Olen 19v tyyppi, nyt neljättä vuotta lukiossa. Ensimmäinen vuosi meni joten kuten putkeen. Toisen vuoden alussa ahdistuin yksinäisyydestä ja väsyin henkisesti. Kolmantena vuotena masennuin huonoihin arvosanoihini, sillä yrittämällä olisin pystynyt paljon parempaan. Aloin jättää kurssikokeita väliin koska tiesin etten ollut lukenut tarpeeksi. Yrittämällä olisi tullut kymppejä, mutta ei tullut mitään koska minulla oli sellainen äärimmäisen kriittinen "kaikki tai ei mitään" asenne päällä.
Sitten tajusin että minulla on sukupuoli-identiteetin häiriö; pää ja kroppa eivät vastaa toisiaan. Kun vielä asuin (ja asun) isäni kanssa kerrostalossa, vietän vapaa-aikani tietokoneen ääressä samalla kun isä katselee televisiota ja kiroilee päivät pitkät, elämästä tuli aika aneemista. Jäin usean jakson ajaksi kotiin, koska minua yksinkertaisesti hajotti niin paljon. Kursseja oli 3. vuoden lopussa suoritettuna 45 kpl.
Nyt asun joka toisen viikon äitini luona, joka osaa pitää minut kurissa ja ojennuksessa. Vaihdoin iltalukioon, 3 kurssia per jakso tällä hetkellä. Tajusin kuitenkin äskettäin, että en enää muista yhtään mitään aikaisemmilta vuosilta.
Haluan hypätä parvekkeelta alas
Sitten tajusin että minulla on sukupuoli-identiteetin häiriö; pää ja kroppa eivät vastaa toisiaan. Kun vielä asuin (ja asun) isäni kanssa kerrostalossa, vietän vapaa-aikani tietokoneen ääressä samalla kun isä katselee televisiota ja kiroilee päivät pitkät, elämästä tuli aika aneemista. Jäin usean jakson ajaksi kotiin, koska minua yksinkertaisesti hajotti niin paljon. Kursseja oli 3. vuoden lopussa suoritettuna 45 kpl.
Nyt asun joka toisen viikon äitini luona, joka osaa pitää minut kurissa ja ojennuksessa. Vaihdoin iltalukioon, 3 kurssia per jakso tällä hetkellä. Tajusin kuitenkin äskettäin, että en enää muista yhtään mitään aikaisemmilta vuosilta.
Haluan hypätä parvekkeelta alas
Vastaukset 8
Vanhimmat
alkujuurelle, mitkä kaikki olivat alamäen alun syyt. Ja korjaat ne sitten. Älä hyppää parvekkeelta alas, kyllä sä vielä ehit töitä niin paljo tehä että kyllästyt siihen. En kyllä ymmärrä miten et oo saanu kolmessa vuodessa kokoon kuin 45 kurssia, mulla tulee nytten tässäkin jaksossa 7 lisää. Ja ei niiden numeroiden mitään 10 luokkaa ole pakko olla, itelläkin todistus kutosia täynnä, johtuen juuri samasta ongelmasta eli masennuksesta, joka on nytten onneksi koko ajan paranemassa.
Iltalukiossa menisi muuten hyvin, mutta tahti on hidasta enkä pärjää muutenkaan koska olen unohtanut aikaisemmin opitut asiat. Koko lukio pitäisi aloittaa alusta, mutta en tiedä missä.
Nyt menet nopeasti puhumaan koulusi opon kanssa. Hän voi auttaa sinua opiskelun suunnittelun kanssa. Lisäksi menet tapaamaan koulupsykologia, hän auttaa sinua saamaan asiasi kuntoon.
Muista, että olet arvokas ja tärkeä. Onnistut ihan varmasti ammattilaisten avulla saamaan kaiken taas järjestykseen.
Voimia, kaikki järjestyy!
sinun on yrittää väkisin jotain Lukiota läpi.
Ajattele uudelleen ammatin voi hankkia sadalla muullakin tavalla
Sinuna jättäisin kai nyt kylmästi ton lukio touhun. Ja menisin jollekki aikuiskoulutukselle josta valmistuis suhtkot nopeeta.
Itselläni homma alkoi tökkiä pahasti lukion 2 vuonna. Kärsin jonkinlaisesta paniikkihäiriöstä mitä en silloin ymmärtänyt. Luokassa ahdisti, ruokalassa vielä enemmän. En voinut sitten lähteä edes kouluun. Pidin metsässä nuotiota. Pelkotiloja siis. Kävin iltalukiossa lukion loppuun. Joskus oli jaksossa vain 1 kurssi, tai ei yhtään. Silti jouduin teeskentelemään että kävin koulussa. Kukaan ei olisi voinut käsittää miksi en voinut mennä sinne, kun en itsekään. Kävelin sitten jossain. Eli ankeaa oli. Armeijassa kirjoitin viimeisen reaalikokeen. Siellä ei mikään paniikkihäiriö jostain syystä vaivannut. Älä ota ressiä sen lukion kanssa. Saattaa olla että lukion jälkeen et pääse tai tiedä mihin jatko-opiskeupaikkaan haluaisit, joten siinä voi mennä vaikka useampikin vuosi. Mieti rauhassa mitä haluat tehdä elämässäsi. Mihinkään ei ole kiire. Pidän peukkuja sinulle.
mulla on sama juttu. nytki tarkoitus olisi lukea kahteen uusintaan jotka on huomenna. matikkaa molemmat.
JUst selasin todistuksia läpi ja kaikki numerot armotta laskee.
kärsin vasta äskettäin masennuksesta ja yritän päästä takaisin jaloilleen, tuntuu vaan että kaikki vain työntää taakseppäin.
muuten olisi elämä kunnossa, on mies ja suuria suunitelmia,rahaa ei tarvita, onnellisuutta on, tiedän ettei hänen kanssaan ole hätää. paitsi pelottaa. jos kaikki ei sujuu hyvin (ja masennus alkaa taas) en uskaltaisi jättää koulua kesken...lukio on vain niin..että se "pitäisi" käydä. onhan puolet jo suht ok kärsitty.
mistä voi ostaa motivaatiota? :C
Joo, itselläni aika sama , olen nyt käymässä lukion toista vuotta ja ensimmäinen vuosi tuntui niin helpolta, (en lukenut paljoa) mutta olin aktiivinen ja tein kaikkeni ja numerot olivat sen arvoisia (8-10) , paitsi ruotsi jota en ole ikinä koskaan ymmärtänyt:D. Nyt kun toinen vuosi lähti käyntiin, odotin jo innolla kavereiteni tapaamista ja uusia kursseja, minkälaisia haasteita ne voisivat tuoda. Ensimmäisen kurssin jälkeen olin jo kelkan mukana matkalla päämäärääni, mutta kun sain välitodistuksen käteeni, järkytyin...! Koska en ollut päässyt kahta koetta läpi, ja kolmesta aineesta sain 6,6 ja 5. silloin iski jonkin sortin paniikkihärö:/.
Siitä asti on lähtenyt menemään alaspäin kaikki.. toisen jakson numerot olivat suht. samanlaisia koska en vain jaksanut odottaa hyviä numeroita.
En oikein tiedä mitä tekisin, en ole vielä mitenkään masentunut, tai mitään, mutta ei sitä koskaan tiedä jos se kohta puhkeaa kukkaansa..