Täyttä elämää ?

Termostaatti on säädetty sopivalle.

Elämähän aina täyttyy jollain... Toisilla tyytymättömyydellä siitä mitä on ollut, asenteella ettei mitään hyvää varmaan edes ole tulossa.

Toiset ovat tyytyväisiä siihen mitä on ollut, yksinkertaisiinkin asioihin... Ja suhtautuvat innolla siihen mitä on tulossa, negatiivisiinkin juttuihin.

Ja kaikkea siltä väliltä, heilahdellen suuntaan ja toiseen.

sanonta, polttaa kynttilää molemmista päistä, onko silloin elämä jo liian täyttä.
Uskoisin, että silloin on elänyt täyden elämän, jos ei ole enää mitään annettavaa, eikä elämältä saa enää mitään. Tuskin sitä aiemmin voi sanoa.

lienee henkilöstä riippuva?

Itselleni se merkitsee mielihalujeni toteutusta rikoslain puitteissa yleisiä soveliaisuussääntöjä hipoen.

Jonkun mielestä ne joskus ylittäenkin.

sisältyy työ sehän kuuluu jokaisen työikäisen elämään ja se on semmoinen jota ei pysty itse määräämään jokaisessa työssä on jonkinlaiset säännöt ja lait joihin itse et pysty vaikuttaan muuhun elämään kuuluu oma vapaus oma päätösvalta kaikissa asioissa joita voi toteuttaa parisuhteessa toista loukkaamatta haluan läheisteni pystyä nauttimaan elämästä täysillä ja luen itseni myös läheisekseni voin sanoo rehellisesti että elän täysillä en oo vielä keksiny mihin tarvitaan säästöliekkiä.

täyttä elämää niin kauan kun pystyn itse vielä ajattelemaan ja toimimaan. Kun on vielä jotain hyvää odotettavissa, edes satunnaisesti. Sen jälkeen luulisin olevani valmis jättämään tämän elämän.

Kysymyksesi pysähdytti pohtimaan kutsuisinko muutamia elämäni raskaita vuosia säästöliekillä elämiseksi. Huomasin, etten osaa määritellä milloin elän täysillä ja milloin säästöliekillä, mutta mielenkiintoista elämä ainakin on ollut - toivottavasti on jatkossakin. Nyt iloitsen siitä, että velvollisuudet tuntuvat vähenevän ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvän.

Käsitteiden määrittelemiseksi kysyn:
Merkitseekö pysähtyminen ja energian lataaminen elämistä säästöliekillä?
Onko täysillä eläminen jatkuvaa kiiruhtamista jonnekin?

ristiriidassa tämän hetkisen, ja kuvittelemansa /haaveilemansa/toivomansa elämän kanssa voi yksilön kokema elämä olla vajaata, tai epätäyttä/-täydellistä.

Elämäni on täyttä elämää, elämää ainakin - ei sen enempää.

kovin täyttä. Just kun se meinaa sitä olla-iskeekin väsymys ja niin se tasapaino säilyy.

Pääasia, ettei kukaan käytä sanontoja 'Sinullahan on vain yksi elämä käytettävissä' tai 'Niitä on mukava kiikkustuolissa muistella'. Arghh... ihan niin kuin oltaisiin marjoja poimimassa eli kunhan vain mahdollisimman paljon...

...ettei elämäni tarvitse olla täynnä ollakseen täyttä elämää.

Jonkinlaisen ajatuksen ja tiedostamisen tarvitsen, ettei kaikki muutu vain ohi vilahtavaksi rutiiniksi.

Välillä on mukavaa pohtia oman elämänsä punaista lankaa, setviä sen solmuja ja ihmetellä.

Tuskin puuhan ja tekemisen määrä ratkaisee elämäni täyteyttä vaan sisältö.

Älä anna järjen äänen kuljettaa.

Jos haluaisi, voisi sen määritellä näinkin.

No, olla omassa elämässä mukana. Ei vain pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Nauttia perheestä,terveydestä, työstä, läheisistä ja ystävistä ja kaikesta, mikä on itselle tärkeää.

Matti Nykänen on joskus sanonut:" Elämä on ihmisen parasta aikaa" Siihen on aika hyvin kiteytetty tämä kaikki.

Täyttäkää vuodet elämällä, älkää elämää vuosilla:)

Sinun on innostuttava elämään.....

elänyt täyttä elämää, ja olen sen myös saanut tuntea monta kertaa nahoissani.
Hengissä kuitenkin yhä.
Ja vielä onnellisenakin, eläen täyttä elämää.