Olen käynyt vuoden ajan terapiassa ja kuukausi sitten viimeksi täytimme masennustesti paperit.
Taas tuli pisteet jotka viittasivat masennukseen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että koen etten ole masentunut. Kyse on vain asenteestani elämään mikä voi antaa "masennustestissä" positiiviset tulokset.
Olen huolissani luonnonsaastumisesta ja väestönkasvusta ja viihdyn itsekseni paljon, koska suurin osa tuntemistani ihmisistä ei ole henkisesti samalla tasolla minun kanssani niin mielummin olen itsekseni.
Olen aika antihumanisti, mikä ei myöskään johdu masennuksesta vaan loogisista päätelmistäni.
Kun vetoan siihen, että olen melko koko elämäni tuntenut oloni samanlaiseksi minua ei uskota. Vedotaan että lapsuudesta asti tämä "masennus" voi juurtua (tietenkin voi, mutta kun.. (em.))
Masennuslääkettä vaan suuhun yrittävät laittaa..
Nehän muuttavat elämänasenteeni, huoh.
Taas tuli pisteet jotka viittasivat masennukseen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että koen etten ole masentunut. Kyse on vain asenteestani elämään mikä voi antaa "masennustestissä" positiiviset tulokset.
Olen huolissani luonnonsaastumisesta ja väestönkasvusta ja viihdyn itsekseni paljon, koska suurin osa tuntemistani ihmisistä ei ole henkisesti samalla tasolla minun kanssani niin mielummin olen itsekseni.
Olen aika antihumanisti, mikä ei myöskään johdu masennuksesta vaan loogisista päätelmistäni.
Kun vetoan siihen, että olen melko koko elämäni tuntenut oloni samanlaiseksi minua ei uskota. Vedotaan että lapsuudesta asti tämä "masennus" voi juurtua (tietenkin voi, mutta kun.. (em.))
Masennuslääkettä vaan suuhun yrittävät laittaa..
Nehän muuttavat elämänasenteeni, huoh.
Vastaukset 26
Vanhimmat
emigrantti nojaa kuuseen
istun kuusen alaoksakodassa
kitara sylissä odottelen menninkäisiä tulevaksi
täällä niiden pitäisi asustaa
ainakin satukirjojen mukaan
tuntevatkohan ne bluesin
tuntevat varmasti jos niillä on naisia
jos tulemme juttuun
muutan metsään
ei ole ihmisten joukossa hääviä
elämäntapamenninkäisen elämä
Yleensä ihmisillä on erilaisia henkisiä vahvuuksia ja voimavaroja, eikä kukaan ole vahva tai heikko kaikissa suhteissa. Miltä tuntuisi ajatus, että menisit enemmän toisten luo ja katsoisit, mitä voit heiltä saada ja mitä voisit itse antaa heille? Se ei kylläkään ole helppoa, vaan ihmisten kohtaaminen vaatii töitä sekä nöyryyttä.
Asenteita on hyvä ihmisellä olla, eikä sellaisia tule tulkita pelkästään psykologisesti esim. "masennukseksi". Kuitenkin asenteet voivat joskus edesauttaa vaikkapa masentuneisuutta ja olla siihen jotenkin kytköksissä. Tällaisia asioita voi joskus olla hyvä itsessään miettiä.
-
Herää kysymys, miksi käyt terapiassa?
Minkä syyn takia olet alunperin lähtenyt lääkärille ja terapiaan?
En muista mitä ?
On heidän ajatusmaailma sellainen, että elämään pitää suhtautua pessimistisesti. Onko tilanne näin? Vaatteissa on nastoja ja ranteissa piikkejä vaatteissa. Olen niin vanhanaikainen, että en ole muuten tutustunut aiheeseen, kuin, että tiedän sen musiikin jo olevsn jotenkin ahdistavaa jumputusta. Jos valitsee sellaisen elämäntapa-ajattelun, että pitää olla pessimistinen, niin varmasti kaikki toteutuukin pessimistisenä. Olen masentunut, mutta en ole sen harrastuksen vuoksi, joten suosittelen, niitä jotka ovat masennuksen tieten tahtoen valinneet, vaihtamaan alaa. ei pessimistisyys ole ollenkaan kivaa. Mun masis ei johdu siitä, enkä ole pahimmasta päästä. riippuu kivuista.
pääasiassa elämään pessimistisesti, vaan realistisesti. Ympäristöongelmat ovat iso asia ja niiden miettiminen ei tee ihmisestä pessimistä.
