Päätin tulla tänne teidän "iloksenne" purkamaan sokkeloista päätäni.
Olen 24- vuotias tyttönen ja Minulle on iskenyt valtava vauvakuume. Minulla on poikaystävä, talo, koira, kaksi kissaa, työpaikka. Siis kaikki suurinpiirtein niin, kuin kirjoissa lukee, millon niitä lapsia tehdään.
En ole missään ns. uraputkessa.
Enkä halua mihinkään sellaiseen.
Ongelmista suurin tähän lienee synnytyspelko, jota en pysty mitenkään kunnolla perustelemaan.
Olen huolissani, että en pääse heti synnyttämään/ hoitoon, kun synnytys alkaa vaan joudun jäämään käytäville.
Olen pääsääntöisesti huolissaan sairaalan henkilökunnan ammattipätevyydestä ja yleisesti siitä, miten sairaalat ovat kuormittuneet.
Pelkään sairaalabakteereja, koska tiedän niin monta ihmistä, jotka leikkauksen jälkeen ovat saaneet sen.
Pelkään, että ihmiset tuppaavat heti sairaalaan katsomaan vauvaa, ehkä en halua niin.
Mitä jos minä saan sen sairaalabakteerin?
Paikathan siinä repeävät joka tapauksessa, sinnehän voi tikkeihin pesiytyä mitä vaan?
Mitä jos synnytys kestää monta tuntia, mitä se tarkoittaa, käykö kokoajan kauhean kipeää?
En minä voi katsoa varmasti edes niitä synnytysvideoita! Onko niitä pakko katsoa? Eikö kukaan voi neuvoa ja kertoa muuten, mitä tulee tapahtumaan?
Koska jos synnyttäisin, haluaisin synnyttää ilman leikkausta, mutta joskushan se ei niin onnistu.
Mitä jos synnytys alkaa, eikä kukaan ehdi luokseni?
Mitä jos synnyttäminen sattuu niin hirveästi, että masennun?
Minä olen niin pienikin, vain 150 cm. Mitä jos olen vain yksinkertaisesti liian pieni siihen hommaan ja menen enemmän rikki, kuin muut sen takia?
En minä uskalla.
Olen 24- vuotias tyttönen ja Minulle on iskenyt valtava vauvakuume. Minulla on poikaystävä, talo, koira, kaksi kissaa, työpaikka. Siis kaikki suurinpiirtein niin, kuin kirjoissa lukee, millon niitä lapsia tehdään.
En ole missään ns. uraputkessa.
Enkä halua mihinkään sellaiseen.
Ongelmista suurin tähän lienee synnytyspelko, jota en pysty mitenkään kunnolla perustelemaan.
Olen huolissani, että en pääse heti synnyttämään/ hoitoon, kun synnytys alkaa vaan joudun jäämään käytäville.
Olen pääsääntöisesti huolissaan sairaalan henkilökunnan ammattipätevyydestä ja yleisesti siitä, miten sairaalat ovat kuormittuneet.
Pelkään sairaalabakteereja, koska tiedän niin monta ihmistä, jotka leikkauksen jälkeen ovat saaneet sen.
Pelkään, että ihmiset tuppaavat heti sairaalaan katsomaan vauvaa, ehkä en halua niin.
Mitä jos minä saan sen sairaalabakteerin?
Paikathan siinä repeävät joka tapauksessa, sinnehän voi tikkeihin pesiytyä mitä vaan?
Mitä jos synnytys kestää monta tuntia, mitä se tarkoittaa, käykö kokoajan kauhean kipeää?
En minä voi katsoa varmasti edes niitä synnytysvideoita! Onko niitä pakko katsoa? Eikö kukaan voi neuvoa ja kertoa muuten, mitä tulee tapahtumaan?
Koska jos synnyttäisin, haluaisin synnyttää ilman leikkausta, mutta joskushan se ei niin onnistu.
Mitä jos synnytys alkaa, eikä kukaan ehdi luokseni?
Mitä jos synnyttäminen sattuu niin hirveästi, että masennun?
Minä olen niin pienikin, vain 150 cm. Mitä jos olen vain yksinkertaisesti liian pieni siihen hommaan ja menen enemmän rikki, kuin muut sen takia?
En minä uskalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Synnytys pelkoon saa apua.
Opettele rentoutumaan ja ottamaan rennosti.
Teet elämästäsi hankalaa/epämukavaa stressaamalla ihan kaikista uusista asioista.
Entä sitten kun lapsi kasvaa... tuollaisella ajattelutavalla löydät miljoona asiaa josta kannat huolata, kestääkö pää?
