Kertokaa synnytyskokemuksia -niitä, joissa olette saaneet "huonoa palvelua" hoitohenkilökunnalta, tahallaan tai tahattomasti. Kaikenlaiset kertomukset, selkeät ilkeilyt, ajattelemattomat kommentit, yritykset "painostaa" johonkin, tms.
Näistä jutuista kun usein vain mainitaan että "näkemykset kätilön kanssa eivät oikein kohdanneet" tai vastaavaa. Olisi mukavaa (tai siis epämukavaa) kuulla mitä tämä tarkoittaa eli millaisia "vähemmän mukavia kohtaamisia" joillekin on sattunut.
Näistä jutuista kun usein vain mainitaan että "näkemykset kätilön kanssa eivät oikein kohdanneet" tai vastaavaa. Olisi mukavaa (tai siis epämukavaa) kuulla mitä tämä tarkoittaa eli millaisia "vähemmän mukavia kohtaamisia" joillekin on sattunut.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitäs vittua se sulle kuuluu jos jollain on onkelmia hoitohenkilökunnan kanssa? Eikö joskus kannattaisi keskittyä positiivisiin asioihin. Vai oletko muuten vaan "pahansuopa" henkilö?
Anteeksi jos kysymykseni sinua ärsytti, ei sinun ole pakko kokemuksistasi kertoa.
Oma raskauteni on vielä aivan aluillaan ja innoissani luen kaikkien kertomuksia kaikesta. Halusin nyt vain kysyä tällaista asiaa. Positiivisia kertomuksia ihanista ihmisistä niin synnärillä kuin neuvolassa on kaikenlaisilla palstoilla PALJON ja olen niitä hyvillä mielin lukenut. Ikävä tosiasia on kuitenkin että joskus ei keniat toimi (joko ei todella toimi tai toinen ymmärtää jonkun väärin). Itseäni kieltämättä vähän pelottaa millaista tukea /vastauksia /apua tulen henkilökunnalta eri paikoissa saamaan ja lähinnä siksi kysyin.
Jos keskustelunaihe on sinusta ikävä, jätä lukematta.
Siis miksi nimenomaan huonoja kokemuksia??? Miksi ei hyviä?
Kautta maailman sivunhan huonot uutiset ovat saaneet tuulta siipiensä alle paljon paremmin kuin ne hyvät! Eihän ketään kiinnosta se, jos saakin jossain hyvää palvelua ja ystävällistä kohtelua, etenkin kun saamaansa huonoon palveluun on helppo vielä lisätä hiukan omiaan joukkoon... ;)
Olen itse sairaanhoitaja ja odotan esikoistani syntyväksi nyt joulukuun alussa. Työni puolesta tiedän, että kiitos nimenomaan on se, joka auttaa - uskokaa tai älkää - jaksamaan hoitajan sekä fyysisesti että henkisesti raskaassa työssä. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että olen työstäni tätä kiitosta saanut ja koitan nyt ollessani itse asiakkaan/potilaan roolissa myös muistaa antaa kiitosta niille ihmisille, joita olen tässä matkan varrella tavannut.
Ja vaikka olen myös nähnyt hyvin monenlaisia kollegoita sekä työtoverin että potilaan näkökulmasta, täytyy ilokseni myöntää, että ainakaan nyt raskausajaltani minulla ei ole kuin positiivista palautetta annettavanani!
Itse en ole lähtenyt myöskään kauhukuvia keneltäkään kysymään - tosin hoitoalan ihmisenä tiedän juuri sen mikä kaikki todellakin voi mennä pieleen - mutta eipä ole synnytyspelko tai muut peikot päässeetkään mieltä kalvamaan. Raskaus ja synnytyshän ovat kuitenkin viime kädessä maailman luonnollisimpia asioita ja itse koen tämän olevan paljon enemmän minun ja mieheni juttu kuin kenenkään muun - edes sen ystävällisen tai sen pahantuulisen terveydenhoitajan...
...teet täällä tuolla asentella?
kohtaamiset.
Hoitohenkilökuntaa ei saa arvostella.
Menipä asiat hyvin tai huonosti on oltava kiitollinen ja kiitellä.
Jos epäilet, että kaikki ei mene OK ja ilmaiset epäilysi ja huolesi, se voidaan kollektiivisesti kostaa sinulle kun olet seuraavan kerran synnyttämässä tai muuten joudut avun tarpeeseen.