Kuten ei myöskään se, ettei viihdy valtaosan seurassa (valtaosa pitää juopottelusta ja ovat muutenkin aika yksinkertaisia ajatusmaailmaltaan).
Toki ihmisiä voi pyrkiä opettamaan keskusteluilla ja se onnistuukin jos vastaanottaja on avarakatseinen.
Tuollainen niittirannekkeisiin ja pukeutumistyyliin vetoaminen on juuri sitä epäavarakatseisuutta ja jostain syystä tuollaiseen törmää usein.
löysitkö aivosi ratapenkalta?
Miksi käyt terapiassa jos et tunne olevasi masentunut? Ehkä asenteesi elämään masentaakin sinua tiedostamattasi. Näin voi olla.
Masennustesteissähän yleensä juuri onkin se, että ne tehdään potilaille jotka itse ovat arvioineet olevansa masentuneita.
Ehkä siis hoitohenkilökuntasi ei tiedä kaikkea sinusta, mitä pitäisi. Oletko kertonut huolistasi saastumisesta, väestönkasvusta jne.? Oletko vihjannut, että et koe olevasi lopen uupunut ja jaksat kyllä elää normaalia arkea, mutta omalla tavallasi kuten jokainen meistä?
Saattaa myös olla, että olet liian kategorisoiva ja ahdasmielinen ja olet siksi yksin. Madalla rimaasi ja tutustu erilaisiin ihmisiin. Murehtiminen täällä ei auta ketään, on otettava kontaktia elämässään erilaisiin ihmisiin ja siedettävä erikoislaatuisiakin tapauksia. Valitettavasti se vain yleensä menee niin, että järkiperäisesti ajattelevat jäävät yksin ja vähemmän ajattelevat hakeutuvat porukoihin.
Luulen, että monilla on tämä vaihe elämässään että murehtii asioita, joille on vasta avannut silmänsä. Niinkuin heräisi maailmaan ja tajuaisi sen raakuuden. Jokatapauksessa...mielestäni on vähän hölmöhköä lähteä arvioimaan ihmisten henkistä tasoa ja siten karsia heidät mahdollisesta "ystäväpiiristään". Miksei voi olla järkevä ja hyväksyvä?
Löydä itsesi. Erota mikä on omaa vakaumustasi ja mikä mahdollista masennus oiretta.
Tähän tulet tarvitsemaan terapiaa.
Tsemppiä vain.
Terapiassa käydään muiden syiden vuoksi, kun masennuksen vaikka masennus onkin muotisana terapiassa.
Vähän ristiriitainen argumentti:
"järkiperäisesti ajattelevat jäävät yksin ja vähemmän ajattelevat hakeutuvat porukoihin."
sitten: "mielestäni on vähän hölmöhköä lähteä arvioimaan ihmisten henkistä tasoa ja siten karsia heidät mahdollisesta "ystäväpiiristään". Miksei voi olla järkevä ja hyväksyvä? "
Enemmän minua haittaa tapaaminen vähemmän ajattelevien ihmisten kanssa mitä yksinäisyys.
Minulla ei ole mitään tarvetta tutustua sellaisiin, joten en näe syytä miksi rimaa tarvisi alentaa.
-
"väärädiagnoosi" kirjoitti:
"Terapiassa käydään muiden syiden vuoksi..."
Toki, mutta minkä syyn vuoksi sinä käyt terapiassa?
Voinhan sen tässä myöntää, kun kukaan teistä alempiarvoisista ei minua tunne.
...saanko kysyä, miksi käyt homoseksuaalisuuden takia terapiassa? Eihän homous ole itsessään mikään mielenterveysongelma, vaan se miten itse siihen suhtaudut.
