Siirrynpä taas tänne lapsettomien palstalle. Välillä olin jo raskaana olevissa Ikä 39 vuotta, ja kolme inssiä takana. Tehtiin ensimmäinen IVF josta tulos raskaustestillä ja verikokeissa. Onnen kukkuloilla noin kuukauden ja raskausoireet ja kaikki. Tänään kävin ekassa ultrassa ja tuloksena että raskaus oli mennyt jossain vaiheessa kesken, eli alkio oli lopettanut kasvamisen. Perjantaina olisi lääkkeiden avulla kohdun tyhjennys. Koko päivän on vain voinut itkeä, silmiin sattuu !! Vaikka olikin vasta eka IVF oli raskausuutinen siitä niin iso juttu että putosin ja korkealta kun se ei alkanutkaan tän pitemmälle. Pakkaseen jäi 8 alkiota ja uusi yritys tammikuussa.
kuinka paljon itkua riittää
itkevä
2286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
mäkin olen tänään itkenyt. Ja olen odottanut, että pääsen tänne purkamaan pahaa oloa. Työpäivä kun piti jotenkin kahlata läpi. Mutta sulla on kyllä vielä suurempi suru kuin mulla! Koita jaksaa! Mä en sentään ollutkaan edes raskaana, menkat vaan alkoi tänään, päivän myöhässä. Ja kun mä olen kerta kerran jälkeen niin typerä, että erehdyn kuvittelemaan olevani raskaana. Nytkin mulla vaan oli pari päivää sellanen olo (ja vielä vahvemmin kuin aikaisemmilla kerroilla), että NYT, nyt onnisti! Olin jo tänä aamuna jotenkin ihan VARMA että olen raskaana. Ja sitten puolen päivän jälkeen menkat alkoi. Miten mä voin olla niin typerä, että annan itseni kuvitella sellaista ja liidellä jo pilvissä?!!!! Ja sitten taas putoan alas ja syvälle. Tää vuoristorata on niiiin raskasta!
Vaikka anteeks, mitä mä tässä valitan. Sulla on nyt vielä vaikeempaa, kun oikeesti jo olitkin raskaana. En oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa,kun en ihan samaa ole kokenut. Mutta lähetän lämpimän halauksen! Koita jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan. Ja ehkä se suuri onnen päivä vielä koittaa joskus?
mulla takana kohdun ulkoista,ja ivf:ää,ja raskautumista,ja kesken menoa..mutta nyt VIHDOIN rakkaan mieheni kanssa saadaan vauva.nyt rv 33 menossa. ja vaikka moni ei uskoisi et näis hoidoiskin on väliä suhteen laadulla,niin mulla oli kyllä.mun kaikki alkiot tuhoutui,raskaus meni kesken(se ainoa mikä onnistui aikanaan) ja vaan ainoastaan sen takia et mulla oli inhottava,sadistinen paska elämänkumppani. hän oli mukava ja "isällinen" niin kauan kun kaikki tanssi hänen pillinsä mukaan.kävin jo sillon täällä palstalla juttelemassa aiheesta,ja jo sillon tiesin etten tule hänen kanssaan saamaan lapsia vaikka kuinka yritettiin.erosin ja elämä tuntui seisahtuvan.haudoin jopa itsemurhaakin.mutta.. ei ole niin synkkää sadepilveä ettei sen takaa aurinko nousisi :D ja nyt ihanan miehen kans vauva vihdoin toteutuu. mulla jo ikää 36v joten ei enää olis ollu aikaa miettimiseenkään.
aloittajalle hauan sanoa että pahalta se tuntuu,tiedän,mutta se kertoo jo siitä että sinulla on mahdollisuus raskaaksi tulla ja jäädä kun kuitenkin onnistui. koita jaksaa,kyllä vielä päivä paistaa..usko poies..