Olen sairastanut paniikkihäiriötä nyt reilu kaksi vuotta. Hoitoon en jonojen vuoksi pääse. Minulla on lääkitys, joka on ollut vaihteleva. On kokeiltu mirtazapiinia, cipralexia, sepramia, propralia ja nyt menee mirtazapin, efexor sekä diapam.
Olen yrittänyt lääkärin ohjeen mukaan altistaa itseäni tilanteille joissa ahdistus ja paniikki painavat päälle, mutta yli puolen vuoden altistaminen on johtanut varsinaiseen pakokauhuun kun ajattelenkin kauppaan, pankkiin, elokuviin jne. menemistä.
Olen lopettanut koulun kesken, koska kulkuvälineisiin meneminen on ylitse pääsemätöntä.
Olen soittanut itselleni ambulanssin 6 kertaa muutaman kuukauden sisään. Se ei ole kauheasti auttanut, ovat ottaneet sydänfilmin ja seuranneet sykettä joka kohoaa noin 160:neen. Siihen se on jäänyt. Pahimmillaan minulla on lähtenyt jalat alta sekä olen oksentanut.
En voi liikkua yksin missään. En voi hoitaa pankkiasioita, käydä koulussa, hoitaa ruokaostoksia. En mitään, koska paniikki puskee päälle niin pahasti että itsemurha ajatukset valtaavat mielen.
En koe itseäni masentuneeksi, mutta se että en voi tavata kavereitani, tehdä avokkini kanssa mitään, tienata rahaa tai toteuttaa unelmiani on selvästi vähentänyt elämäniloani.
Viimeksi kun kävin lääkärillä sain sentään lähetteen psykiatriselle. Minuun otetaan sieltä yhteyttä ensi keväänä, koska tilani ei ole kriittinen tai haitaksi muille kuin itselleni.
Mitä ihmettä voin enää tehdä? Olen täysin persaukinen ja tulot ovat kuussa n. 200 euroa. Sillä maksan ruokia, perus tarvikkeita, puhelinlaskut ja osan muista laskuista. Yksityiseenkään ei siis ole rahaa.
Ja kofeiinista vielä sen verran, että onko joku huomannut selvänkin eron kun on lopettanut kahvin litkimisen?
Onko joku ollut tässä tilanteessa?
Olen yrittänyt lääkärin ohjeen mukaan altistaa itseäni tilanteille joissa ahdistus ja paniikki painavat päälle, mutta yli puolen vuoden altistaminen on johtanut varsinaiseen pakokauhuun kun ajattelenkin kauppaan, pankkiin, elokuviin jne. menemistä.
Olen lopettanut koulun kesken, koska kulkuvälineisiin meneminen on ylitse pääsemätöntä.
Olen soittanut itselleni ambulanssin 6 kertaa muutaman kuukauden sisään. Se ei ole kauheasti auttanut, ovat ottaneet sydänfilmin ja seuranneet sykettä joka kohoaa noin 160:neen. Siihen se on jäänyt. Pahimmillaan minulla on lähtenyt jalat alta sekä olen oksentanut.
En voi liikkua yksin missään. En voi hoitaa pankkiasioita, käydä koulussa, hoitaa ruokaostoksia. En mitään, koska paniikki puskee päälle niin pahasti että itsemurha ajatukset valtaavat mielen.
En koe itseäni masentuneeksi, mutta se että en voi tavata kavereitani, tehdä avokkini kanssa mitään, tienata rahaa tai toteuttaa unelmiani on selvästi vähentänyt elämäniloani.
Viimeksi kun kävin lääkärillä sain sentään lähetteen psykiatriselle. Minuun otetaan sieltä yhteyttä ensi keväänä, koska tilani ei ole kriittinen tai haitaksi muille kuin itselleni.
Mitä ihmettä voin enää tehdä? Olen täysin persaukinen ja tulot ovat kuussa n. 200 euroa. Sillä maksan ruokia, perus tarvikkeita, puhelinlaskut ja osan muista laskuista. Yksityiseenkään ei siis ole rahaa.
Ja kofeiinista vielä sen verran, että onko joku huomannut selvänkin eron kun on lopettanut kahvin litkimisen?
Onko joku ollut tässä tilanteessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun lopetin kahvinjuonni, paniikit loppuivat parissa kuukaudessa, ahdistus ja masennus lähtivät alle puolessa vuodessa.
Oireet kehittyvät hitaasti ja poistuvat hitaasti lopettamisen jälkeen sitä mukaa kun keho puhdistuu jäämistä. Tutustu blogiini, siellä on paljon hyvää tietoa jonka olen kerännyt 9 vuoden tutkimuksen tuloksena oltuani sosiaalisesti täysin invalidisoitunut paniikkin takia. Nyt on psyyke täysin kunnossa yli 20 vuoden helvetin jälkeen.
Pitää siis kokeilla. Olen tässä jo pari päivää ilman kahvia ollut. Lähinnä päätä jomottaa ja olen kiukkuinen väsynyt, mutta se on toivon mukaan pian ohi.
Olen lukenut blogiasi jo aiemmin!
kun olet sinnitellyt viikon tai pari, kokeile sitä kofeiinitestiä. Juo pari kolme kupillista sumppia huikalla ja pitele kiinni, sillä minä opin tuntemaan mikä on äärimmäinen ahdistus, kokemus oli melkoinen yllätys vaikka olin kärsinyt näistä oireista jo yli 20 vuotta ja luulin tietäväni jotain ahdistuksesta.
jos haluat jutella lisää meseen [email protected] Kuulostaa kovin tutulta tuo tilanne, valitettavasti
Olen vähän epäileväinen näiden kofeiini höpötyksien suhteen. Voi toki olla, jos kittaa päivittäin monta kuppia kahvia, että sillä on merkitystä psykkeeseen. Mutta voiko sillä olla väliä, jos juo joskus kupin tai pari?
yksin määrään, vaan ennemminkin maksan kykyyn suodattaa kofeiini pois elimistöstä, ellei maksa pysy mukana, alkaa oireilu.
En tiedä kupista tai parista, en aio kokeilla, minulle riitti hyvin yli 20 vuoden henkinen helvetti ja se, että liki puolet elämästä meni hukkaan kofeiinin ja ammattitaidottomien lääkärien takia.