hei te kaikki kotiäidit!
mitä teette päivisin lastenne kanssa? tylsistyttää aina yksinään ulkona palloilla, puistot kun tuntuvat hiljenevän aina syksyn tullessa ja täyttyvät taas vasta kesää kohden. lähiympäristössä ei asu kavereita, joiden kanssa voisi ulkoilla. jos lähtee jonkun kaverin luokse ja haluaa kuitenkin pitää rytmistään kiinni, niin ei siinä kauaa ehdi aikaa viettää. ruokaa täytyy laittaa ja päikkärit olisi hyvä vielä nukkua (lapsi on pari vuotias. ja itseäkin väsyttää useimmiten ja haluaisi päästä levolle).
ja sitten on sekin, kun kaikilla on oma rytminsä. toiset kun lähtevät ulos, niin toiset vasta heräilevät. ja toiset kun heräävät päiväunilta, niin toiset ovat vasta menossa. on vaan niin sääli, kun lapsikin kaipaisi leikkikaveria ja itselleenkin olisi ihan hyvä saada muutakin seuraa, kuin oma lapsi.
mitä teette päivisin lastenne kanssa? tylsistyttää aina yksinään ulkona palloilla, puistot kun tuntuvat hiljenevän aina syksyn tullessa ja täyttyvät taas vasta kesää kohden. lähiympäristössä ei asu kavereita, joiden kanssa voisi ulkoilla. jos lähtee jonkun kaverin luokse ja haluaa kuitenkin pitää rytmistään kiinni, niin ei siinä kauaa ehdi aikaa viettää. ruokaa täytyy laittaa ja päikkärit olisi hyvä vielä nukkua (lapsi on pari vuotias. ja itseäkin väsyttää useimmiten ja haluaisi päästä levolle).
ja sitten on sekin, kun kaikilla on oma rytminsä. toiset kun lähtevät ulos, niin toiset vasta heräilevät. ja toiset kun heräävät päiväunilta, niin toiset ovat vasta menossa. on vaan niin sääli, kun lapsikin kaipaisi leikkikaveria ja itselleenkin olisi ihan hyvä saada muutakin seuraa, kuin oma lapsi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
et vie lasta hoitoon? SIellähän niitä kavereita on. Mutta asiaan. Meillä vielä pärjäillään ihan kahdestaan eli tyttö leikkii itsekseen kun itse luen lehteä ja juon kahvia. Ja teenkotitöitä. Sitten päikkäreille (itse teen mitä huvittaa) ja illalla käydään ehkä jossain. Tai sitten ollaan kotosalla. Koetan kumminkin järjestää kyläreissut yms. iltaselle, silloin on helpoin kulkea. Joskus käydään päiväseltään jossakin, jos viitsin lähteä, silloin päiväunet menee myöhemmälle ja illalla ollaan väsyneempiä. Aina ei voi mennä kellon mukaan. Joskus vien naapuriin hoitoon, jos on jokin oma meno. Parin kuukauden päästä muuttuu sitten rytmi siten, että menen töihin. Siihen asti nautin siitä, että saan olla kotona ja tehdä omia hommia, sillä töiden jälkeen en jaksa. Tyttö saa kavereita hoidosta ja keväällä alkavatkin iltarastit, joten siellähän sitä seuraa sitten taas on.
Ei tullut mieleesi, että aloittaja ei ehkä halua vielä palata työelämään ja laittaa lastaan hoitoon. Kai hän nyt itsekin tajuaa, että voi mennä töihin ja laittaa lapsen hoitoon. Nämä vastaukset on joksus vallan hassuja.
Ihan samankaltasen viestin meinasin juuri kirjottaa! Ainoa ero on meidän tilanteessa, että lapsi puolet nuorempi..tosin niin sosiaalisen oloinen, ettei muiden lasten seura oisi pahitteeksi jo nyt..
vaihtoehto olisi seurakunnan päivä- ja perhekerhot.
niissä välillä käydäänkin, mutta ei niissäkään jaksa joka kerta käydä. kaikenlisäksi kun lapsi on sen verran ujon puoleinen ettei se juurikaan eroa siitä, että olisimme kaksin. tietysti ynpäristö on eri ja on myös seuraa, mutta lapsi ei uskaltaudu muiden kanssa leikkimään, vaan haluaa mielummin äidin. omat, tutut kaverit ovat eri juttu, niiden kanssa hän kyllä leikkii.
ja ensimmäiseen kommenttiin, en tosiaan tällä hetkellä ole töihin palaamassa, sillä on toinen tulossa. ja kotona oleminen on ihan mukavaa, mutta lapsen sosiaalisuuden ja muun puolesta olisi hänelle hyväksi saada ikäistään seuraa, eikä ainoastaan olla aikuisten parissa.
