Siis tarina meni niin. Että tapasin sattumalta naisen kuten yleensä käy. No kokeiltiin tulisiko yhteisestä elämästä mitään.
Itsellä jo isot lapset yhteishuollossa.
Naisella pieni lapsi 4 vuotias.
Ei ollut tarkoitus hankkia lapsia lisää ennenkuin nähdään toimiiko yhteiselo.
Kokeiltiin asua yhdessä ei toiminut, kokeiltiin monta kertaa. Halusin erota. Hän masentui tietysti. Roikuimme suhteessa. Joimme ja koetimme Erota pettämistä yms... muuta millä nyt ihmiset yrittää toisistaan päästä.
No aina hän palasi minun luo särkyneenä, kai lohtua hakemaan. Niin ja siitä lohtuseksistä seurasi että tuli raskaaksi. Ei halunnut aborttia.
Niin ja nyt lapsi tulossa.
Asutaan erillään, haluaisi yhteen ja että alkaisin lähentyä hänen lastaan. Kokeilen ja kokeilen, mutta aina vain se on vaikeampaa. Haluaisin vain pois, siedän lapsen kanssa olemista vain hampaat yhteenpurren.
Niin hirveää tajuta, etten halua tätä ja että toinen tarvitsisi minua.
Syyllisyys lähtemisestä pois on musertava. Yksinäisyys jne...
Jäämisestä syyllisyys oman elämän menettämisestä, katkeruus lasta kohtaan, kun en tätä halunnut.
Kärsiminen ja kituminen naisen kanssa jota en halua enää. Kärsiminen ja sietäminen olemassa olevasta lapsesta.
Niin ja entäs tämä syntymätön lapsi. En edes tiedä miten suhtautua. Tulenko vihaamaan ja olemaan katkera sillekin.
En tiedä mitä tehdä. Tunnen itseni täydeksi paskaksi tässä tilanteessa. Mutta jos jään niin hajoan kokonaan ja hajoitan muidenkin mielenterveyden.
Kai se on parasta vain lähteä ja hajota itekseen ja toivoa että muut pysyvät kasassa. Ja että tämäkin nainen joskus löytää itseklleen sopivan kumppanin, eikä tarvitse halutonta miestä väkisin pitää.
Itsellä jo isot lapset yhteishuollossa.
Naisella pieni lapsi 4 vuotias.
Ei ollut tarkoitus hankkia lapsia lisää ennenkuin nähdään toimiiko yhteiselo.
Kokeiltiin asua yhdessä ei toiminut, kokeiltiin monta kertaa. Halusin erota. Hän masentui tietysti. Roikuimme suhteessa. Joimme ja koetimme Erota pettämistä yms... muuta millä nyt ihmiset yrittää toisistaan päästä.
No aina hän palasi minun luo särkyneenä, kai lohtua hakemaan. Niin ja siitä lohtuseksistä seurasi että tuli raskaaksi. Ei halunnut aborttia.
Niin ja nyt lapsi tulossa.
Asutaan erillään, haluaisi yhteen ja että alkaisin lähentyä hänen lastaan. Kokeilen ja kokeilen, mutta aina vain se on vaikeampaa. Haluaisin vain pois, siedän lapsen kanssa olemista vain hampaat yhteenpurren.
Niin hirveää tajuta, etten halua tätä ja että toinen tarvitsisi minua.
Syyllisyys lähtemisestä pois on musertava. Yksinäisyys jne...
Jäämisestä syyllisyys oman elämän menettämisestä, katkeruus lasta kohtaan, kun en tätä halunnut.
Kärsiminen ja kituminen naisen kanssa jota en halua enää. Kärsiminen ja sietäminen olemassa olevasta lapsesta.
Niin ja entäs tämä syntymätön lapsi. En edes tiedä miten suhtautua. Tulenko vihaamaan ja olemaan katkera sillekin.
En tiedä mitä tehdä. Tunnen itseni täydeksi paskaksi tässä tilanteessa. Mutta jos jään niin hajoan kokonaan ja hajoitan muidenkin mielenterveyden.
Kai se on parasta vain lähteä ja hajota itekseen ja toivoa että muut pysyvät kasassa. Ja että tämäkin nainen joskus löytää itseklleen sopivan kumppanin, eikä tarvitse halutonta miestä väkisin pitää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aika karu tilanne... Ei tuohon voi kyllä paljon mitään sanoa kuin että "koeta pärjätä". Tuokin lause auttaa tasan yhtä paljon kuin kilo paskaa. Hyvä kuitenkin kun kirjoitit tuon niin ehkä auttaa sua kun sait jäsenneltyä juttuja? Ja ehkä auttaa jotain muuta joka on samassa tai lähes samassa tilanteessa? Ootko muuten jutellut naisen kanssa ja kertonut tuon sille, että mille tuntuu?
