Mitä tekisit/tuntisit jos saisit kuulla hänen kuolleen?
Älä ota tätä kysymystä liian kevyesti
se voin olla juuri minä, va...
311589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
kävisin joka jouluna laittamassa kynttilän ja seppeleen haudalle, tai jos en pääsisi niin sitten polttaisin kynttilän valokuvan edessä
Kaatuisin
Huutaisin
Itkisin
Potkisin
Ei tällaisia
Hui!En haluaisi ikinä kuulla sellaista...Ei kukaan halua saada sellaista viestiä jos rakastaa ihmistä...
Ensin istuisin hiljaa ja tuijottaisin eteeni enkä tajuaisi mitä on tapahtunut... Pysähtyisin ihan täysin.
Sitten alkaisin tajuta tapahtunutta pikkuhiljaa. Tuntisin kuin olisin kala kuivalla maalla; olisi vaikea saada henkeä, rintaa puristaisi... Sitten alkaisin itkeä. Itkisin kunnes en enää pystyisi itkemään.
Kävelisin rauhattomasti ympäri huonetta, yrittäisin kuunnella vuoroin musiikkia vuoroin hiljaisuutta... Sitten lähtisin ulos, juoksisin keskelle metsää huutamaan, itkemään, liikkumaan kunnes olisi niin voimat loppu että olisi pakko jäädä makaamaan maahan.
Jossain vaiheessa nousisin ylös, kävelisin takaisin kotiin, sytyttäisin kynttilän, katsoisin hänen kuvaansa...
Olisin pahoillani sekä hänen että hänen omaistensa puolesta.
Miettisin mitä olisin halunnut sanoa tai tehdä mutta jätin tekemättä.
Ainoa asia, mistä olisin iloinen, olisi se, että kerroin hänelle ihastumisestani vaikka se olikin yksipuolista.
Muuten menisi surressa ja vailla yöunia useampi päivä.
Haudalle kävisin laittamassa kukkia ja kynttilän.
Tuli paha olo. En haluaisi edes ajatella tällaista.
En tiedä miten pitkään. En kertoisi kenellekään syytä. Jos joku näkisi minun itkevän, sanoisin itkun johtuvan stressistä. Sitten yrittäisin unohtaa.
ajatella tuollaista? Elämässä riittää muutenkin ahdistavia asioita.
kuulla ja tietää jos hänelle olisi jotain tapahtunut. Reaktioni olissi shokki ja täydellinen romahdus, mutta kaiken sen joutuisin peittämään. Tiedän minun pitäisi pitää suurinosa sisälläni, mutta särkyneen sydämen sydrooma voisi minulle tulla.
Nykyyisessä elämässä en hänen vuokseen osaisi, kun surra sinun vuoksesi romahtaisin.
ei tällaistä, hankkisin seuraavalla kerralla vähän nuorempia, eläväisempiä, jotka pysyy hengissä. Väärä valinta jos kuupahtaa ettei ehdi elää kumppaninsa kanssa..
##########---------*
En halua ihmisiä tai eläimiä tai olioita elämääni, jotka eivät aio pysyä hengissä riittävän pitkään. Karua, mutta totta. Miksi tuhlata aikaa tutustumalla henkilöihin, jotka kuupahtaa noin viikon päästä? Suuri suru, pienestä ilosta. /En mielelläni kiintyisi itsetuhoisiin henkilöihin.
itsetuhosta?
Etkö todella tiedä ettei ihminen voi itse valita kuolinaikaansa? Kysytkö jokaiselta kohtaamaltasi
ihmiseltä ettet kai aio kuolla hetikohta?
Sinäkään et tiedä vaikkei sinua olisi enää huomenna.
Toivottavasti en koskaan tapaa sinunlaistasi
ihmistä.
laistas olioo olemassa ...ei muuten oo tullut mieleesi että sä voit olla ite viikon päästä
kuollut !!
Heh heh.
Et selkeästi tajua elämää, etkä voi tietää toisen olosuhteista. Joten pidäs turpaläpi kiinni. Yleensä ne on itsetuhosia, tiedä vaan.
oli sulla. Kukaan meistä ei tosiaankaan voi
tietää näkeekö vielä huomisen vai ei.
sulla, et ymmärtänyt aloitusta ollenkaan!!
Jatkoa.
