"Opettajat pelkäävät koulussa"
26.11.2008 19:11
Jatkuvat väkivallalla uhkailut ovat saaneet opettajat pelkäämään koulussa. Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan mukaan jopa kolme opettajaa viidestä pelkää turvallisuutensa puolesta.
-Väkivalta ja sillä uhkailu kouluissa ja oppilaitoksissa on niin yleistä, että monet opettajat miettivät, pystyvätkö ja haluavatko he jatkaa ammatissa, Laaksola kertoi Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n Oulun eteläisen piirin tilaisuudessa Alavieskassa keskiviikkona.
Laaksolan mukaan opettajat pelkäävät Jokelan ja Kauhajoen tapausten toistumista. Moni opettaja on tämän vuoksi väsynyt, stressaantunut tai kärsii unettomuudesta.
Myös monet oppilaat ovat pelokkaita. Laaksolan mukaan opettajat ovat kertoneet oppilaista, jotka säikähtävät, jos esimerkiksi luokan ovi avautuu kesken oppitunnin.Laaksola katsoo, että koulujen turvallisuutta on selkeästi lisättävä. Hän ei kuitenkaan toivo kouluihin poliisivartiointia.
STT
26.11.2008 19:11
Jatkuvat väkivallalla uhkailut ovat saaneet opettajat pelkäämään koulussa. Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan mukaan jopa kolme opettajaa viidestä pelkää turvallisuutensa puolesta.
-Väkivalta ja sillä uhkailu kouluissa ja oppilaitoksissa on niin yleistä, että monet opettajat miettivät, pystyvätkö ja haluavatko he jatkaa ammatissa, Laaksola kertoi Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n Oulun eteläisen piirin tilaisuudessa Alavieskassa keskiviikkona.
Laaksolan mukaan opettajat pelkäävät Jokelan ja Kauhajoen tapausten toistumista. Moni opettaja on tämän vuoksi väsynyt, stressaantunut tai kärsii unettomuudesta.
Myös monet oppilaat ovat pelokkaita. Laaksolan mukaan opettajat ovat kertoneet oppilaista, jotka säikähtävät, jos esimerkiksi luokan ovi avautuu kesken oppitunnin.Laaksola katsoo, että koulujen turvallisuutta on selkeästi lisättävä. Hän ei kuitenkaan toivo kouluihin poliisivartiointia.
STT
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun eivät koulussa ole opettaneet koulun sääntöjä ja käytöstapoja.. Ja useimmin koulukiusattu on joutunut huostaanotetuksi eli kiusaaja on saanut jatkaa kiusaamista ja uhrit kärsineet jolloin he isompina nousevat kapinaan koulua vastaan...
Opettajien olisi pitänyt enemmänkin huolestua kiusaajasta kuin uhrista...eli saattaa kiusaaja huostaanotettavaksi niin se olisi monen uhrin helpotus...ja nyttemmin ei tarvitsisi opettajien ja oppilaiden pelätä....
Mutta sitä saa mitä tilaa.....
Televisiossa oli äskettäin ohjelma koulukiusaamisesta. En muista mikä ohjelma oli, mutta siinä kerrottiin tutkimustuloksesta, jossa kiusaaminen on joukkoilmiö. Kiusaaja jostain syystä ottaa vallan porukassa ja alkaa kiusaamaan. Vallankäyttäjää ei muut uskalla ruveta vastustamaan, vaan hiljaisesti hyväksyvät hänen kiusaamisensa.
Silloin ajattelin kun näin tämän, että miksi jollekin oppilaalle opettajat suostuvat antamaan tuollaisen tuhoavan vallan? Kyllä se on selvästi opettajan syy,koska hän ei aikuisena ja kouluyhteisöstä vastaavana laita kiusaajaa koulun tavoille.
