tasa-arvo on vain tehnyt sen, että naisen pitää olla ja osata kaikkea, vaikka kaikki eivät sitä haluakkaan.
Niin ainakin tämä kummallinen "perheenpää" näyttää tehneen, ks. http://taydellinenisa.blogspot.com/
Samaa mieltä siitä, että parempi noin kuin ero. Ja jokaisella on oikeus elää perhe-elämää sellaisella tyylillä kuin haluaa.
Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten päätöksenteko ja kotityö ovat jotenkin toisensa poissulkevat vaihtoehdot.
Epäilen, että ette ennen lapsia kuitenkaan eläneet tasa-arvoisessa suhteessa mikäli lasten tulon jälkeen kaikki jäi sinun harteillesi. Ehkä miehesi eli sinun siivellä, eli antoi sinun hoitaa enemmän asioita. Lapsen tullessa töitä ja päätöksiä tulee yhtäkkiä paljon lisää ja silloin molempien pitäisi mielestäni "ryhdistäytyä" tekemään enemmän kodin eteen. Tasa-arvoisessa suhteessa päätöksenteko JA työt jakaantuvat tasapuolisesti. Tähän kahden tasapuolisesti vastuullisen toimijan maailmaan ei perheen pää -ajattelu oikein sovi.
Nyt kun mies hoitaa päätökset ja sinä kodin, on teillä mielestäni suuri riski ajautua tilanteeseen, jossa sinä olet työhevonen ja mies hoitaa itselleen mieluisia "miesten" asioita ja päättää asiat omien tarpeidensa ja halujensa mukaan, (esimerkiksi 25 t€ moottorikelkka totta kai tarvitaan, mutta 5 t€ keittiöremontti on turhuutta). Perheen hoivaajan rooli saattaa nyt olla mieluisa, mutta onko se sinulle sitä vielä 10 tai 20 vuoden päästä.
Ennen lapsia minäkin kävin töissä ja sen vuoksi kotityöt yleensä tehtiin yhdessä töiden jälkeen.
Erillaiset asiat lisääntyivät tietysti lasten, mutta myös omakotitaloon muuton jälkeen. Kun asumme omakotitalossa myös miesten töitä on enemmän.
Eihän kukaan voi tietää mitä haluaa 20 vuoden päästä. Asiat muuttuvat, lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa, työelämän tilanteet muuttuvat yms. Kyse onkin tästä hetkestä jolloin elämä on perhekeskeisempää.
En usko, että kovinkaan monta perhettä on täysin tasa-arvoisia. Tämä meidän ratkaisumme lisäsi omalla tavallaan tasa-arvoisuutta ihmisenä vaikka lisäsi eroja miehenä ja vaimona parisuteessa.
..ja ihmetteen suuresti ettei aloittaja sitä itse tajua. Tossun alla on ja pahasti, ies auraa partoihinsa kun pääsee luistamaan kodin töistä..
Hei,
Meidän perhedynamiikasta hieman:
Perheen arki tuntuu meillä elävän aina päivien mukaan. Tietyt asiat ollaan roolitettu PÄÄOSIN toisen hoidettaviksi. Esimerkiksi vaimoni hoitaa lähes poikkeuksetta pyykinpesun (sis. vaippapyykit), pääosin yölliset vauvanhoitotoimet - sillä perusteella, että herää kuitenkin imettämään ja röyskyttelemään... samalla heräämisellä vaihtuu vaippakin jos tarvetta on.
Päivät hänellä menevätkin vauva-arkea elellen, seurustellen, huoltaen, ulkoillen, välillä torkkuja otellen, kutoen yms.
Itse taas hoidan pääosin ruuanlaiton ja muut keittiötoimet, astiat, roskat, kaupassakäynnit (näissä kyllä vaimo auttelee mielellään, jos vain on saanut nukuttua edes kohtuullisesti ja päivällä jää ylimääräistä aikaa. Muutoin on sovittu, ettei hänen tarvitse niistä huolehtia.)