Jos koet homouden tai siitä johtuvan mahdollisen syrjinnän kovin ahdistavana, voihan sekin johtaa masennukseen?
-
Jos näin alempiarvoisena saan sanoa; en ymmärrä miksi homoseksuaalisuus osoittaisi tarvetta terapiaan.
Tiedän kyllä, että monenlaiselta moralisoinnilta, tuomiolta, paheksunnalta ja väheksynnältä välttyy jos ei ole homoseksuaalinen, mutten silti käsitä miksi homoseksuaalisuus olisi terapian syy.
Ts. pilkan, syrjinnän ja peittelyn kuorman ymmärrän, mutta silloinhan syy terapiaan on pilkka ja syrjintä eikä seksuaalisuus.
Aivan. Mutta miksi sinulla ei ole tarvetta tutustua sellaisiin ihmisiin jotka eivät sinua miellytä? Ethän sinä voi olettaa että sinustakaan silloin pidettäisiin, mutta ehkäpä se ei sinua haittaa.
Yhteiskunnassa porskuttaa samanlaiset ihmiset samaan tahtiin, erilaiset jäävät huomiotta. Se on mielestäni väärin. Siksi toivoisin, että ihmiset voisivat olla tukenaan toisilleen ja hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ovat. Kaikkea ei pidä sulattaa, mutta hiukan poikkeavaa erilaisuutta kuitenkin.
Et voi päällepäin tietää ihmisten ajatuksista tutustumatta heihin. Et voi myöskään ulkoisen olemuksen perusteella arvioida heidän älyykkyytensä tasoa. Et vaikka hän makaisi viinapullo kourassa katuojassa.
Entä jos kokeeksi "alentaisit rimaa"? Mitä tapahtuisi?
Aika usein ylemmyydentunnon taakse kätkeytyy alemmuudentuntoa. Tai pelkoa, vihaa, kateutta...jne. Siksi tämä kysymys.
Me olemme täällä ihan samanarvoisia ihmisiä jokainen. Jokainen.
Jollakin oli hauskaa kun esitti minua, ei ollu mun vastaus.
Olen elämäni aikana tutustunut useisiin ihmisiin ja yrittänyt puhua monien kanssa tärkeistä asioista.
1960-luvulla ihmisiä oli n. 3 miljardia nyt ollaan hyvin lähellä 7 miljardia.
Materiaali ei riitä, eikä maailmakaan jaksa kannatella niin paljon ihmisiä.
Monesti on tullut jotain "ei kiinnosta" tai "aha, arvaa mitä ostin kaupasta tänään?"
Sama kun ihmiset äänestävät ihme puolueita ja miettivät vääriä asioita, kun pitäisi tärkeimpiä olla miettimässä.
Autolla ajetaan kaupasta toiseen kun asutaan pääkaupunkiseudulla.
Viikonloput jauhetaan paskaa ja ryypätään baareissa.
Ilmapiiri on saastunut, juorutaan paskaa.
Lisäksi jokainen voisi vaikuttaa ympäristö ongelmaan, mutta ei vaikuteta, koska ajatellaan omaa mahaa ja persettä.
Puliukot ovat varmaan luonnolle ystävällisimpiä, kun makaavat katuojassa eikä kuluta rahaansa bensaan. Kunnioitusta niille, vaikka tuskin sitä tekevätkään luonnon takia.
Jos jokun tekee niin vau.
Demokratia myönteisyydestäkin näkee ihmisten ajattelun olevan pahasti pielessä.
Tasa-arvoista yhteiskunta mallia ei voida taata niin pitkään kun maailman väestömäärä on näin suuri ja se on haitallista ympäristölle ja niille jotka ajattelevat paremmin.
Minunko pitäisi tykätä tästä kaikesta ja minulla on masennus tai synkkämieli kun tällaisia mietin.
Valtaosalla on synkkämieli kun jättävät miettimättä.
-
Epäilin sitä, mutten ollut varma.
No kerro sinä mikä oikeasti on ollut syy/syyt miksi olet terapiaan hakeutunut? Olisi helpompi hahmottaa asiaa jos tietää mistä on kyse.