Henkilökunnan tekemät, omasta mielestäsi asiattomat, merkinnät edellisestä käynnistäsi kun säilyvät papereissasi/tiedoissasi kuolemaasi asti ja ovat hoitohenkilökunnan luettavissa, etkä edes itse tiedä mitä papereihisi on merkitty, jotta voisit yrittää asioita oikaista tai edes tietäisit mistä sinuun kohdistettu negatiivinen käytös johtuu.
Hoitohenkilökunta on lojaalia toisiaan kohtaan, ei potilasta/asiakasta.
Potilas on sosiaalisesti "alemmassa" asemassa ja muutenkin "heikoilla" tilanteensa takia. Henkilökunnan vallasta nauttivat yksilöt pääsevät toteuttamaan tarpeitaan.
Hoitohenkilökunnassa on helmiä joukossa, mutta vähemmistönä, niinkuin yhteiskunnassa muutenkin. Tyhmimmät jyrää ja joukossa tyhmyys tiivistyy.
Toivon, että lääkärit älykkäämpinä ovat tällaisen yläpuolella. Siis toivon, en tiedä.
Jos ihminen tulee helposti sosiaalisesti hyväksytyksi omana itsenään muualla, pärjää hän varmasti hyvin myös sairaalassa, muussa tapauksessa pitää olla varovaisesti kiltisti ja hissukseen ja toivoa parasta.
"Ja ennenkaikkea muistakaa kiitellä" kuten tuo edellinen hoitohenkilökuntaan kuuluva kirjoittaja sanoi.
Näin ajattelen.
Edellisellä kirjoittajalla ilmeisesti on runsaamminkin huonoja kokemuksia kohtaamisistaan hoitohenkilökunnan kanssa - ainakin kirjoituksen sävyssä oli aistittavissa jonkinasteista katkeruutta. Jos tällaisia tilanteita on ollut, niin olen pahoillani niiden kollegoideni puolesta, jotka ovat mielipahan aiheuttaneet.
Itse olen hoitajana työskennellessäni sitä mieltä, että hoitaja on potilasta varten eikä päinvastoin. Ja koska olemme kaikki ihmisinä erilaisia eivätkä kaikkien kemiat voi aina sopia yhteen, täytyy muistaa, että potilaina olevien ihmisten tilanteet ovat usein hankalia eivätkä nämä ihmiset itse. Jos potilas/asiakas siis haluaa perusteluita hoidostaan tai "perää oikeuksiaan" hänellä on siihen täysi oikeus ja hoitajana meidän kuuluisi olla myös potilaan asianajajia - joskus jopa potilaan tahdon puolesta puhujia niitä "älykkäämpiä" lääkäreitä ja heidän auktoriteettiaan vastaan.
Potilaalla on myös oikeus nähdä hänestä kirjoitetut dokumentit - useimmissa sairaaloissa/yksiköissä tosin on sellainen käytäntö, että hoitava lääkäri on läsnä ko. tilanteessa ja pyyntö "papereihin" tutustumisesta voidaan haluta kirjallisena. Siihen on kuitenkin jokaisella oikeus, joten jos se on joltakin evätty on toimittu lainvastaisesti.
Niin kuin aiemmin kirjoitin, olen todellakin nähnyt monenkirjavia kollegoita matkan varrella ja joidenkin toimintaa seurattuani iltarukouksessani toivonut, etten joutuisi koskaan heidän "kynsiinsä". Olen joutunut myös muutaman kerran tilanteeseen, jossa olen "puolustanut" potilastani toisen hoitajan hyökkäykseltä ja saanut sen tuntea myöhemmin omassa selkänahassani. Mutta olen tavannut myös paljon näitä edellisen kirjoittajan mainitsemia helmiä ja ihaillut suuresti heidän ammattitaitoaan ja kykyään kohdata potilas avoimesti aidossa vuorovaikutuksessa. Valitettava tosiasia vain on, että jos yleinen julkisuuskuva on sen kaltainen, että hoitohenkilökunta on sisäänlämpiävää, umpimielistä ja sadistista kuppikuntaa, niin eivät nuo helmetkään jaksa kovin kauaa olla helmiä, vaan uupuvat työssään. Kritiikki on ainakin omasta mielestäni erittäin tervetullutta, koska jokainen - teki sitten mitä työtä tahansa - sokeutuu omalle toiminnalleen, ja vain palautteen avulla on mahdollista kehittyä, sekä hoitajana että ihmisenä. Tiedän toki senkin, että on niitä, jotka eivät pysty kritiikkiä käsittelemään, vaan kieltävät asian ja leimaavat näissä tilanteissa potilaan vaikeaksi tai hankalaksi syyn ollessa tosiasiassa jossain aivan muualla.