Alaikäinen lapsi, joka ottaa kouluyhteisössä vallan ohi opettajan, voi olla itsekin aivan ymmällä ja hädissään omasta asemastaan, että se purkautuu kiusaamisena. Kyllä lapset tarvitsevat päivisinkin koulussa ohjausta ja kontrollia, ei heitä voi jättää heitteille yksin selviytymään käytöksensä kanssa. Surkuhupaisaa on se yleinen luulo, että syy on kotona. Koulussa on koulun säännöt ja kotona on kodin säännöt. Kummatkin täytyy opettaa lapselle erikseen ja valvoa päivittäin niiden noudattamista
Jos kotona ei ole opettajan mielestä mitään sääntöjä, ei se estä häntä valvomasta, että lapsi noudattaa koulussa koulun sääntöjä. Vanhemmat eivät niitä voi tulla valvomaan. Eivätkä he edes tiedä koulun kaikkia sääntöjä.
koteja (syyttäkin) rajattomasta kasvatuksesta, jolloin lapsi kokee turvattomuutta. Mutta ihan samalla tavalahan lapsi tarvitsee käytökselleen turvaa tuovat rajat joka paikassa!
Siksi poliitikoilta on niin hiton väärin, että kouluissa on säästetty opettajien viroissa, nyt opet ovat ylityöllistettyjä, eikä yleiseen järjestyksen pitoon jää niin paljon aikaa kuin pitäisi. Totta kai tämä lisää lasten turvattomuutta koulussa sen lisäksi, että siellä olevilla aikuisilla ei ole kenelläkään aikaa riittävästi kuunnella edes sitä, mitä lapselle kuuluu, mitä hän ajattelee, onko kaikki hyvin jne.
Ihan samaa voidaan sanoa päivähoidosta, lapset jäävät monessa tarhassa liian yksin.
Tähän se lapsissa säästäminen on johtanut, lasten turvattomuuden tunteen lisääntymiseen. Eivät vanhemmat voi vastata muuta kuin siitä, että kotona on kaikki hyvin, rajat ja rakkautta, sekä myös fyysistä tarpeista huolehditaan. Lapset ovat kodin ulkopuolella pitkiä päiviä ja saavat merkittävän osan vaikutteista jostain muualta kuin kotoa.
on ja siellä myös valvotaan niiden noudattamista, niin silloinhan lapsella on ainakin yksi tärkeä paikka, jossa hän kokee olonsa turvalliseksi. Mutta nykyisin em. tapauksessa lapsi jää täysin tuuliajolle, koska rajat puuttuvat joka paikassa.
TÄSSÄ KOROSTUU SE YHTEISKUNNAN VASTUU LAPSISTA, jota monen mielestä ei ilmeisesti saisi olla olemassakaan. Käsittämätön asenne!
Ihanne on tietysti se, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi joka paikassa. Mutta toisaalta tiettyyn turvattomuuteen on jokaisen totuttava, koska se kuuluu väistämättömänä osana ihmiselämään.
Toisen kirjoitukset kaikessa väärin vääntelijän iloksi lisään vielä, että oma lapseni sai aikanaan opettajalta niin ymmärtämätöntä kohtelua, että hänen kohdallaan nuo asiat olivat niin päin, että kotona lapsi sai tarvitsemansa tuen, rajat ja rakkautta, koti oli hänelle turvapaikka, johon pääsi toipumaan opettajan ymmärtämätöntä kohtelua. Tilanne muuttui, kun lapsi pääsi pienryhmään, jossa vankan kokemuksen omaavalla erityisopettajalla riittää kyllä taitoa ymmärtää myös erityislasten tarpeita.
mutta koulun kukkahattu-opettajat eivät välitä mitään koulun säännöistä, nekin ovat seinälläni,
kukkahattu-opettaja joka ei lapsilaumaa saa noudattamaan KOULUSSA sääntöjä, ei kuulu sinne luokan eteen.
