Eikö ihminen ole vielä kypsynyt edes 60 ,että hyväksyisi sekä nykyisen että menneen elämänsä kaikkine vikoineenkin ja mokauksineen esim. nuoruudessaan.Onko mitään mieltä murehtia siitä mitä eilen tapahtui tai oli tapahtumatta? Onko se murehtimisen,kateuden,aihe,että naapurilla on ollut parempi ammatti ja työura? Entä kun naapurin vaimo on sileämpiposkinen vielä 60 .Ja omaisuuttakin on huomattavasti enemmän. Ja mitä vielä.
Ryhdistäytykää 60 .Katsokaa aamulla peilistä ja ihailkaa siitä mitä näette.Siitä se päivä alkaa,antakaa ajatuksenne juosta iloisissa asioissa ja mielenne täyttyä saavuttamienne tavoitteiden mielihyvästä:kaikki se ninkä olemme tehneet ja omaksuneet 60 ikään on kiittämisen arvoista.Nauttikaa jo viimeinkin.
Lähden tästä laittamaan talitinteille kauraryynejä,tulevat kohta aamupalalle,tietty.
Ryhdistäytykää 60 .Katsokaa aamulla peilistä ja ihailkaa siitä mitä näette.Siitä se päivä alkaa,antakaa ajatuksenne juosta iloisissa asioissa ja mielenne täyttyä saavuttamienne tavoitteiden mielihyvästä:kaikki se ninkä olemme tehneet ja omaksuneet 60 ikään on kiittämisen arvoista.Nauttikaa jo viimeinkin.
Lähden tästä laittamaan talitinteille kauraryynejä,tulevat kohta aamupalalle,tietty.
Vastaukset 18
Vanhimmat
valitit meidän vioistamme?
Koin myös kirjoituksesi valittamiseksi.
Olisiko se oma kuva peilissä vääristynyt, samoin kuin meillä?
tuoda julki tyytyväisyyttään.
Kel´ onni on, se onnen jne.
Kateutta on näillä palstoilla käsitelty useinkin.
Tuskin kannattaa toistaa.
Mitä menneisyyden kolhuihin tulee niin ainakin itse olen tyytyväinen kokemuksiini, niistä selviytymiseen, ja olen jopa oppinut niistä jotain.
Jos koskaan ei olisi keljua niin milloin sitten olisi mukavaa?
Realistinen tavoiteasetanta pitää sisällään myös valmiuden tavoitteiden muuttamiseen.
Itselläni eräänä tavoitteena oli lopettaa palkkatyö 50-vuotiaana.
Tavoiterajan liukuminen kahden työnantajan konkurssien vuoksi 3-vuotta kauemmas ei tehnyt minua onnettomaksi.
Minusta tyytyväisyyden eräs ehdoton edellytys on eläminen omien aivojen ehdoilla ympäristön paineiden alle alistumisen asemesta.
Aina on näköpiirissä jotain omien mahdollisuuksien ulkopuolelle jäävää, jos niin katsoo.
Ja mitä hittoa minulle kuuluu se mitä naapuri minusta ajattelee?
Lähden nyt rutiininomaiseen sydänfilmiin.
15-vuotta sitten oli pumpussani tilapäinen hapenpuute Amsterdamissa autoani varastamaan yrittäneen palvilihan kanssa käydyn puukkohipan seurauksena.
Sen jälkeen ei ole ilmennyt mitään hämminkiä.
Hoitsun ja labrakokeiden mukaan olen nuorekas ja hyväkuntoinen.
Hyväkuntoisuudesta olen samaa mieltä.
Sehän on mitattavissa.
Näin erilailla se nähdään.
Ei eriävä mielipide ole valitusta. luuletko keskustelun olevan vain sitä, että hoemme kaiken aikaa tyytyväisyyttä?
Voisi omakehu tuoksua, niin paljon, että loputkin kaikkoaisivat?
Ainahan oikeastikin tässä maassa on hyvinkin paljon aihetta valittaa, se suotakoon.
Menneellehän emme voi mitään. Turhaa jahkailla.
Katse edessä oleviin, mielenkiintoisiin päiviin!!
Olisipa Suomi Intian ja Bangladesin välissä niin kaikki olisi paremmin vaikkei mitään muutettaisikaan.
asiaa,näinhän se on,että mitä menneistä,ei niitä voi muuksi muuttaa ja on henkisten (myös fyysisten) voimavarojen tuhlausta ja sanoisinpa väärinkäyttöä takertua jo elettyyn.Ihminen on tehnyt iät ajat historiansa aikana virheitä ja tulee tekemään niitä.Mutta nautitaan me 60 elämästämme,vaikka onhan se joskus raskasta ja vaivalloista,siitä huolimatta katse eteenpäin.
tottuneet saamaan tahtonsa läpi valittamalla. Yksi sukulainen valitti aina, kuinka hirveää on. Mies ei anna rahaa jne. Ja äidin sydän heltyi, aina sai jonkin summan. Paljon on henkilöitä, jotka käyttävät samaa taktiikkaa. Itse olen tottunut tulemaan toimeen omillani ja kasvanut sellaiseksi, että näkee elämässä valopilkkuja. Vertailu esim. kehitysvammaiseen sisareen auttaa, ei valita turhista. On yksilökysymys. Toivottavasti se aurinko pilkahtelee kuvaannollisesti tai konkreettisesti mahdollisimman monelle tänäänkin.