Kannattaa ensin hoitaa itsensä kuntoo, opetella elämään. Ei maailma kaadu päällesi, vaikka et heti tietäisi mitä raskaus ja lapset tuo mukanaan.
Kannatta jutella ystävän tai ammattiauttajan kanssa. Ongelmista tarvitsee puhua, jotta niistä pääsee eroon.
ei voi muuta sanoo. kerrot vain oman kyvyttömyytesi ymmärtää.
"Opettele rentoutumaan ja ottamaan rennosti."
Minä osaan rentoutua ja ottaa rennosti, kyseessä on yksittäinen pelkotila pääsääntöisesti kipua kohtaan, johon liittyy epäluuloa sairaalan toimivuutta kohtaan.
Ei ole kyse siitä, että olisin jotenkin ylihysteerinen JOKAISEN asian kanssa, vaikka en tiedä kannattaako sinulle asiasta edes vääntää.
Olet kertakaikkiaan inhottava.
"Teet elämästäsi hankalaa/epämukavaa stressaamalla ihan kaikista uusista asioista."
Minä en stressaa ihan kaikista uusista asioista, voi että sä olet inhottava! Tuommosten ihmisten takia tämmöstä asiaa ei viitsi pöydälle heittää. Te vedätte aivan ylimitotetut johtopäätökset, ettekä kuitenkaan käsitä asiaa millää tavalla.
Et vain ymmärrä ja tiedätkö mistä se johtuu? No ei ainakaan siitä, että olisit hirveän viisas ihminen.
"Entä sitten kun lapsi kasvaa... tuollaisella ajattelutavalla löydät miljoona asiaa josta kannat huolata, kestääkö pää?"
Ja sitten vielä epäillään kykyjäni mahdollisesti tulevana äitinä!!! Sen takia, että PELKÄÄN SYNNYTYSTÄ!
Tajuatko itsekään oikeasti, miten inhottava ihminen olet?
"Kannattaa ensin hoitaa itsensä kuntoo, opetella elämään."
Se tulee tänne neuvomaan ja kritisoimaan, yrittää lakaista pöydän alle ja vähätellä, ottaa kaiken irti, kun pitää päästä vaan korostaan itseä.
Minä osaan elää, KIITOS VAAN.
Minulla on kaikki hanskassa, kuten sanoin. ON TYÖ, ON MIES, ON VAKAA ELÄMÄNTILANNE!
Oikeasti, mene ittees.
"Ei maailma kaadu päällesi, vaikka et heti tietäisi mitä raskaus ja lapset tuo mukanaan."
Ai jaa. ihan tosi.
"Kannatta jutella ystävän tai ammattiauttajan kanssa. Ongelmista tarvitsee puhua, jotta niistä pääsee eroon"
Luuletko sä tosiaan, että ammattiauttajalle pääsee niin helposti?
Sulla ei ole mitään käsitystä.
Ja mistä sä tiedät, miten paljon mä olen tästä asiasta puhunut ja tiedätkö, sulle kenenkään ei kannata tulla puhumaan tämmöisestä asiasta vaikka olisi kuinka sun ystävä, kun sä et vaan tajua yhtään.
Lopeta kommentoiminen, kun et kerran osaa edes olla kohtelias ja jos niin nyt rupiaa itkettään, niin minä olisin ollut, jos olisit antanut yhtään syytä.
Olet ilkeä ja pieni ihminen.
Tuollaisten takia, näistä asioista ei yleensä puhuta.
kiitos kuka vaan:lle, vaikka et varsinaisesti ongelmaani käsitellytkään. On kuitenkin hyvä, että edes yksi ihminen maailmassa huomaa jotakin :)
Haluaisitko jutella msn:n välityksellä? Voitais vaihtaa ajatuksia =) olen 20-vuotias vauvakuumeilija, vaikkakin mulla on hieman erilaisempia ongelmia kuin sinulla...
Jos haluat jutella, laita msn-osoitteesi maililla: [email protected]
En tiedä halusitko oikeasti kommenttia noihin luettelemiisi asioihin, mutta kommentoin silti.
Pääsääntöisesti sairaalahenkilökunta on asiansa hanskaavaa! Etenkin kätilöiksi ihan työnkuvan takia hakeutuu tietynlaisia, mielestäni tunnollisia ihmisiä. Ja onhan se toisaalta laissakin säädetty tuo jatkuva kouluttautuminen. Ja mikä parasta, voithan (en ole varma voiko aina) tavallaan valita oman kätilösi. Ainakin olet oikeutettu "vaihtamaan" jos kohdallesi osuu joku epämiellyttävä.