En voisi kuvitella olevani kateellinen tälle onnettomuudelle mikä täällä valtaa.
Samanarvoisuus määräytyy teoilla ja toiminnalla.
En voi kuvitella, että Kemiran tehtaiden perustaja olisi samanarvoinen mitä Nietzsche niin pitkään kun ei toisin toimintaansa todista.
...Ja Nietzsche oli yli-ihmisen esimerkki vai? Siinä onkin esimerkkiä, kun suurmiehen elämäntarinaa katsot, varsinkin sen loppupuolta...
Teot ja toimet vaipuvat hiekkaan, kun täältä lähdetään, eivätkä ne olleet mitään, kun tänne tultiin. Teoillaan ei kukaan elämäänsä eikä arvoaan hanki. Toisista olemme riippuvaisia alusta loppuun ja ennen ja jälkeen. Joka ajattelee muuta, on yksinkertaisesti pinnallinen, olipa kuinka hieno "ajattelija" tahansa.
Mitä sanot välinpitämättömyyden ilmenemisestä on varmasti pitkälti valitettavan totta. Kuitenkin muutakin on, ja kaikistakin ihmisistä löytyy eri puolia, kun menee vähän pintaa ja ensivaikutelmia syvemmälle.
Mielestäni yhtäläisen ihmisarvon kyseenalaistaminen ja ihmisten pitäminen eriarvoisina (yleensä itsen pitäminen muita parempana) on vähintään yhtä kammottavaa kuin välinpitämättömyys luonnon tuhoamisen suhteen. Lopulta hyvin samankaltaisesta oman näkökulman asettamisesta yli kaiken muun (hienosti sanottuna "hybriksestä") on molemmissa kyse.
Ehkä suurinta sokeutta saattaa sittenkin olla se, jos asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Vastaavasti jonkunmoiseen viisauteen ehkä riittää, jos onnistuu pidättäytymään tästä.
Ehkä sinun kannattaa terapiassa yrittää keskittyä niihin asioihin, joiden johdosta käyt siellä, ja olla nyt huolimatta liikaa noiden maailmankatsomuksellisten juttujen yhteyksistä mahdolliseen masennukseen tms. Ehkä voit kuitenkin olla avoin erilaisille näkökulmille kaiken suhteen. Näkökulmien vaihteleminenhan ei tarkoita omista katsomuksista luopumista.
Uskon kyllä, että ihmisistä löytyy paljon eripuolia. Ensivaikutelma ei kerro kaikkea, ei myöskään se, että tuntee toisen vuoden.
Mutta sitten taas se, että on useamman ihmisen tuntenut useamman vuoden, nostattaa jo melkoista uskottomuuden kipinää, että niitä hyviä ja syvällisiä puolia löytyisi huonoja enemmän (tai laadullaan merkittävissä määrin) (kuten jo ilmaisit "välinpitämättömyyden ilmenemisestä on varmasti pitkälti valitettavan totta.").
Tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä maailmaan ilman muuta, mutta arvot muodostuvat henkisistä/filosofisista valmiuksista. Ihmisen tulee käyttää ihmisille ominaisia vahvuuksia, mitä ei muilla eläimillä samoissa määrin ole, kaikkien hyvinvoinnin puolesta. Ihminen kuitenkin määrää paljolti maailman kohtalosta.
Se, että ihminen muistaa asioiden tärkeyden on oleellinen asia. Tulkoot se sitten vaikka arvoisuuden korostamisena ilmi.
Voimme toki väittää, että ihmiset ovat kaikki samanarvoisena, mutta silloin KAIKKI on samanarvoista.
Joidenkin ihmisen teoilla on vain haittaa -> hän on arvottomampi mitä banaaninkuoren jäännökset
Siitä kuka on yli-ihminen.
Nietzschen filosofiassa oli paljon arvostettavaa, enemmän mitä kemiran tehtaan ajatuksissa.
