eli olin 22-vuotias nainen ja luulen, että olen masentunut, mutta toisaalta tässä voi olla jotakin muutakin.
Minulla on nukahtamisvaikeuksia, nukun pari kolme tuntia yössä, sitten saattaa tulla päiviä, että nukun viikon ajan vaikka 14 tuntia joka yö ja voisin nukkua ihan koko ajan, nyt on tämä nukkumattomuus kausi menossa, eli en nuku paljon yhtään, vaikka olisin todella väsynyt..
itken jatkuvasti, otan kaikki vastoinkäymiset ylitsepääsemättömänä, en jaksa ratkoa ongelmia, hoitaa mitään asioita..en jaksa tehdä mitään, voin istua paikoilla monta tuntia ja tuijottaa vain seinää..
millään ei ole enää väliä, tulevaisuus ei kiinnosta, tiedän ettei mikään muutu, aina sitä kuvittelee, että sitten kun se ja se on se on tehty niin elämä lähtee käyntiin, mutta aina olen pettynyt.
Kaikki päivät menee niin, että rääyn ja mietin miksi elän, otan lääkkeitä mitä nyt sattuu löytymään, että pääsisi edes hetkeksi pois tästä tilasta..olen syömättä, että ajatukset keskittyisi siihen..tai oksennan mitä syön..
yritin viiltää ranteen auki, mutta en pysty viiltämään valtimoon asti..en edes tiedä miksen..
haluaisin vain kuolla.
ihmisiin petyn aina, en merkitse kenellekkään mitään, mua käytetään vain hyväks ja heitetään menemään..
kai se on niin, että mun aika on vaan tullut.
En tiedä onko tämä sairasta vai onko tämä vain tapani elää, jos näin vain on tarkoitettu, mistä sen tietää..
Minulla on nukahtamisvaikeuksia, nukun pari kolme tuntia yössä, sitten saattaa tulla päiviä, että nukun viikon ajan vaikka 14 tuntia joka yö ja voisin nukkua ihan koko ajan, nyt on tämä nukkumattomuus kausi menossa, eli en nuku paljon yhtään, vaikka olisin todella väsynyt..
itken jatkuvasti, otan kaikki vastoinkäymiset ylitsepääsemättömänä, en jaksa ratkoa ongelmia, hoitaa mitään asioita..en jaksa tehdä mitään, voin istua paikoilla monta tuntia ja tuijottaa vain seinää..
millään ei ole enää väliä, tulevaisuus ei kiinnosta, tiedän ettei mikään muutu, aina sitä kuvittelee, että sitten kun se ja se on se on tehty niin elämä lähtee käyntiin, mutta aina olen pettynyt.
Kaikki päivät menee niin, että rääyn ja mietin miksi elän, otan lääkkeitä mitä nyt sattuu löytymään, että pääsisi edes hetkeksi pois tästä tilasta..olen syömättä, että ajatukset keskittyisi siihen..tai oksennan mitä syön..
yritin viiltää ranteen auki, mutta en pysty viiltämään valtimoon asti..en edes tiedä miksen..
haluaisin vain kuolla.
ihmisiin petyn aina, en merkitse kenellekkään mitään, mua käytetään vain hyväks ja heitetään menemään..
kai se on niin, että mun aika on vaan tullut.
En tiedä onko tämä sairasta vai onko tämä vain tapani elää, jos näin vain on tarkoitettu, mistä sen tietää..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä olt selvästikin masentunut. Et kertonut oletko hakenut jo ammattiauttajan apua. Jos et tilaa ihmeessä aika lääkärille. Onko tämänhetkinen tilanteesi jatkunut jo kovinkin pitkään ja onko elämässäsi sattunut vaikita juttuja viime aikoina. Sinulle on kertynyt nyt niin paljon noita oireita, että et varmaan ihan lepäilemällä ja odottelemalla tule kuntoon. Ei sinun elämääsi ole tarkoitettu tuollaiseksi. Monilla nuorilla on nykyään vastaavanlaisia ongelmia, joten et ole ainutlaatuinen tapaus. Hae apua heti niin tilanteesi korjaantuu nopeammin.