Hajoaa heti jos edes aloitan.
Yritää vain seksiä tai jotain millä saisi ajatukset muualle. En pysty edes enää seksiin hänen kanssaan, pakenen tai keksin jotain.
Yritän puhua sitten taas mutta pakko lopettaa kun näkee miten toinen alkaa vajota. Jotenkin tuntuu, että asiaa pitää viedä eteenpäin pienin palasin.
Ja sitten menee edestakaisin ne omatkin tunteet. Kun välillä on hyviäkin hetkiä, mutta kun niitä on vain 1/1000. Muu on pahaa oloa.
Pitäs vain pitää suunta selvänä itselle, ettei anna toisen viedä koska jos yhtään syvemälle ajaudun tai säälistä lupaan jotain, niin oma paha olo kasvaa.
Mitä pitempään venkoilet kertomisella sen pahempi. Mitä kauemmin suhteenne kestää sen isompi pudotus todellisuuteen. Kanna vastuusi ja vihellä peli poikki heti.
Ja huolehti tästä eteenpäin että käytät naisten kanssa ehkäisyä vaikka he väittäisivät syövänsä pillereitä.
huh rankkaa mutta pakollista.
vastuu itsestään ja muista on nyt otettava.
Meni miten meni en jaksa tätä kitumista ja venkoilua enää.
Minusta sinun pitäisi olla vain lujana, ottaa etäisyys vaikka väkisin. Teet ainakin 4 ihmisestä Helv*** jos et toimi niin kuin sydämesi sanoo. Joudut tietenkin ottamaan vastuun syntyvästä vauvasta, tavalla tai toisella, mutta kun tiedät ettei teistä ole perheeksi on parempi vain lähteä, vaikka toinen käyttäisi jokaisen naisellisen keinon mitä vain voi keksiä. Kyllä hän pääsee siitä aikanaan yli, ja toivottavasti hakee siihen apua jostain.
Itse en ikinä haluaisi olla suhteessa jossa toinen on väkisin. Vaikka suuren työn juotuisin itseni kanssa tekemään jos rakastamani puoliso nyt sen kertoisi.
No niin sain sen sanottua kuitenkin tuossa kun aamulla nähtiin.
Nyt pitäs ilta ja yö vielä kestää, kun aamulla on yhteinen pakollinen meno.
Seksiin en enää sorru se olisi pahin virhe varmaankin tässä vaiheessa.
sinua. Et kai aio sitäkin jättää? Jos lapsen äitiä on liian raskas nähdä, sovi tapaamiset lasten kanssa viranomaisten avulla niin, ettei teidän täydy kohdata. On rohkeaa lähteä suhteesta, jota ei halua, mutta umpikusipäistä dumpata lapsi samaan syssyyn. Noin nätisti sanottuna. Eihän se ole helppoa pitää yhteyttä vain lapseen, mutta kuka on väittänyt, että pitäisi olla helppoa?
tulee huolehtia, elatusmaksut ja tapaamiset järjestyy, ei ongelmia.
ei me riidoissa erottu. Menen synnytyksen jälken avuksi kun tarvitsee kuitenkin siinä jonkun joa katsoo isompaa lasta etc...
Muttei enää olla suhteessa, niin että uusioperhettä perustettaisiin.
Kun ei se kuvio toiminut.
Niin sitten vain erillään ja hoidetaan vastuut ja velvollisuudet.
..kun, että laita nyt hyvä mies piuhat poikki!
tehdä, mutta että se päätös täytyy lunastaa joka ikinen päivä, vaikka elämässäsi puhaltaisi uudet tuulet ja naiset ja vaikka vauvan äiti sydän särkyneensä olisi minkälainen riivinrauta tahansa. On hirveän helppoa lyödä hanskat tiskiin ja vikistä, että olisin isä, mutta kun ei anneta. Opettele sinnikkäästi hyväksi isäksi! Pientä vauvaa täytyy tavata usein. Kiintymys- ja isäsuhde rakentuu tismalleen vain altistumisen kautta. Että olet ipanalle läsnä ja annat hänen opettaa sinulle, millaisen isän hän sinusta haluaa.
Ja joo, kyllä kannattaa ottaa huomioon, että seksiä sisältävästä suhteesta voi seurata raskaus. Abortti on aika huono ratkaisu.
ymmärrettävää, että vauvasi äiti on aivan pakokauhun vallassa ja tuntee olonsa hyvin uhatuksi ja haavoittuneeksi. Onhan tilanne hänen kannaltaan kauhea! 100 000 000 kertaa kauheampi kuin sinun tilanteesi. Hän on jo jäänyt aiemman lapsen kanssa yksin (onko tämän isä kuvioissa). Saman toistuminen ei ole erityisen miellyttävää.