Jokainen tietää nämä asiat omasta perspektiivistään ja omasta kokemuksestaan. Sä et voi tietää millanen elämä toisella on ollut. Joten et voi sanoa.
elämäni kumppania ja ikuista rakkautta lepratautiparantolasta tai ruttosairaalasta. Ois ikävää kato.
mutta toisen olosuhteita ei voi tietää, eikä kai ole tarviskaan, vai mitä? Mutta jokainen saa kirjoittaa, sitä sä et pysty estään.
Ei ollut kyse mistään "ne" :stä, vaan läheisestä
ihmisestä! Tiedoksesi!
sen kanssa ettet ymmärtänyt aloitusta? Kyseisiä
laitoksia ei ole enää, joten älä tuhlaa aikaasi !
Ootkos olio vielä viikon päästä ok? Vastaus kiitos! Hengissä vielä silloin? Miksi muuten tutustua suhun!Muutenkin, pieni ilo,plääh.
Se siitä.
No varmaan voi kysyä ihan siltä läheiseltä itseltään sitte, jos siitä on kyse: eikä spekuloida sitä täällä. Tämä taisi olla ikävä palsta eikä mitään kuolemansairas palsta??
ja kysyä mitä haluaa, ei sun kai oo pakko olla täällä??
maailma voi antaa sulle muistutuksen elämän arvaamattomuudesta hetkenä minä hyvänsä!
Typerä ajattelutapa! Mistä ikinä voit tietää mitä tapahtuu elämässä?
Et sinä ole Jumala ja päätä siitä kuka kuolee ja milloinkin, missä sun nöyryytesi ja uskosi ja elämänarvosi on hei sinä siellä?!
Olisiko kuitenkin niin, että pelkäät menettämistä niin paljon? Vaikka huominen päivä ei kenellekään meistä ole itsestäänselvyys.
ajatella, että ehkä ne ihmiset kuolevat juuri siksi aikasemmin että teet tuollaisen valinnan?!
Ja pysyisivätkin hengissä jos ajattelisit vähän älyllisemmin?
Katso elokuva hotelli Ruanda. Jos joku herne liikahtaisi..
sitten on..? Ei tuollaista voi ottaa kevyesti. En osaa edes kuvitella.. kyyneliä vierähtelee poskille välillä muutenkin, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Paljoa mitään.
olin vastaamassa...
Sitten en enää halunnutkaan vastata, koska en halua ajatella häntä kuolleena ja listata niitä tuntoja mitä se minussa herättää.
Niistä sitten kun se aika on ja nyt iloitsen siitä että hän elää kaikkien koettelemuksien jälkeenkin:)
aina kulkee mukanani, sydämessäni, elävänä ja kuolleena. voimaa saan hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. tärkeä lenkki elämässäni.
paloiksi.. ehkä lähinnä siksi, että jos sinä/hän nyt menisi kuolemaan en ikinä saisi tietää olinko vain se roska maailman laidalla..
Surisin läheisen ja hirmu tärkeän ihmisen kuolemaa, en tiedä.. en osaa edes kuvitella tapoja. Olo olisi varmaan kuin alastomalla jäätymässä lumihangessa.
Luottaisin kuitenkin, että minunkin taivaassa asuvat rakkaani tekisivät hänet onnelliseksi ja katselisi elämääni jostakin.. ehkäpä..
Ethän mene pois?
Mitä en voisi edes sanoin ilmaista, ainoastaan kyyneleilläni,, siis puhukoon kyyneleeni puolestani sen surun tunteen,, mitä tuntisin silloin, jos kuulisin hänen lähteneen pois,,
tottakai sitä joskus pysähtyy ajattelemaan, vaikka ei aina ymmärrä, onko toiminut oikein asioiden kanssa. Mutta, kun et tiedä monistakaan mitään, miksi pitäisi surun yllättäessä alkaa kyselemään, kun ei osaa suhtautua siihen. Monta ihmistä nytkin menehtyy, ei se varmaan vähän ole.
Se ei ainakaan elävöittäisi eikä elähdyttäisi minua.
Olethan sentään toivoni ja "syyni elää".
Menettäisin mahdollisuudenkin ,siihen, mitä ... ei koskaan saanut olla.
Varmasti itkisin. Jos en heti, niin kohta pian.
A.
ajatella sellaista!
vaikka kaikella on aikansa
niinkuin ruoho maan.... ei,ei,,,,,