Aamulla herätessäni jo tunsin jotta tulee upea päivä. Katsoin peiliin ja sanoin kuvalleni "Olet kaunis, hyvinsäilynyt 60 " !!
Oli mukavaa kävellen reppuselässä taivaltaa valkoisessa maisemassa kuoroharjoituksiin. Olin joutunut olemaan pari kertaa poissa. Aivan riemastuttavaa laulaa taas.
Kotiin päästyäni söin ja laitoin väriä hiuksiin. Sain energiaa porukassa laulamisessta. Huomenna laivaan ja Tallinaan.
Olen kyllä tarvinnut kaikki päivät kasvaakseni ihmisenä. Niin tummat kuin valoisat.Nyt tuntuu hyvältä nämä päivät.
paistoon!En ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehny sitä.Joskus muinoin tuli leipääkin paistettua.
torttutaikinan sulamaan. Pitää varmaan tehdä myös juustolla ja paprikalla täytettyjä sarvia. Nuorisoa tulee käymään ja pitävät niistä. Sämpylöitä voisi leipoa useamminkin, raaka-aineet ovat edullisia. Huomenna taidan tehdä omenapiirakkaa.
tuli nyt testattua.Ja eivät sämpylätkään ollu sellasia kun aikaisemmin.Pitää näköjään opetella,
vanha taito uudestaan.
aihe palstalla näyttää olevan kaikesta valittaminen. Kun ilmaisee tyytyväisyyttä elämäänsä ja yhteiskuntaamme, saa omahyväisen ja parempiosaisen leiman.
Ehkä tyytyväinen ihminen onkin parempiosainen, kohdistaa energiansa ratkaisuihin, eikä turhaan murehtimiseen.
Minä valitan sitä vaan, että sain jäätelökoneen synttärilahjaksi, mutta hyvää reseptiä ei tahdo löytyä. Jäätelöstä tulee aina vähän vetistä, ensin kovaa pakastimesta otettuna ja hetken päästä vetistä, kun rupeaa syömään.
Tekisin oikein kermaista jäätelöä. Toivoisin tarkkaa reseptiä. Mausteista olisin kiinnostunut myös, nuo esanssit on niin voimakkaita.
liene luonnekysymys.
Toisille ei riitä mikään mahti maan päällä, toinen voi olla tyytyväinen vähäänsäkin, kun on kaikkea, mitä tarvitsee, sen verran, että toimeen tulee.
Niin rahassa, kun vaikkapa terveydessä.
Aivan,aivan.Valitellaan silloin kun on valittamista ja ei valitella kun ei ole valittamista.Joten otsikko "Miksi aina valitetaan" ei ole paikkansapitävä.Sana AINA tulee otsikosta poistaa.
En ole kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä palstalla olisi erityisen paljon valittajia.
Onhan niitä tuttavapiirissä itse kullakin varmaan ihan riittävästi. Ehkä sinä tarkoitat asiaa noin yleisesti.
Näin äkisti laskettuna, tulee lähipiirissä mieleen neljä henkilöä jotka aina, puhelimessa ja tavatessamme valittavat niin, että suunvuoroa ei saa. Kaikki on pielessä kohtelusta terveysasemalla, ukkorutaleen käytökseen vuonna 1972. Tosin yksi näistä on mies joka itkee sitä kun vaimo haukkuu ja moittii ja on tehnyt sitä viimeiset 40 vuotta.
Tunnustan, että puolen tunnin litania jälkeen minulla on takki tyhjä, aina ei jaksa olla empaattinen, jokaisella on murheita omastakin takaa. Olen alkanut pikkuhiljaa vältellä näitä henkilöitä, itsekästä, mutta voin paremmin.
...minulla oli äitini kylvetys vuoro.Minä kerrankin läksin aikasemmin,etten myhästy.
Kuinka ollakkaan,ei hän tullut avaa ovea,soittelin monta kertaa.
Aikani ooteltuani,ja mietittyäni et onko sattunut jotain.
Otin sitten ja soitin,vastasi heti.Kun pääsin sisälle,alko sättiminen et mihin se taas on jääny
kun ei tule.Valitukset tuli.
Pitkästä aikaa tällä palstalla kirjoitus,josta tuli hyvä mieli.Täyttä asiaa,eikä liian pitkä hölöttely.Lyhyeen tiivistetty kaikki olennainen.
Kiitos sinulle ja muistahan syöttää niitä lintuja edelleenkin.