Olen pitkään harkinnut saksanpaimenkoiraa. Nyt kuitenkin löysin rodun, jota pidän nyt parempana vaihtoehtona. Bordercolliessa on ne kaikki ominaisuudet, joita sakemannista halusin ja vielä pois ne ominaisuudet, joita en halua.
Bordercollie on tottelevainen, omistajalle nöyrä, toimintaa kaipaava älykäs koira. Sillä ei kuitenkaan ole suojelutaipumusta eikä se ylipäänsä ole yhtä arvaamaton kuin saksanpaimenkoira. En nimittäin halua koiraa johon ei voi täysin luottaa (en mitään kauheeta vartiokoiraa, muille koirille vihaista ja ylisuojelua tai johtajuusongelmia), ja juuri se että koira on nöyrä ja tottelevainen eikä jatkuvaa laumataistelua. Toki kaikki koirat pitää kouluttaa mutta tajusitte kait pointin.
Jos jollakin näkökulmia asiaan tuokoon esille
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä kuuluu tuonne paimenkoiriin tämä viesti mutta mielestäni b.collie ei ole nöyrä. Se on herkkä ja joskus itsepäinenkin, vartioivakin mutta helppo koulutettava sille joka ei kouluta sitä sillä metodilla kuin saksanpaimenkoiraa vaan niin kuin paimenkoiraa.
Koulutus kulkee periaatteissaan samoin kuin muissakin korissa. Sitten on se hienosäätö. Siinä missä sakulla saatat heittää koirakosta riippuen komentoja ja koira odottaa niitä, border kuin lukee ajatukset pienestä hihnan liikkeestä, äännähdyksestä.Peruspohja kuitenkin ihan eri kuin elämä sakun kanssa. Vaikea enemmän tähän kirjoittaa. Viisaampi jatkakoon.Miettisin kaksi kertaa tai miettisin yksinkertaisesti Collieta. Niitäkin näkee kentillä ja ovat hyviä koulutettavia.
Toisaalta kuten sanottua viisaampi jatkakoon. Omasta kokemuksesta voin vain havaita miten paimenkoira kuin imuroi pienenkin uuden oppimansa vaikka leikin ohella tehty ja kun tehty otetaan uudellen esiin aikojen päästä se on siellä vain parantaakseen mallia. Siis se tehty.
Sakemannin näkökulmasta borderi on ehkä nöyrä, mielestäni ei. Se on yhteistyökyikyinen mitä suurimmissa määrin kun koirakko on oikea mutta nöyryttä en siinä näe, uskollisuutta kyllä helppoa koulutettavaa sille joka ymmärtää herkän sielun ja sitkeän luonteen yhdistelmän.
...kuin että ovat koiria. Kymmenen vuoden kokemuksesta sanon että bortsu narttu on "pehmeä",mutta ei pompotettava.Luotettava eikä tule vanhemmiten vihaiseski,kuten olen monen sakemannin omistajan kuullut sanoneen. No se on yhteistä,että jos ei ole tekemistä,keksivät sellaista itse.
mikään helppo koira kuten ei australianpaimenkoirakaan. Ihan erityppinen koiruus kuin saksanpaimenkoira eli harkitse tarkkaan kumpi rotu on sinun omasi.
Jos ymmärsin oikein tuon ´´suojelutaipumusta´´ anteeksi nyt mutta jos ymmärsin oikein niin tarkoitatko sillä ettei se suojelisi? siinä olet kyllä väärässä verrattuna meidän bortsuun. se valitsee emäntänsä ja suojelee sitä vaikka henki menisi. Mielestäni sakemannilla ja bortsulla on samanlainen suojeluvaisto... minusta sakemannilla ei ole liian voimakas suojelu vaisto.
Miten kauan sinulla on ollut saku rotuna?
Belgi Groenendale on myös yksi mahdollisuus.
Itsellä 4v. bortsu-uros ja kirjoitan alle tuon toimintaa kaipaava älykäs koira, se on ihan totta. Mutta tuo omistajalleen nöyrä ja tottelevainen, hmmm...Luultavasti meidänkin koira saattaa näyttää tottelevaiselta kun kentällä treenataan, mutta tosiasia on, että se tekee kaikki oppimansa lähinnä siksi, että se on sen mielestä hauskaa, siis kaipaa toimintaa. Siis ottaa sen työnä. Siis aivan kuten leikki on lasten työtä, eikä tottelematontakaan lasta tarvitse pakottaa leikkimään. Meillä harrastetaan tokoa ja on ollut todella helppo näyttää koiralle liikkeet, ei ole siis tarvinnut varsinaisesti opettaa, vaan näyttäminen on riittänyt. Ja toko ja arkitottelevaisuus ei todellakaan ole sama asia. Arkitottelevaisuus ei todellakaan ole meidän koiran vahvin laji. Eli toko=hauskaa ja tottelee, arkitottelevaisuus=ei sen ihmeemmin hauskaa, ja tekee aika paljon mitä tahtoo vaikka hyvin tietää ettei jotain saa tehdä niin tekee siis kiusallaan siis ihan aikansa kuluksi. Jos sitä oikein pitkästyttää niin katoaa hetkeksi ja tulee hetken päästä kiusallaan näyttämään, että on avannut vaatekaapin laatikon ja oikein esittelee sukkakääröä suussaan, kun tietää ettää siitä isäntä saa pienen hepulin ja sitten ei anna kiinni vaan väistelee naureskellen koiramaista pilkkanaurua kömpelölle isännälle, että tuo nöyryys ei osu ainakaan meidän koiraan. Kateellisena katselen muiden koiria, jotka kävelee hienosti hihnassa, ilman eri käskyä, meillä voi mennä hienosti hihnassa hetken aikaa käskyn alla.