Aiemmalla kirjoituksellani halusin kai lähinnä toivoa sitä, että jokainen lähtisi avoimin mielin eikä negatiivisin odotuksin uusiin tilanteisiin. Olen itse kuullut todella paljon pahoja puheita tulevasta synnytyssairaalastani, mutta haluaisin siltikin uskoa, että kaikki voi mennä hyvin ja että hoitajat siellä osaavat asiansa. Ja jos palautetta - positiivista tai negatiivista - tulee annettavaksi, aion sitä myös antaa.
Ja vielä edelliselle kirjoittajalle: jos olet todella kokenut, että sinua on kohdeltu huonosti tai väärin, niin ota ihmeessä yhteys ko. yksikön potilasasiamieheen ja selvitä oikeuksiasi sitä kautta - muutoksiahan ei voi tapahtua jos asiat jäävät painamaan ihmisten mieliin eikä niitä käydä läpi. Potilasasiamies löytyy jokaisesta terveydenhuollon yksiköstä ja on nimenomaan erilaisia ongelmatilanteita ja potilasvahinkoja varten koulutettu henkilö, joka katsoo asiaa potilaan näkökulmasta ja tuntee myös asioita koskevan lainsäädännön.
Joka tapauksessa leppoisaa loppusyksyä ja hyviä odotusajan- sekä synnytyskokemuksia kaikille!
Nimim. nyt itsekin potilaan roolissa =)
Olen synnyttänyt kahdessa eri sairaalassa ja kummastakin olen saanut hyvän kokemuksen.Oliko syynä silloin nuori ikäni vai mikä, mutta minua pidettiin vauvani kanssa vähän niin kuin lemmikkinä.Ja vielä kun huone tovereina oli vanhempia synnyttäjiä,he kohtelivat aivan mahtavasti,meillä oli suoranaisesti hauskaa.Sitten toisessa sairaalassa hoitohenkilökunnalle selvisi, että osastonhoitaja on sukulaiseni ja silloi kyllä hymyilytti kuinka äkkiä löytyi paikka minulle ja vastasyntyneelle vauvalleni,aikaisemmin ilmoitetun parin tunnin odottelun sijaan.Ja pari päivää vauvani oli osastolla ainut poika vauva ja oli kiva katsella kuinka henkilökunta pelleili(kaikessa kiireessä vielä jaksoivat)sen asian tiimoilta.No, ettei tämä kuullosta liian hyvältä on sitten huonompi kokemus siitä, kun tuli keskenmeno ja jouduin kaavintaan.Silloin oli kohtelu järkyttävää.Minulle tiuskittiin kun itkin ja odottelin "vuoroani", että turha parkua.Jälkeenpäin kylläkin kyseinen hoitaja pyysi anteeksi,kun oli vasta operaation jälkeen lukenut paperini ja ymmärsi,etten ollutkaan abortti potilas.Mutta monta on tarinaa.
...oikeasti. Siis se että hoitohenkilöhunta voi kohdella toista täysin asiattomasti vain sen takia etteivät itse esimerkiksi pidä abortin tekoa "oikeana" päätöksenä. Siitähän siinä oli kyse. Sinä vain vahingossa sait vihat niskoillesi kun he eivät vaivautuneet edes selvittämään miksi olet kaavintaan menossa.
Mutta tämäpä se on se hoitohenkilökunnan asenne ylipäätään. Että jos ei heitä joku asia potilaassa miellytä, saa potilas siitä maksaa. Potilasta pitää vähän "kouluttaa". Että se siitä "hoitaja on olemassa potilasta varten" potaskasta.
tuntui kamalalta, mutta sitten myöhemmin opin ymmärtämään, etteivät suinkaan kaikki ole samanlaisia.Meitähän mahtuu monenlaisia joka ammattikuntaan .Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että pääsääntöisesti hoitohenkilökunta on asiallista kivaa väkeä.He vain joutuvat jumalattoman paineen alla työskentelemään ja ratkeamisia tapahtuu ikävä kyllä.
jää jalkoihin,jos lääkärin maineesta on kyse.
Olen usein törmännyt siihen, että kyseenalaistan jonkun lääkärin tai hoitajan käytöksen tai virheen ja siinä sitten suu vaahdossa toinen lääkäri puolustelee minulle kolleegaansa.
Ensimmäisen kerran törmäsin tähän, kun 12 vuotta sitten jouduin tekemään abortin.Kaikki muut paitsi tämä sairaalan hoitaja ymmärsi syyt siihen.