Sairaalainfektiot ovat yleisiä, mutta käsittääkseni synnytysten yhteydessä eivät merkittävässä määrin. Ja voithan painottaa hoitajallesikin aseptiikkaa, jos se mieltä helpottaisi. Ja itsekin voit osallistua ehkäisyyn huolehtimassa hyvästä hygieniasta. Ja jos sattuisit jonkun pöpön saamaan, eivät ne yleensä ole mitään kovin vaarallisia, vaikka sellaisen kuvan saattaa media antaa.
Sinun ei tarvitse kertoa kenellekään ylimääräiselle että olet synnyttämässä/synnyttänyt. Sen ehtii aivan hyvn parin päivän päästäkin.
Kaikilla ei todellakaan paikat repeä, tosin voi olla että jos kerta olet pienikokoinen, niin sinulle tehtäisiin välilihan leikkaus. Mutta sekin (ja myöhemmin ompeleminen) tehdään mahdollisimman aseptisesti, ja todennäköisesti hyvällä puhdistuksella mitään tulehduksia ei tule.
Hätäsektiot ovat melko harvinaisia.
Kivunlievitys on hyvää, joskaan en sano etteikö silti sattuisi. Vaan on siitä niin pienet kuin isotkin ennenkin selvinneet. (Synnytyksenjälkeinen masennus ei suuremmin liity synnytyskipuihin) Ja luottaisin myös siihen, että kun pikku nyytti lasketaan syliisi unohdat koko synnytyksen.
Jne. Pointtini on ehkä se, että todennäköisyydet ovat puolellasi ja vaikkapa joidenkin tutkimustuloksien vilkaiseminen auttaisi ainakin minua. Tottuisit varmasti myös ajatukseen hiljalleen ja hyvin valmistautuen. (Vaikka on totta ettei liian tarkkaan kannata miettiä) Jos "järkipuheet" ei toimi niin varmasti olisi apua myös niistä vertaistukiryhmistä sun muista nimen omaan synnytystä pelkääville suunnatuista luennoista yms.
Periaatteessa kaikki nuo asiat ovat sellaisia, joita jollakin tavalla jo tietää. Kuitenkin kaipaa jonkinlaista todistelua.
Niin paitsi tuosta masennuksesta en tiedä mitään.
Ajattelin, että todella voimakas, jatkuva kiputila voisi syöstä minut sellaiseen hysteriaan ja tavallaan sitten kaikki muu siihen päälle.
Varsinkin juuri vanhemmat tai miehen vanhemmat, sisarukset ja semmoiset.
MUTTA en tiedä.
En oikeastaan pelkää mitään muuta koko synnytyksessä, odottamisessa tai itse lapsessa, kuin pelkästään sitä kipua.
Jostain luin, että yleensä sellaiset pelkäävät synnytystä eniten, jotka ovat aiemmin synnyttäneet ja se on ollut hyvin kivuliasta tai jotka ovat muuten kokeneet kovaa kipua elämässään.
Minulla ei ole näin. En muista ainakaan, että olisi koskaan ollut hirveitä kipuja.
Se on tosi outoa, koska en varsinaisesti pelkää mitään muuta kipua eli se ei varsinaisest rajoita elämääni, paitsi että en ehkä sitten välttämättä tee niitä lapsia ollenkaan.
Minusta tulisi varmaan silti aivan hyvä äiti.
Luulen, että tämä pelko on mahdollisesti ammennettu jostain elokuvista tai tv-sarjoista, ehkä dokumenteista koska en ole koskaan nähnyt synnytystä muualla tai kuullut kenenkään hirveästi pelottelevan sillä.
ON IHAN TYHMÄÄ.
Silti se vain on.
Ja varsinkin, kun nyt on puhuttu siitä, että ei enää saisi epiduraalipuudutustakaan ja vetänyt siitä sellaiset johtopäätökset, että entä jos minulle käy niin, että jään ilman puudutuksia tai että se on jollakin tavalla mahdollista ja että on olemassa lääkäreitä, jotka mielellään antaisivat minulle sattua, kuin riskeeraisivat omaa napaansa antamalla minulle sellaisen puudutuksen, joka saattaisi haitata synnytystä.
Tai jotain sellaista ajattelen.
Haluaisin kätilökseni ehdottomasti naisen ja mielellään lääkäriksikin, mielellään myös niin, että he ovat synnyttäneet itsekin.
Miestä en. En usko, että mies voi edes tajuta.
Eikä se ole miehen vika, vaan yksinkertaisesti siksi ettei hän voi itse synnyttää.