Kuka osaa selittää, mistä opettajat tietävät aina niin varmasti millainen elämä on lapsen kotona? Suuri viisas on sanonut, että toista ei pidä koskaan arvostella ennenkun on kävellyt päivän hänen mokkasiineissaan. Kuinka moni opettaja on käynyt lapsen kotona edes hetken?
Opettajat hokevat mantrana kuinka heillä on kurjaa töissä kun vanhemmuus on lapsilta hukassa. Ei kai se ole vanhempien vika, että lapset ovat nykyisin vilkkaita ja villejä, kun he jo yksivuotiaasta asti viettävät päivät pitkät hoitolaumassa, jossa joutuvat yksin taistelemaan asemastaan. Mitä enemmän pieni vauva kokee joutuneensa jäämään yksin ja vaille hoitajien persoonallista kontaktia, sitä hyökkäävämpi hänesä saattaa kasvaa, tai syrjäytynyt. Tämäkö on vanhempien vika?
Samaa taistelua he jatkavat koululaumassa, eikä opettajailla ilmeisesti ole kykyä hallita tätä heidän menoaan. Ei siinä ole vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä. Paitsi on siinä mielessä, että opettajien vanhemmuus aikuisena ihmisenä ei toimi.
Jos lapselle opetetaan heti alusta koulun säännöt ja huolehditaan että niitä noudatetaan, ja hän kokee saavansa olla oma itsensä omine puutteineenkin, lapsi voi turvallisella mielellä elää kouluyhteisössä eikä hänen tarvitse kiusata ketään.
Valitettavasti viimeistään yläasteella jossa opettajat vaihtuvat tunneittain, kukaan ei taida ottaa vastuuta miten murkkulauma siellä elää ja mekastaa. Kukahan tekee ensimmäisen valituksen heitteillejätöstä?
kouluissa, terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa, lastensuojelussa (avohuolto esim.) jne
on se paha vika ettei nähdä sitä todella negatiivistä kehitystä
mitä esimerkiksi edellä mainittuihin palveluihin
on ns. lamavuosien jäljiltä aikaansaatu.
Erilaisten
leikkausten, vähennysten, supistusten, lakkautusten, alasajojen jne toimesta
on kaikkea kuntapalvelua kurjistettu säästöjen nimissä.
Ja siltikin kaikesta kuntapalveluiden säästämisestä ja kurjistamisesta huolimatta,
kun lapsella tai nuorella on vaikeuksia, ongelmia, oireita
edellä mainittujen leikattujen, supistettujen .... jne
palveluiden piirissä
se
syyttävä sormi osoittaa
A I N A
LAPSEN TAI NUOREN VANHEMPIIN JA KOTIOLOIHIN.
Järjestelmä tai palvelu lapsen tai nuoren päivittäisessä elämässä voi olla vaikka kuinka p...a mutta
aina se syytös lapsen tai nuoren tilanteesta
osoitetaan vanhemmille ..........
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia/1135238893376
Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia
Julkaistu: 23.8.2008 17:59
Johanna Tikkanen
helsingin sanomat
Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä, mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla. Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.
Räihä toimii tutkijantyönsä lisäksi opettajankouluttajana, ja Kosonen puolestaan on psykologi. He työskentelevät opetusministeriön rahoittamassa projektissa, jonka on määrä kehittää opettajankoulutusta ja valintakokeita.
Miehet esittelivät tutkimustaan torstaina Psykologi 2008 -kongressissa Helsingissä.
Kosonen ja Räihä haluavatkin päivittää käsityksen hyvästä opettajasta.
"Yllättävän moni opettajaksi aikova ajattelee edelleen, että opettaja on auktoriteetti, jonka tärkein tehtävä on pitää porukka kurissa."
Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä. "Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä. He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."
Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.
Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.
Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.
"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä. Joku puolestaan poltti päreensä. Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.
Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.
Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen. "Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa. Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.
Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta: "Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."
koulun oviin toisi aika paljon turvallisuutta. Näinhän liikutaan useimmilla työpaikoillakin.