Ehdotan kyllä ulkopuolista apua tuohon. Miten voisit olla tukena ilman, että annat vääränlaista toivoa suhteen jatkumisesta? Tässä kysytään aikuista ihmistä!
Oletko 100 % varma, että suhteenne on erehdys? Mikä sen innon sammutti? Jos katsot peiliin, mitä näet omassa toiminnassasi sellaista, jonka olisit voinut tehdä toisin? Miksi kävi niin, että nainen tuli raskaaksi?
hänellä oli useampia miesystäviä ja seksikumppaneita. mutta minun kohdalla kävi se huono tuuri
kimppakivaa, mutta samoina päivinä/viikkoina/kuukausina?
Entäpä itselläsi? Oliko hän sinun ainoasi?
on. Mulle riitti se kaikki mitä meillä oli. En ollut etsimässä mitään elämänkumppania. Ajelehdin vain sen virran mukana.
En ollut halukas perheenperustamiseen. Enkä isäpuoleksi.
Elin vain elämääni hän siinä mukana ihmetellen kai mihin maailma vie. Syyllisyyttä potien ettei ole lapsensa kanssa etc... Silti se elämä siinä mun rinnalla oli kivaa.
Niin minun kanssa oli kivaa elää minun elämääni. Kyllä minäkin elämästäni pidän siinä ei ole mitään vikaa.
Nyt pitäsisi hänen elämäänsä elää. eli lapsiperhe elämää. Se ei ole kivaa, eikä minua kiinnostava elämänmuoto.
Pidän omasta elämästäni, enkä halaua siitä luopua toisten ihmisten vuoksi.
siihen, mikset halua olla yhdessä tulevan lapsen äidin kanssa on ihan muualla kuin siinä, että hänellä on ollut muita kumppaneita. Sehän on näköjään ihan sivuseikka! Miksi se piti edes mainita?
Sinä haluat olla vapaa. Sitouduit kuitenkin toiseen ihmiseen siinä määrin, että hän pääsi tulemaan raskaaksi. Siitä sinun on seuraukset ja vastuu kannettava. Emmä haluu - on aika huono, max teini-ikäisen kakaran excuse!
Jos meinaat yhtään ottaa vastuuta tulevasta lapsesta joudut ajoittain elämään sitä lapsiperhe-elämääkin. Entä ne aiemmat lapsesi? Ovatko he tyystin poista elämänkuvioistasi.
Peiliin katsomista on kyllä siis sen verran, että tajuat, mikä on tilanne. Tämä yhteiskunta mahdollistaa se, että pääset kaikesta muusta paitsi elatusvastuusta kuin koira veräjästä. Yritä kuitenkin ajatella sen puolustuskyvyttömän, eli lapsen näkökulmasta. Paskanpuhumista olisi sanoa se, että lapsi voi paremmin ilman vastahakoista isää. Se, jatkatko kasvua vastahakoiseksi ja poissaolevaksi isäksi on kokonaan sinun vallassasi. Ajattele, mitkä mahdollisuudet sinulla on tässä tehdä hyvää! Uskon, että se on myös palkitsevaa. Nyt otetaan miehestä mittaa.
Vaikka tulit vasten tahtoasi isäksi, niin asian voi nähdä siitäkin näkökulmasta, että on pilvin pimein ihmisiä, jotka ovat vasten tahtoansa lapsettomia. He vaihtaisivat kernaasti roolia sinun kanssasi. Usein vasta sellaista osaa arvostaa, mikä ei tule luonnostaan lankeavana. Isyys ei sinulle sosiaalisessa mielessään tule luonnostaan lankeavana. Sen eteen on tehtävä työtä.
Tässä pyörittelen päätäni ja ihmettelen, voiko aikuinen ihminen kirjoittaa tuollaista munatonta teinipojan tekstiä.
Omista lapsista on aina kannettava vastuu! Se tulee olemaan nyt sinun tärkein tehtävä elämässäsi ja omat itsekkäät harrasteesi ja vapautesi tulevat jäämään nyt sivuseikoiksi. Sinä, aikuinen mies, et käyttänyt ehkäisyä, vaikka se oli sinun velvollisuutsi. Ole nyt mies äläkä pelkkä pelkkä pojannulikka ja kanna vastuu virheestäsi. Se on nyt vain tehtävä, halusit tai et.
Vai ettet halua perhe-elämää. Ikävä kyllä sinä nyt pakostakin tulet elämään väkisinkin sitä perhe-elämää kuin teit itsellesi lapsen. Seksistä voi seurata raskaus, ja voi jumalauta, jos et tätä vielä tiennyt.
