mutta unohtaa en voi. Niille jotka satuttavat.
Onneksi on ystävät jotka saavat jaksamaan. Kaunein elein sidottu ystävyys. Ei kenenkään tarvitse ymmärtää, harva edes pystyykään.
http://www.youtube.com/watch?v=qFruKvAq8PQ
Onneksi on ystävät jotka saavat jaksamaan. Kaunein elein sidottu ystävyys. Ei kenenkään tarvitse ymmärtää, harva edes pystyykään.
http://www.youtube.com/watch?v=qFruKvAq8PQ
Vastaukset 4
Vanhimmat
edes antaa anteeksi.Muakin on satutettu pahoilla sanoilla aivan suotta ja turhan takia.Kyllä mä ilman niitä loukkauksia jo tiesin oman mitättömyyteni ja kelpaamattomuuteni,kaipa loukkaaja sai hyvän mielen loukattua lisää ja tietäessään sanojensa osuneen kohteeseen.Anteeksi voin antaa vaikka ei hän sitä ole vailla, mutta unohtaa en voi ja luotto toisiin ihmisiin on mennyt.Voin jopa pyytää häneltä anteeksi,mutta sekään ei asioita parantaisi.
minä olin ainoa, joka satutin, niin kiitos paljon. Minullakin oli ystäviä, jotka kuuntelivat ulinaani ja selvisin lopulta elävien kirjoihin ja sinä et tiedä siitä mitään. Itsehän sitä ihminen ei halua myöntää satuttavansa. Me olemme täydellisiä, mutta ne muut - he satuttavat ja tekevät väärin ja olemme loukkaantuneita. Me olemme oikeuden puolella ja he vääryyden. Meitä satutetaan. Olet aina ollut sitä mieltä, että haluat olla täydellinen ja muissa on vika. Tiedätkö kuinka paljon minua on soimattu ja arvosteltua ja sinä olet ihan samanlainen siellä tornissasi. Elä vaan sitä sievää elämääsi ja ole tyytyväinen, että pääsit minusta eroon, kun olen niin hirveän paha ihminen. Toivottavasti sulla on olkapäitä, joille olet voinut kertoa oman versiosi aiheesta. En halua puhua kanssasi mitään, koska et näe itsessäsi mitään vikaa. Antaa olla.
sinusta muuta kuin hyvää.
Ikävää jos joku on vääristellyt totuutta. Sen olen kyllä sanonut, että olemme riidelleet mutta myös ilmaissut asian niin, että minä olen suututtanut sinut (vaikken vieläkään ihan tarkkaan tiedä mikä tähän ajoi). Ikinäkoskaanmilloinkaan en ole sinua soimanut tai arvostellut muuta kuin positiivisesti.
Niin, että mieti nyt mitä uskot. Minä ainakin olen aina uskonut sinun hyviin puoliisi jopa siitä huolimatta mitä soopaa muut ovat minulle yrittäneet puhua.
Ja voi kuule, minä en ikinä ole sanonut tai halunnut olla täydellinen. Koska tiedän etten sitä ole ja minussa on kyllä virheeni. Kuten se, etten aina kuuntele vaan olen liian itsepäinen ja mennä viipotan. Useasti kaadun betonille ja saan taas kasata itseäni aika tovin..
Mutta niin, luovuttaja en ole. Niinkuin et kyllä sinäkään. :) Sen tiijän!
Ps. Jokainen meistä satuttaa joskus ja jokaista meistä satutetaan joskus.. sen olen huomannut että moni on pyrkinyt satuttamaan meitä. Miksi?
Olisiko se liian hyvää?
Kateus?
Eikö me ansaittaisi toisia lähellemme?
Kiusa?
Manipulointi?
Tuhat syytä
...Minulla on toisinaan sisäisesti itsestäni negatiivisempi kuva, jota tietoisesti käännän positiiviseksi. Se on vääristymä - katselen itseäni väärästä peilistä. Tiettyinä aikoina on enemmän näitä vääristymiä.
Sinä suututit ja minä provosoin muutamia kertoja tahallani (Tyhmää...) ja heitin pari piikkiä.(Sen taidon valitettavasti osaan...) Siinä solmuja kerrakseen.
Sinä et ole luovuttaja ja hyvä niin. En minäkään, vaikka voin romahtaa. Tiedän oireet, joten silloin alkavat hälytyskellot soimaan ja on tehtävä jotain.
Satuttamiseen on eri syitä. Jos Herra A ei tajua, että Neiti C oikeasti rakastaa ja välittää, niin Neiti C kokee rakkautensa loukatuksi ja kostaa. Joskus satuttaminen johtuu kateudesta. Joskus toinen voi satuttaa, koska pelkää suhteen syvenemistä ja pelkää suhdetta ylipäätään ja kaikki sukulaisia ym. stressitekijöitä. Sukulaisethan ovat ensimmäisenä laittamassa kampoihin, koska hehän tietävät parhaiten kaiken.