Kaupungin, MLL'n ja seurakunnan perhekahvilat ja -kerhot yms.
Itse olen aika laiska soittelemaan, sopimaan treffejä ja sumplimaan aikatauluja,
koska noissa kerhoissa on aina seuraa ja kavereita, sekä äidille että lapselle.
Suosittelen :-)
Ja sinne kerhoihin voi sopia treffejä kavereidenkin kanssa,
niin ei tarvitse siivota kotona ;-)
ELi olen se, joka kysyi miksi ei hoitoon. Tuli hyvä vastaus eli raskaana olo. Täällä kumminkin tuntuu olevan lähinnä sellaisia äitejä, joiden mielestä hoitoon ei ehdottomasti pidä viedä. Kertokaa nyt ihmeessä minullekin, miksi se päivähoito on niin kamalaa???? Tämä ei ole nyt missään nimessä kritiikkiä alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan, vaan kysymys ihan yleisellä tasolla. Olen itse perhepäivähoitajan tytär ja nähnyt päivähoidon monet hyvät puolet ja (ainakin toistaakseni) yhden lapsen äitinä haluan ehdottomasti viedä myös oman lapseni hoitoon, kunhan ensin kasvaa hieman. Minusta hoidossta on monia hyviä puolia. Mutta mitä ne huonot sitten ovat? EI kai se nyt niin kamala paikka ole? Tietääkseni lasta voi silti rakastaa, vaikka olisikin päivähoidossa.
eikä ole niin kiire työelämään.
Minä en halua laittaa alle 3-vuotiasta hoitoon ihan siitä syystä ettei niin pieni osaa vielä kertoa mitä siellä päivähoidossa oikeasti tapahtuu. Ja varsinkaan perhepäivähoitajalle en veisi, koska siellä ei ole kuin yksi aikuinen ja todellakaan kaikki perhepäivähoitajat eivät ole sellaisia joiden kasvatuskäytäntöihin luottaisin (heillä ei välttämättä ole yhtään mitään kasvatusalan koulutusta ja vaikka oliskin persoona saattaa olla työhön sopimaton, päiväkodissa sentään on muitakin aikuisia eikä voi tehdä mitä vain ja kohdella lapsia miten vain). Uskon kyllä, että on olemassa vallan ihania perhepäivähoitajiakin, mutta mistäs sen tietää kuka sellainen on, kun ei pääse sinne kotiin kärpäsenä kattoon katsomaan.
Päiväkotiinkaan en halua alle 3-vuotiasta laittaa. Perusteluja mm. pienet lapset ovat tutkimustenkin (siis ihan todistetusti) mukaan monta kertaa enemmän vuoden aikana kipeitä jos ovat päivähoidossa kuin jos ovat kotihoidossa. Kaikki kasvatuksen asiantuntijat (joita siis ovat lastenpsykiatrit ja lastenpsykologit, kasvatusalan ylemmän korkeakolututkinnon suorittaneet) tuntuvat myös olevan sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on kotihoito oman äidin tai isän seurassa. Tähän yleensä perusteluna se, että noin nuorella pitäisi olla pysyvä sama hoitaja. Oman äitini hoitoon voisin lapseni kyllä jättää ja mennä itse töihin, mutta tämäkin edellyttäisi tietysti sitä, että äitini asuisi lähellä meitä ja olisi lapsen kanssa paljon tekemisissä, jolloin hän olisi lapsen yksi turvallinen lähiaikuinen. Tässä nyt muutama perustelu.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa, itselleni olisi kova paikka viedä esim. alle kaksivuotias hoitoon. Joku toinen taas vie jo yksivuotiaan hoitoon ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
Mainitsen vielä sen, että kun olen päiväkotien ohi kävellyt ja sillä silmällä niitä katsonut niin olen nähnyt mm. että päiväkodin tädit juoruilee keskenään pitkiä toveja eivätkä edes vilkaise lasten perään.
saavat olla keskenään ilman että joku päiväkodintäti koko ajan lepertelee vieressä. Oppivat leikkimään keskenään. Ihan varmasti vahtivat kyllä, ettei mitään tapahdu, siis vahinkoja tms.