et minua koskaan rakastanut

Joskus rakkaudesta puhutaan hiljaa,
kuiskaten. Koska ei Rakkaudessa
sanat ole tärkeitä. Ei kuuleminen
olennaista.

Miltä tuntuu ja tuntuuko
aidosta,aidosti. Oikeassa
kohtaa. Se on rakkaudessa
tärkeää.

Mitä sanoilla, jos niillä ei
ole todellista tarkoitusta.
Lauseilla jos ne tuottavat lopulta
kivun.

Äänetön rakkaus, se on todellista.
Missä ei luule, vaan tietää. Niin
kokonaan, että siitä vain tulee hyvä
olo ja varmuus.

Hyvä siis tuntea Rakkauden läheisyys
toisen tarpeellisuus. Ja että on
itse mukana kaikessa niin että mitään
ei jää tuntematta.

Silloin tajuaa.


http://www.youtube.com/watch?v=9hQAO8QTnG8&feature=related


Kiitos runostasi.

Rakkaudessa välitetään monesta
asiasta.

Kissoistakin.

Se pitää vain ymmärtää.

Sinulta pieni hieno runo.

ehkä hän oli onnellinen sinusta
ja kissasta ?

Tämä on kissan järkähtämätön ylistyslaulu. Ei sillä mitalla niin ole väliä, kunhan tulee asiat selviksi.

Onhan täysin selvää kuka on talon (koko rakennuksen, ehkä koko korttelin)
suurin egoisti. Ja eihän tällaiselle Jumalaiselle asialle yksinkertaisesti voi mitään - kuin kissa.

Tämän ei luulisi olevan tämän simpanssilajin ongelma, sillä jo Egyptissä 4000 B.C. ymmärrettiin todellinen ei suinkaan harmittava asianlaita.

Oikein hieno. Oikein upea. Mä vien tämän kotiin.

Kylhä mie sinnuukin silittelisin,
mut siehä se et kiehnää etkä puske.
Et anna nii mittää elonmerkkii itseistäs.

Tuuha sie liki
hyppää syllii
ja asetu taloks.

Koht jo kuuluu kehruu
- sie ja mie.

sanan runo. Ja kaikki oleellinen tuli selväksi! Kukunor