Lisäksi hoitelemme yhdessä viikkosiivouksen, järjestelemisen, imuroinnin, pyyhkimiset, wc:n pesut, matot - sekin vähän riippuu päivästä. Jos vauva on kihnuinen, jompikumpi seurustelee ja kantelee pientä, toinen hoitaa siivouksen - riippuu siitä kumman seura vauvalle kelpaa :)
Tähän tietysti itsellä lisänä töissä käynti, iltaista vauvan hoitoa sekä puulämmitteisen okt:n perustyöt - puiden teko ja kanto sisälle - lämmittäminen hoituu molemmilta, lumityöt yms. talon ja auton vaatimat huoltotyöt.
Hommaa kyllä riittää - mutta eipä tuo nyt ylivoimaista ole kummallekkaan - jos väsyttää, toinen auttaa, tai sitten jätetään jotain tekemättä, ei maailma siihen kaadu.
Voisin sanoa, että miehen roolina MEILLÄ on pitää huolta siitä, että vaimo jaksaa hoitaa pienokaista. Hänen tarpeensa ovat kuitenkin ne tärkeimmät.
Tämähän tarkoittaa ylläkirjoitettua, mies ottaa enemmän vastuuta kodin hoitamisesta ainakin näin lapsen alkutaipaleella - ja vastuu on elävä, tilanteen mukaan muuttuva - myöhemmin tasoitellaan vastuujakoja uudelleen...
kyllähän molemmilla on oltava vastuuta. Ja ehkä mieluiten enimmäkseen omat vastuunsa.
Elämä vain on muuttunut niin perinpohjin, että perinteinen roolimalli ei enää oikein toimi. Omaan lapsuuteeni verratessa tuntuu kuin eläisin aivan eri maassa. Aikoinaan roolijako toimi - ainakin meillä maalla - ja työtä riitti miehillekin eikä naiset joutuneet liian raskaisiin töihin ja olivat siitä ihan kiitollisia.
Nyt tuntuu että kaupungissa asuessa useimmat miesten hommat on koneistettu ja ulkoistettu. On kai pakko mennä sinne vanhalle naisten ja äitien tontille. Minäkin olen tarttunut niithin töihin, jotka ovat kohdalle sattuneet. Tosin olen huomannut, että siitä kotitöiden tuiskeessa tahtovat joskus ne vähätkin miesten työt: remontit ja sen semmoiset lykkääntyä melkoisen kauan.
Meillä on kotitöiden ja vastaavien suhteen melko perinteiset roolit. Itse naisena koen tämän hyväksi, sillä minä nyt vain satun pitämään ruuanlaitosta, ompelusta, vaatehuollosta - jossain määrin jopa siivoamisesta. Minulla on myös voimakas hoivavietti ja tykkään hemmotella myös miestä. Mies puolestaan auttaa minua kyllä kotitöissä ihan pyytämättäkin vaikka minä olenkin päävastuussa. Hän hoitaa myös kaikki kodintekniikkaan liittyvät asiat, jotka eivät nykyelämässä suinkaan ole vähäisiä ja joihin itselläni ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Kumppaneina olemme tasavertaiset, ja päätöksenteossa molempien sana painaa yhtä paljon, vaikka arjen roolit ovatkin erilaiset.
Kirjoitukseni pointti on se, että minä tunnen saavani aitoa kunnioitusta ja ihailua mieheltäni. Aina kun hänelle on töiden jälkeen maistuva kotiruoka valmiina, hän osoittaa kiitoksensa sanoin ja ilmein. Monien ystävieni keskuudessa olen huomannut sen, että jos nainen suhtautuu kotitöiden jakamiseen ja tasa-arvoon kovin jyrkästi, miehen kunnioitus häntä kohtaan on pienempi. En tietenkään väitä, että kaikkien kohdalla näin olisi tai että meidän ratkaisumme sopisi kaikille. Itse en näe pahana sitä, että tekisin hiukan enemmän kuin mies, sillä kotityöt ovat minulle pääosin mieluisia ja nautin mieheltäni saadusta kunnioituksesta.