Minä sairastan 2suuntaista. Ja joka kerta kun tapaan ystäviäni jotka ovat luonteeltaan maanisen tyylisiä, niin minulle iskee maanis vaihe päälle. siis jos vain tapaan ihan normaalisti esim kahvia juoden niin homma ei karkaa käsistä paitsi nauran ja höpötän mitä sattuu... mutta jos on alkoholia mukana niin homma menee aivan mahottomaksi. Unohdan kaiken tärkeän minulle olevan... perheeni. Käyttäydyn ihan järjettömästi. Kaikkea maanisuuteen liittyvää.
Mutta sitten kun olen norm. ihmisen kanssa vaikka baarissa niin olen normaalin rauhallinen. En tee mitään tyhmyyksiä. Menen kotiin mieheni luo, enkä katoa yöksi niin kuin näitten "maanisten" kavereiden kanssa olen tehnyt.
Mutta sitten kun olen norm. ihmisen kanssa vaikka baarissa niin olen normaalin rauhallinen. En tee mitään tyhmyyksiä. Menen kotiin mieheni luo, enkä katoa yöksi niin kuin näitten "maanisten" kavereiden kanssa olen tehnyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heips!
aivan samassa veneessä ollaan. nyt on mulla sekamuotonen jakso menossa. en uskalla edes selvinpäin kuunnella mitään vauhdikkaampaa musaa tai lähden todenteolla maanisiin sfääreihin...
juu ja jos alkoholia otan niin käyttäydyn sitten tosi MAANISESTI, kuten hyökkään miesten "kimppuun" omani nähden, vaikka olen uskollista tyyppiä. oon yli kolmekyppinen mut sitten käyttäydyn kun teinari, heitän jalkaa ja tanssin niin että varmaan kaikki huomaa, muista välittämättä...ym...
ja sinäpä sen sanoit, ihmettelinkin tässä kerran kun otin alkoholia rauhallisen kaverin kanssa, olin itekin ihan rauhallinen ja juttelin normaalia juttuja...kuvittelin silloin että lääkkeet on tehonnu, mut eikä mitä tässä ollaan. sekamuotosta on kestäny jo ties kuinka kauan.
miehen kanssa on ollu nyt pari päivää riitaa kun otan kaikki TOSI RASKAASTI tässä kohtaa. suutun ihan silmittömästi jos se yrittää "rajottaa" mua maanisuudessani, tai hypomaniaa tää kai kuitenkin on. No se nyt vois kyllä välillä sanansa paremmin valita. Koen sen vain uhkaksi hyvinvoinnille, vaikka ymmärränkin että maaninen ihminen ei koe olevansa "sairas" vaikka onkin . Lasten kanssa olo tuntuu tosi raskaalta nyt, kun olen omissa maailmoissani, päivät ne onkin hoidossa.
Taidetta tässä touhuan kaikenlaista mut kotityöt ei vois vähempää kiinnostaa vaikka elettäs kaatopaikassa. kirjotin lehteenkin, onneks tosin nimimerkillä.
ja se ärsyttää todella paljon, että ihmiset tuntuu pitävän jotenkin vähäjärkisenä(puolitutut varsinkin ja sellaset joita näkee vaan juhlissa..)toisaalta ymmärrän...mut vielä on niitä jotka luulee mielenterveysongelmaisten olevan jotenkin tyhmiä, kun ei järjellä saa ittensä aisoihin, vaikka oikeesti olen älykäs ihminen.
Minkälaisia kokemuksia sulla on?
onko sinulla lääkitys kohdallaan? jättäisit alkoholin pois kokonaan. omalla lapsellani isän liian myöhään hoitoon saanti aiheutti vuosien masennuksen,nyt tonneksi toipumassa mutta kauheita muistoja siitä ajasta ei voi enää parantaa. siis ajattele edes lapsiasi kun luoja on niitä teille antanut.