Hänpä haukkui minut pataluhaksi, mutta ei sekään riittänyt. Vaan kun odottelin käytävällä lääkärille pääsyä itkien, hän käveli käytävän toiseen päähän ja kailotti asiani siivoojalle!
Osoitti sormellaan ja kertoi siinä miksi olen sinne tullut ja hän ei voi tajuta tällaisia ihmisiä jne.Kaikki potilaat katsoivat vuoroin hoitajaa, vuoroin minua.Menin lääkärille ja kerroin tästä.Hän ei noteerannut asiaa mitenkään, päinvastoin tutki minut kovakouraisesti.
Syistä miksi menin aborttiin ja itse abortin aiheuttaman surun takia, minulla ei ollut voimia viedä asiaa eteenpäin.
Raskauksien aikana olen törmännyt tällaisiin:
Käynti syy verenvuoto:-No se tulee kesken jos on tullakseen, ei me sille mitään voida! (tiedän sen, mutta kyseessä on aina potilaan rakas lapsi, ei mikään kierukka tms.)
Minulla oli alavatsakipuja, vuotoa jatkunut 7 viikkoa ja soitin kätilölle päivystykseen.
-Mene vaikka Kivelän sairaalaan,turha tänne on soitella!
Jouduin sisälle sairaalaan loppuraskaudesta ja eräs kätilö sanoi, että ylilääkäri tulee kierrokselle ja jos tupeeraisin tukkani hän varmaan passittaisi minut Hesperian sairaalaan!
Hänestä se oli hyvä vitsi, itsestäni ei.
Olin sisällä koska elimistöni ei oikein tahtonut kestää neljättä raskautta putkeen.
Kaikkein traagisinta juttua en viitsi tässä edes kirjoittaa, on niin pitkä tarina. Soitin siitä aikoinani potilasasiamiehelle ja loppujen lopuksi jouduin selvittämään asiaa synnytyksessä. Siellä tämä asia seisoo papereissani tänäkin päivänä.
Kuinka pitkä on muuten valitusaika, siitä kun joku asia on tapahtunut? (Jos sinä hoitaja tietäisit?)
Näitä sattuu valitettavasti. Olen myös saanut osakseni erittäin ihanaa kohtelua. Synnytyksissä olevilta kätilöiltä etenkin.
Kamalia kokemuksia - vaikutat kyllä ihailtavan kestävältä ja tasapainoiselta, nostan hattua sinulle!
Uskomatonta, että täälläkin vähätellään huonoa kohtelua. Ihminen on erittäin haavoittuvainen jo pelkästään siitä syystä, että joutuu potilaaksi (vaatteet pois ja aatteet: riisuttu yksilöllisyys, typistetty vain potilasmateriaaliksi). Tämä on hoitotieteen tutkittua tietoa, ja silti joku tässäkin ketjussa pilkkaa koko aihetta.
Potilasvahinkoilmoitus on tehtävä 3 vuoden sisällä tapahtuneesta. Mutta erityissyistä voidaan valitusaikaa pidentää jopa 10 vuoteen. Tsemppiä, pidä kiinni oikeuksistasi. Tuo 12 v sitten tapahtunut voisi tänä päivänä johtaa vakavaan huomautukseen, ainakin jos sinulla olisi varaa hyvään juristiin.
Ei valkotakkiset ole automaattisesti jumalia ja muiden yläpuolella.
Saa
arvostella.Positiivista ja negatiivista palautetta saa antaa,kukaan ei sitä kiellä.
Aika harva kuitenkaan kiittelee.Varsinkin kroonikko-osastoilla kiitosta ei tarvitse paljon odotella.
Jokaisella potilaalla on oikeus lukea omat paperinsa.
Kuka piru niin on väittänyt?Itse en ainakaan katsoolevani milläänlailla potilaita ylemmässä asemassa. Mutta en myöskään alemmassa.
Mikä tekee mielestäsi lääkäreistä hoitajia älykkäämpiä?Koulutus?Raha?Vai se maaginen valkoinen takki?
Onneksi sinunlaisesi potilaat ovat vähemmistönä.Valittaa saa,mutta ihmisiä hoitajatkin vain ovat
Kiitos että ymmärrät miksi keskustelun aloittaminen tästä aiheesta oli tärkeää etkä syyllistänyt siitä.
Toivoisin, että sinunlaisesi aggressiiviset ja ehkä myös tyhmät hoitajat olisivat vähemmistönä.