Pääsin vihdoin kouluun, mutta:
1. kaupunkina ei kiinnosta yhtään. tosin sieltä on aika lyhyt matka vilkkaampiin kaupunkeihin. etääntyisin kuitenkin vähän vanhoista kavereista.
2. en ole varma alastakaan, mutta tuskin yhtään varmemmaksi muutun enää tästä...on koulutusohjelmassa kuitenkin osaksi kiinnostavia asioita.
3. pelkään etten saa sieltä kavereita, ja kestää aikaa sopeutua uuteen ja vieraaseen ympäristöön, olen sen verran ujo ja hiljainen että kavereiden saaminen on siinä fiftyfifty..
toisaalta voisin ilmoittautua kouluun, mutta poissaolevaksi, mutta vuoden päästä tilanne saattaa olla ihan sama enkä ole kehittynyt mihinkään suuntaan (toki töitä teen, mutta en koe siinä kehittyväni..matkusteluun ei noin vaan ole varaa vielä).
jos kuitenkin lähden rohkeasti katsomaan, mitä opiskelu uudessa kaupungissa toisi tullessaan. mutta entä jos iskee kamala ahdistus, se on minulle tälläisissä tilanteissa tyypillistä. mitä sitten teen.
1. kaupunkina ei kiinnosta yhtään. tosin sieltä on aika lyhyt matka vilkkaampiin kaupunkeihin. etääntyisin kuitenkin vähän vanhoista kavereista.
2. en ole varma alastakaan, mutta tuskin yhtään varmemmaksi muutun enää tästä...on koulutusohjelmassa kuitenkin osaksi kiinnostavia asioita.
3. pelkään etten saa sieltä kavereita, ja kestää aikaa sopeutua uuteen ja vieraaseen ympäristöön, olen sen verran ujo ja hiljainen että kavereiden saaminen on siinä fiftyfifty..
toisaalta voisin ilmoittautua kouluun, mutta poissaolevaksi, mutta vuoden päästä tilanne saattaa olla ihan sama enkä ole kehittynyt mihinkään suuntaan (toki töitä teen, mutta en koe siinä kehittyväni..matkusteluun ei noin vaan ole varaa vielä).
jos kuitenkin lähden rohkeasti katsomaan, mitä opiskelu uudessa kaupungissa toisi tullessaan. mutta entä jos iskee kamala ahdistus, se on minulle tälläisissä tilanteissa tyypillistä. mitä sitten teen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisen elämä siirtymistä vaiheesta toiseen, ja siihen liittyy luopumista vanhasta sekä totuttelua uuteen ovatpa nämä sitten asuinseutu, sukulaiset, kaverit, työ- tai opiskelupaikka. Tietysti ymmärrän, että nuorena tuntee epävarmuutta, kun iso muutos on elämän ensimmäinen. Mutta takaan, ettei muutos ole elämän viimeinen, ja siksi kannattaa se rohkeasti vain kohdata.
vaihtoehto? Töissä käyminen ammattitaidottomana? Sekö on urasuunnitelmasi?
Luuletko, että kaverisi jättäisivät ottamatta opiskelupaikan vastaan sinun takiasi?
Tietysti lähet opiskelupaikan perässä. Kuule siellä on paljon muitakin samassa tilanteissa olevia ja ihmiset tosiaan haluaa tutustua. Oot vaan heti mukana menossa! Rohkeasti vaan. Ja jos jotku on lähdössä baariin, niin mukaan meet..ei tartte juua, ei mee opiskelut pilalle;) Eli yhteinen tekeminen tekee ne porukat, ei kannata jäädä kotiin.
Tiedän itse kokemuksesta, kuinka vaikeaa on sopeutua uuteen kaupunkiin, vaikka olen sosiaalinen. Esimerkiksi aikaisempaan en sopeutunut, mutta nykyiseen taas olen. Löysin jopa avomiehenkin täältä. Ystäviin voi pitää paljon yhteyttä, mese ja facebook on keksitty. Ja käyt kylässä kotikaupungissa välilä. Kyllä ystävät ymmärtää tuollaisen, jos eivät, niin sitten ne eivät vain ole kuin tietyn välivaiheen ystäviä. Sille et voi mitään.
Monet on epävarmoja, onko joku ala itselle, et voi sitä tietää ennen kuin opiskelet ja pääset harjoittelemaan jossain vaiheessa. Eli ei mielestäni kannata pilata omaa opiskelufiilistä tuolla, siellä on paljon epävarmaa porukkaa. Ota tuo koko homma kokemuksena, se joka tapauksessa vahvistaa.
Tsemppiä opiskeluun!=)