Gallup; Kummat on miehelle

Tarkoititko, että onko ekasta vai tokasta liitosta syntyneet lapset isille tärkeämpiä? Hämäsi vain tuo lause, jossa puhuit vieraista lapsista. Tarkoititko uuden vaimon entisen suhteen lapsia vai yhdessä saatuja?

Minulla ei ole entisestä avioliitosta lapsia, vaikka olenkin eronnut. Miehelläni on kaksi lasta entisestä avoliitosta. Meillä on yksi yhteinen lapsi.

Miehelleni kaikki lapset ovat tärkeitä. Meidän yhteisemme kanssa hän toki viettää enemmän aikaa, kun saman katon alla asutaan. Edellisen suhteen lapset ovat myös isompia (9,11), meidän yhteinen kaksi vuotias. Mitään mustasukkaisuutta emme ole huomanneet, vaan miehen ekat lapset ovat ylpeitä ja iloisia pikkuveljestään.

Sen verran mieheni on sanonut, että hän haluaa tehdä parhaansa, ettei tämän meidän pikkuisemme tarvitsisi asua rikkinäisessä perheessä, vaan kotona olisivat molemmat onnelliset vanhemmat. Minullekin tuo on tärkeää.

Alkuun minunlla oli vaikeuksia hyväksyä miehen lapsia, he tuntuivat taakalta, kun tulivat (ja tulevat edelleen) joka toinen viikonloppu. Asuimme silloin ahtaassa kaksiossakin. Odotin vain sunnuntaita. Olin lapsille kuitenkin ystävällinen ja kiva, niin he alkoivat tykätä minusta.

Omana "selviytymistarinani" voisin kertoa sen, että pitää ottaa järki käteen, kun tunteet jylläävät. Ajattelin, että en voisi perustaa perhettä sellaisen miehen kanssa, joka ei huolehdi lapsistaan, sillä historia on paras ennuste tulevaisuudelle. Ajattelin myös lasten etua, ihan oikeasti. Päätin, etten ole näiden lasten äitipuoli, en mitenkään heistä vastuussa. Mieheni sai ja saa siivota heidän jälkensä ja hoitaa heitä muutenkin. En halunnut rasittaa itseäni enempää. Minulle kävi myös hyvä zäkä: Mieheni oli tarpeeksi henkisesti kasvanut ymmärtääkseen, etten välillä voinut sietää hänen lapsiaan. Hän ei vaatinut minulta mitään, muuta kun asiallisen kohtelun lapsia kohtaan. Näin pikku hiljaa asiat alkoivat rullata.

Lasten äidin kanssa meillä on ollut aina hyvät välit, ei kovin läheiset, mutta asialliset. Hän ja mieheni kun olivat olleet erossa jo neljä vuotta, ennen kuin minä tulin kuvioihin ja äidillä oli uusi mies jo silloin.

että "isä hylkäsi heidät"(tokihan lähtijä voi olla nainenkin,mutta hän lähtiessään jos ottaa pienen lapsen mukaansa..ei pieni lapsi ajattele sen kummemmin tapahtunutta,etenkin kun uusi mies tulee heti sitä mennyttä isää korvaamaan).

Mietin tuota hylkäämis-asiaa että ainakin niissä tapauksissa reaktio on ollut tuollainen em. kaltainen JOS eron syynä on ollut se että "isä on lähtenyt toisen naisen matkaan".
Tuo "väite"perustuu eri ikäisten ihmisten kertomiin tunteisiin siitä kun vanhemmat ovat eronneet.

Mutta sitten nuo isommat lapset,he toki reagoivat isän lähtemiseen,meillä se ainakin ilmeni lasten turvattomuuden tunteena..he tukeutuivat todella paljon minuun l. äitiinsä.
Ja aina piti ilmoittaa mihin menen ja moneltako tulen,pelkäsivät että jos se äitikin lähtee tuosta kuten isä teki.

Tytölle tuli silloin paljon ajatuksia siitä ettei hän mene koskaan naimisiin,sillä miehiin ei voi luottaa ja ne tekee kuitenkin saman, kuten isä teki.

Meillä aiemmin joulun ajan tapaamiset olivat traditio,eli mikään ei erossa ns. muuttunut..aattona lapset olivat kotona,joulupäivä isän luona ja tapaninpäivä isän äidillä.

Sittemmin tilanne on muuttunut,sillä isän puoliso ei halua lapsia heille,joten isän luona oleminen on jäänyt.

Ex-puolisollani on uusi lapsi,ja kyllä koen että nämä aiemman liiton lapset ovat hänelle kaikessa jääneet vähemmälle.
Isä ei osaa olla vastuuta kantava aikuinen,ei ole koskaan osannut olla.

Omassa uusperheessämme itse ostan lahjat omille lapsilleni,ja mies ostaa omillensa.Se on ihan hyvä sopimus.
Yhteisiä lapsia meillä ei olekaan.

Ex puoliso ostaa lapsilleni lahjoja,jos muistaa ostaa...synttärilahjatkin saattavat tosin tulla vuoden viiveellä, tai "unohtua" kokonaan.

Tokihan mieheni viettää aikaa enemmän lapsieni kanssa kuin heidän biol. isänsä.Ja taas toisaalta hänen etälapsena asuva jää vähemmälle huomiolle, koska kodissamme harvemmin käy..mutta se yhteinen aika onkin sitten todellista "laatuaikaa".Joulun aikana tuo etälapsikin on yleensä luonamme ollut,sillä äitinsä ei taida joulua mitenkään juhlistaa..

enää lapsiaan muista eikä käy edes katsoos. Oppivat lapsetkin sen isältään, ettei lapsista tarvitse huolehtia. Mutta mitäpä me moista miestä surraan, meidän maailmaa ei yksi huono mies kaada.

Minun miehelleni KUMMATKIN eli se ensimmäinen ja se toinen ovat YHTÄ tärkeitä, vaikka sitä ensimmäistä näkeekin harvemmin kuin sitä TOKAA

SYY ei ole minussa, en rikkonut perhettä vaan mieheni ex sen teki ihan itse. Minä tulin vasta myöhemmin kuvioihin. Se että olen uusperheessä ei tarkoita sitä että olen kamala ämmä, se ei tarkoita sitä että minun ja mieheni yhteinen lapsi olisi yhtään sen vähempi kuin se ensimmäinen

Mieheni ei rakasta minun lapsiani näitä kahta edellisestä liitostani niin kuin minä heitä rakastan, mutta hän pitää heidän puoliaan ja pitää heitä samassa arvossa kuin omia lapsiaankin.

Minäkään en rakasta mieheni ed.liitosta lasta niin kuin omiani, mutta jos laitan kaikki 4 lasta riviin, heitä minä kaikkia puolustan henkeen ja vereen, meillä kaikki lapset ovat tasa arvoisia eikä meillä aleta lajittelemaan että joku heistä on tärkeämpi kuin toinen