Sairas töihin

Hei,
jos toimeentulosi on edes jotenkin turvattu, jatka samaan malliin. Täällä on todella paljon, joita ei hyväksytä mihinkään kastiin, ei terveeksi eikä sairaaksi. Eikä kummastakaan tule rahaa. Kuitenkaan ilman rahaa ei tule toimeen, ei terve eikä sairas.

Niin kun olet huomannut, Suomessa on lama, terveitä ihmisiä viskataan pihalle sadoittain. Ei pitkäaikais-sairs saa töitä, kun ei saa tervekkään.

Jos jotenkin pärjäät eläkkeelläsi, älä turhaan heiluta kiikkerää venettäsi. Voisit tehdä jotain muuta, "ilmaista", esim. vapaaehtoistyötä, liittyä marttoihin tai vaikkapa sukkia tekemään Venäjälle. Maailmassa on paljon töitä tekevälle.

Jos jotain ihan pikkupikkuriikkistä palkkaa voisit saada, voisit kysyä ennen sitä eläkelaitokseltasi, mikä on sen palkan raja, jonka saat tienata kuukaudessa tai vuodessa. Huom, rahaa on myös lomarahat.

Mulla sairaslomauraa 3 vuotta. Ensimmäinen vuosi oli kurja, mutta tähän tottuu. Minulla on tosin vielä todella paljon kuntoutusta, joka viikolla on jotain 2-3 erilaista kuntoutusta. Samoin käyn vesijumpassa ja työväenopiston jumpassa. Myös olen alkanut käymään käsityö-kursseja, jota en ikinä ole ehtinyt tekemään. Ikää mulla on saman verran.

Työelämä on muuttunut muutamassa vuodessa todella raadolliseksi vähennysten ja muiden tiukennusten vuoksi. Työvoima maksaa ja kaikki tehot on saatava irti. Myöskään työkaverit eivät jaksa tehdä toisen ihmisen töitä, sekin aiheuttaa vihaa..

Mukavaa joulunodotusta!

Aivan samojen asioitten kanssa olen minäkin kamppaillut näitten 8v. aikana minkä olen ollut poissa työelämässä.

Minullakin oli leikkauksen ja kuntoutuksen jälkeen toivoa, että voisin kouluttautua uuteen ammattiin oppisopimuskoulutuksella, vakuutusyhtiö olisi lähtenyt mukaan kouluttamaan, sitä vatvottiin melkein vuosi työnantajan kanssa, pompotettiin suuntaan ja toiseen, viimein työnantaja ei lähtenyt mukaan, koska vakuutusyhtiöllä oli ehto, että työnantajan pitää taata minulle työpaikka koulutuksen jälkeen ja sehän ei käynytkään työnantajalle.

Muutaman kuukauden päästä minut irtisanottiin sairauden takia, josta seurasi taas liiton kanssa selkkaukset erinäisten sotkujen takia.
Meinasi tulla masennus, kun kaikki asiat solmussa, eikä kukaan ottanut selvää sopasta.

Käytettyä tuli liiton päivät, kelan päivät ja viimein olin työnhakijana työvoimatoimistossa, mikä tuntui tosi turhauttavalta.
Välillä olin kuntoutuksissa, kuntotutkimuksissa, lääkinnällisessä,-että ammatillisessa, työkokeilussa, lähes koko ajan oli eläkehakemukset vireellä tai valitukset menossa, kymmeniä eläkehakemuksia jotka tulivat aina hylättynä, masensi jo aukaista kirjeitä, kun tiesi että hylkyhän sieltä tulee, itkua, itkua ja kiroiluakin.
Tuntui, että on jokin hylkiö, välillä tuntui, että ei jaksa enää ja toivoi jopa kuolemaakin...
tunsi itsensä luuseriksi ja ajatteli ainakin, että toiset niin ajatteli minusta.
Joskus jopa epäili itteään luulosairaaksi, että jospa minä kuvittelen että minuun koskee ja särkee, vaikka oikeesti olin ja olen edelleen "rampoliini".

Vähitellen kunto vielä heikkeni siitäkin ja olin huonommassa kunnossa mitä ennen selkäni leikkuuta, taas kuvissa, lääkärissä, lääkärissä, kipukliniikalla, työkokeilussa, samaa rumpaa.
Viimeisessä työkokeilussa olin puoliaikaisena ja sekään ei ollut onnistua, eikä onnistunutkaan, vaan se keskeytettiin, kun ei siitä tullut mitään, vaikka työ mitä kokeilin oli helppoa ohjaustyötä kehitysvammaisille.

Kuitenkin siitä oli hyötyä, minulle myönnettiin osatyäkyvyttömyys eläke.
Olihan se jo yksi askel eteenpäin, vaikka valitin siitäkin, kun hain kuitenkin kokoeläkettä, mutta hylkynä tuli sekin.
Olin niiin kyllästynyt näihin juttuihin, että vuosi meni etten edes ajatellut näitä asioita, vaikka tulot oli mitä oli, mies kuitenkin työssä ja lapset jo maailmalla, eikä velkaakaan ole, joten toimeen tultiin jotenkin näinkin.

Viime kesänä kunto vieläkin aleni ja lääkäri reissuja useita, viimein taas kuviin ja parempiin tutkimuksiin, lääkärini oli sitä mieltä, että en ole kuuluva työnhakijaksi, vaan nyt laitetaan eläkehakemus vireelle, viimeinkin sattui oikea lääkäri minun kohdalle joka kirjoitti b-lausunnon niin, että hakemus myönnettiin, en oikein vieläkään ole sisäistänyt tätä asiaa itselleni, mutta totta se on, kun paperissa lukee näin.

Nyt taisi loppua viimeinkin hakemusrumba, jota olikin vain kahdeksan vuotta.

Tuosta viimeisemmästä työkokeilupaikasta voin kertoa, että työkkäri laittoi minun etsimään työkokeilupaikkaa, kysyin neljästä eri paikasta ja kun saivat tietää mikä minun tilanne on, kukaan ei ottanut minua töihin.
Kelan kautta sain kuntoutuslaitoksesta työkokeilupaikan.

Neuvoisin sinua kysymään kelalta työkokeilua, niillä on klinikoita ja kuntoutuspaikkoja missä voi suorittaa työkokeilun.
Jos olet sen kuntoinen, että vielä pystyt tekemään jotain, niin kyllä sinun kannattaa pyrkiä työkokeiluun ja sitä mytötä vaikka uuteen ammattiin koulutuksen myötä, vaikka oppisopimuksella.

Onnea matkaan, sitä tarvitset tosiaankin!

koulutuksesi tullee olemaan pitkä, jos ei hanttihommista kyse.