Äh. Taas se joulu on tulossa.. Ja samoin ne järkyttävät suklaamäärät, kinkku ja kaikki muukin hyvä jouluruoka.
Myönnän, että kärsin jonkin sortin bulimiasta. Tiedän, että loma menee päin pylperöä oksentaessa ja kaloreita laskiessa Sad. En saa edes unta, kun ajattelen koko ajan vain sitä suklaamäärää.. Tiedän, etten pysty vastustamaan kun suklaa vain on niin hyvää. Rakastan myös jouluruokia yli kaiken. Aina ennen söin surutta niin paljon ku sielu sietää (siis jouluisin), mutta sama ei taida onnistua tänä vuonna.
Onko täällä muita jotka stressaa joulusta?
Laitoin tän saman keskustelun myös SYLIlle, että älkää ihmetelkö.
Myönnän, että kärsin jonkin sortin bulimiasta. Tiedän, että loma menee päin pylperöä oksentaessa ja kaloreita laskiessa Sad. En saa edes unta, kun ajattelen koko ajan vain sitä suklaamäärää.. Tiedän, etten pysty vastustamaan kun suklaa vain on niin hyvää. Rakastan myös jouluruokia yli kaiken. Aina ennen söin surutta niin paljon ku sielu sietää (siis jouluisin), mutta sama ei taida onnistua tänä vuonna.
Onko täällä muita jotka stressaa joulusta?
Laitoin tän saman keskustelun myös SYLIlle, että älkää ihmetelkö.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Stressaisin jos näkisin todella niin pitkälle... En sinänsä pelkää itsekurin puolesta paljoakaan, en ole toistaiseksi ollut ahmimiseen taipuvainen, pelkkä anoreksikko. Pelkään kuitenkin vähän mikä on vointi jouluun mennessä, oonko laihtunu entisestään ja kykenemätön tähtäämään parantumiseen eli stressaanko koko ajan syömisestä ja poden huonoa omatuntoa kun vanhemmat näkee miten vähän syön. Sitä mä tosiaan pelkään. Olisi niin helppoa ajatella nyt että riittää kun selviän tän syksyn opiskeluhommista, mutta kun pääsisin joululomaan asti huomaisin että oon ihan hukassa. En haluais pilata muiden lomaa ja mieluiten tietysti itsekin rentoutuisin ja nauttisin.
Pelkään sitä miten kiinni olen tässä... Viikon verran ehdin olla oikealla polulla kun astuin vaa'alle, joka näytti aiempaa suurempaa lukemaa, ja säikähdin. Tänään päätin syödä 100 kaloria enemmän kuin eilen ja edellispäivänä, sen sijaan söin 400 vähemmän. Vaikka päivän lukema hirvittää vähän, en halua kasvattaa sitä koska nautin "uudesta ennätyksestäni". Menin vähän ohi aiheen, mutta pointti siis oli että pelkään että joululomalla vain odotan sen loppumista että pääsisin taas lääkärille/hoitajalle kun en handlaa itteäni, kun ajatukset kiertää samaa kehää ruoan, lihomisen pelon ja terveyden menettämisen pelon ympärillä.
En tiiä en usko et mul mitään anoreksiaa ainakaan viel on. Ehkä oon hullu tai jotain mut välillä kauhuksi huomaa että toivoo anoreksian iskevän. Joojoo oon kyllä kuullu et miten hirveetä se on ja kaikki varmaan inhoo mua sen takii mut mä tunnen itteni niin tarpeettomaks nii ajattelen et se tekis musta jotenki tarpeellisemman tai jotain.. huoh.
No jouluahan pelkään samalla tavalla. Pelkään, että lihon älyttömästi ja varmaan lihoonki..
Stressaan, ja todella pahasti!