Hoida lastasi hyvin, opi rakastamaan häntä ja tue ex-kaveriasi joka nyt takiasi on paljon pahemmassa tilanteessa kuin sinä. Nainen on nimittäin raskaushormooniensa kanssa herkässä tilassa ja usein väsynyt - nyt tuet häntä niin hyvin kuin voit.
Nämä ovat nyt vain velvollisuuksiasi, jotka tulit hankkineeksi ihan itse. Sinusta tulee isä: tulet olemaan kiinni pienessä lapsessa eikä elämäsi tule enää olemaan samanlaista kuin ennen. Voit vain hyväksyä sen ja OLLA MIES (eli kantaa vastuu).
Ne ei saa lapsia jotka haluaa. Ja niille niitä tulee jotka ei niitä halua.
Kai olen vain niin laiska ja itsekäs etten jaksa lapsia. Omat nyt menee, mutta että pitäs vielä 1 ulkopuolinen eli tämän naisen jo olemassa oleva lapsi ottaa kasvatettavaksi ja uusi tuleva oma.
Siinä tosiaan otetaan miehestä tietynlaista mittaa. Ongelma kai on se että olen jo itseni sillä saralla mitannut. 2 lasta aikuiseksi saattanut. Eikä halua ole elää toista kertaa samaa elämää. ihmisellä on vain yksi elämä käytössä. Kaduttaisi siteen kun minulla on toisenlainen elämä josta nautin suunnatomasti.
Se lapsiperhearki siellä naisen luona on minulle yhtä helvettiä. Tuntuu kuin palaisi ajassa taaksepäin ja vielä niinkuin jonnekin sellaiseen perheeseen mitä televisiossa näytetään varoittavina esimerkkeinä että näin ei lapsia kasvateta. Joku Nanny mikä lie ohjelma jossa kauhukaakaroita laitetaan kuriin.
Niin minun pitäsisi se rooli ottaa. Eli alkaa olemassa olevaa lasta panemaan kuriin, kun ei nämä edelliset ole sitä saaneet aikaan. Äiti sukulaisineen etc... Niin sitten kun koetat sanoa jtn, että näin me tehtiin ja saatiin homma haltuun, ja lapset kuriin. Niin ei sille anneta mitään arvoa, pidetään vain jonain itsenä jatkeena ja minulle annetaan sanat ja mallit miten pitää kasvattaa olemassa olevaa lasta. Vaikka itse olen jo kaksi kasvattanut.
Se on todella epäkiitollinen rooli. Kun muutenkaan ei kiinnostaisi, niin sitten vielä annetaan kasvatusoghjeita jotka on aivan pielessä.
Mielestäsi aikuisena oleminen on sitä että kannetaan koko maailman paska harteillaan masentuneena ja katkerana elämälle.
Joom inut on tähän hommaa vedätety, kitisen vastaan en olisi halunnut. Olin sekaisin etc... kaikki verukkeet.
Luuletko että voit noin vain vaihtaa elämäsi ja alkaa elää sitä toisen ehdoilla.
Minulla ei ole mitään velvollisuutta jo olemassa olevaan lapseen se ei ole minun. Mikään ei velvoita siihen. Ommistani olen vastuussa niin sen vastuun hoidankin. Mutta mutta kun eihän ketään voi vaatia luopumaan jo olemassa olevista lapsistaan. Ja mikä perhe se on jossa lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan.
Niin tämän jo olemassa olevan lapsen isä olisi valmis ottamaan lapsen itselleen, mutta kun äiti ei sitä luovuta ja vaatii minua ottamaan tämänkin lapsen nyt.
Ei vois vähempää kiinnostaa oman lapseni voin hoitaa ja ottaa ei ole ongelma mutten ala toisen lapsia väkisin kasvattamaan.
että menisitte parisuhde- neuvojalle/perheneuvolaan, tai johonkin vastaavaan, jossa kumpikin saa puhua asiat pois sydämmeltään. Niihin saa varattua ajan vaikka lähineuvolasta, kun käy kyselemässä. Tilanteesi ja naisen tilanne on todella surkea ja tulevaa lasta ei kannata mokistanne rankaista, eikä nykyisiäkään lapsia. Rakkautta tarvitaan ja yhtisymmärrystä. Miettikää onko teillä parempi olla erillään, mutta käykää yhdessä puhumassa jollekin.
nyt miten parhaaksi näette, mutta olethan jo varannut ajan itsesi sterisointiin? Olet niin ehdoton kannassasi, etä et siihen vauva-arkeen halua, niin tee asialle jotain konkreettista!
nykyää tää on tällöstä minkä ei voi odottaa jatkuvan paitsi 30luvun hengen mukaisen avioliiton