Teot ja toimet vaikuttavat tulevaan ja ne vaikuttava henkilön kuoleman jälkeenkin. Teot eivät koskaan katoa. Niiden käytännön merkitys voi kadota, mutta jossakin tapauksissa sekin säilyy useita tuhansia vuosia. Silloin se ei voi olla "aivan samaa". Teoilla ja toimilla on arvo, joten niiden toteuttajalla(esim. ihmisellä) on oltava arvo, kaikki eivät voi olla samanarvoisia.
Ihmiset ovat pääasiassa riippuvaisia toisistaan (ellei älä ihan erakkona villieläimenä poimien marjoja), pelkästään kaupankäynti ja laskujen maksu todistaa sen.
Se millä tavalla jokainen on riippuvainen, säätelee hän itse. Se ei pitäisi olla sinulta pois, jos jokun tahtoo elää elämäänsä pomien niitä marjoja esim.
No ehkä sinun sitten pitäisi vain etsiä enemmän omanhenkistäsi seuraa...? Eihän kaikkien seurassa tarvitsekaan tietty viihtyä, se on varmaan mahdotontakin.
Ehkä vanhoissakin tuttavuuksissa voi kuitenkin olla jotakin muuta arvokasta, jos arvot ja ajattelutavat eivät osukaan yksiin. Yhdessä vietetty pitempi aika ja keskinäinen tunteminen ovat yleensä jo sinänsä tärkeitä asioita. Yritän sanoa vain sitä, että on aina hyvä miettiä tarkkaan ennen kuin katkaisee ihmissuhteita kokonaan, vaikka ne eivät kaikin osin tyydyttäisikään. Ihmiset myös kaikesta huolimatta voivat muuttua, tulla elämässään toisiin ajatuksiin ja tekoihin, joskus hyvinkin erilaisiin kuin aiemmin - tämäkin voi olla hyvä pitää jollain lailla mielessä asioita miettiessä.
Ollaan vähän ulkona alkuperäisistä aiheista, mutta vastaan vielä...:
On mielestäni edelleen vähän pintapuolista nähdä ihmisen arvo vain teoissa. Ihminen on myös jotain muuta, pitäisi ehkä sanoa syvempää ja alkuperäisempää, kuin tekonsa. Ihmisen arvo ei seuraa siitä, että teoilla on arvo, vaan jo esimerkiksi tuo tekojen tai niiden tulevien vaikutusten arviointi itsessään edellyttää ihmistä, joka niitä kaikkia tarkastelee...
Tekojen arvoa ei kai myöskään tulisi arvioida vain seurausten perusteella - vaan myös esimerkiksi taustojen, olosuhteiden ja aikomusten. Vaikka teot tällöin viime kädessäkin olisivat eriarvoisia (mitä on lopulta ehkä mahdotonta tai epämielekästä edes yrittää mitata), voimme me ihmiset silti olla samanarvoisia, sillä arvomme riippuu muustakin kuin teoistamme.
Riippuvuuttamme toisista voimme säädellä jossain määrin itse, eikä siinä tosiaan ole mitään vikaa. Jos kuitenkin kuvittelemme hallitsevamme sitä kokonaan tai olevamme täysin riippumattomia toisista, valehtelemme itsellemme. Olemassaolomme ylipäätään riippuu synnystään ja alkuvaiheistaan lähtien ja halki elämän jatkuen toisista ihmisistä. Kukaan meistä ei voi kokonaan erottautua tällaisesta perustavasta suhteessaolostaan toisiin eikä hallita sitä kokonaisuudessaan. Jotakin tällaista tarkoitin edelläkin.
Tosiasia on, että elämä on masentavaa, koska ihmiset ovat pilanneet ihan kaiken. Kaikki eläimetkin ovat kuolemassa sukupuuttoon... :( Elämisessä ei ole mitään järkeä enää, yhtä hyvin voisi kuolla. Kukaan ei välitä paskaakaan heikommistaan. Niinhän se nuori ja sievä tyttökin juuri teki itsemurhan havaittuaan tosiasian.
Ja todella tuntuu, että suurin osa ihmisistä on tyhmiä, todella TYHMIÄ. Anteeks nyt vaan. Mutta hei, tyhmänä on onnellisempi elää kun ei tiedosta kaikkea.