Selviytymistarinoita enemmän

on kerrottu kirjassa: Vakava masennus - selviytymistarina. ISBN 951-98548-1-9 (löytyy tällä numerolla kirjakaupoista ja kirjastoista.)

Itse olen sairastunut masennukseen kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran n. 17-vuotiaana ollessani lukiossa. Menin lääkäriin ja masennuksen todettiin olevan keski-vaikea, mulle määrättiin joitakin lääkkeitä, mutta en sitten loppujen lopuksi alkanutkaan käyttämään niitä, masennus parani siitä pikkuhiljaa itsekseen. Näin jälkeenpäin ajateltuna mun olis kannattanut aloittaa se lääkitys, koska se olis saattanut ehkäistä masennuksen uusiutumisen.
Aloitettuani syksyllä 2007 opinnot ammattikorkeakoulussa masennus alkoi pikkuhiljaa hiipiä uudelleen eli niinhän siinä sitten kävi, että se uusiutui. Uusi elämäntilanne: muutto kotipaikkakunnalta opiskelupaikkakunnalle; stressi; kaamosaika; toivottomuuden tunteet rakkauden suhteen ym. erilaiset syyt yhteensä vaikutti siihen että masennus tuli takaisin. Mulla oli myös ahdistusta, mikä usein liittyykin olennaisesti masennukseen sekä kärsin myös unettomuudesta... Menin lääkäriin ja masennus todettiin jälleen keski-vaikeaksi. Mulle määrättiin Cipralexia, ensin viikon ajan 5 mg ja sen jälkeen annostusta nostettiin 10 mg:aan. Lääkäri suositteli, että käyttäisin lääkitystä ainakin vuoden ellei hieman enemmänkin, sillä masennus oli tosiaan uusiutunut ja näin ehkäistäisiin sitä uusiutumasta vielä uudelleen. Aloitusoireet oli aika ikäviä, ahdistus paheni aluksi, mutta onneksi aloitusoireet kestivät vain noin 2 viikkoa ja sen jälkeen lääkitys alkoi todella vaikuttaa: masennus alkoi väistyä pikkuhiljaa ja elämä alkoi näyttää taas valoisalta.
Nyt olenkin käyttänyt Cipralexia (10mg) jo lähes vuoden ja mahdollista on että käyttäisin sitä kokonaisuudessaan 1½ vuotta. Olen ollut todella tyytyväinen lääkkeeseen. Masennus on pysynyt poissa, ja olen melko varma, että sitten kun reilun puolen vuoden päästä mahdollisesti jätän lääkkeen pois, niin masennus tulee pysymään poissa vastedeskin. Tietysti on olemassa pieni mahdollisuus, että kun masennus on kerran uusiutunut, että se uusiutuisi monia kertoja, mutta ei välttämättä. Olen siis toiveikkaalla mielellä.
Suosittelen muitakin masennuksesta kärsiviä rohkeasti kokeilemaan lääkitystä, siitä voi todella löytyä juuri se tarvittava apu. Monilla on turhia ennakkoluuloja masennuslääkkeistä. Itse ainakin olen hyötynyt lääkityksestä suuresti ja onnistuin nujertamaan masennuksen lääkityksen avulla :)

Voimia ja jaksamista kaikille jotka kamppailevat masennuksen kanssa.

Masennusdiagnoosi tuli seitsemän vuotta sitten. Masennusta olen sairastanut varmaan lapsuudesta lähtien.
Työuran aloitin jo 16-vuotiaana ja työssä jaksoinkin käydä yli 30v. Työssä koin saavani arvostusta ja toki myös toimeentulo oli taattu vaikkakin kouluttamattomana palkka oli pieni.
Sitten uuvuin totaalisesti, itkin vaan. Olin kätkenyt kaiken sisimpääni, vanhempien alkoholismin ja monet muut traumat, joista kaikista en ollut edes tietoinen.
Olin hyvin nuorena veljeni huoltaja ilman minkäänlaista henkistä tukea.
Aina minulla on ollut tunne että minun pitää jaksaa ja selvitä. Oli aikamoinen kokemus kun en enää jaksanut vaikka vielä yritinkin viimeisillä voimillani käydä työssä sekä huolehtia yksin pojastani.
Niin kuitenkin jouduin pitkälle sairaslomalle, osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja viimein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Opin kuitenkin olemaan itseni kanssa ihanan terapeutin avulla, aluksi kylläkin itsemurhakandidaattina.
Opin puhumaan itseäni koskevista asioista ja tunteista.
Edelleen minulla on lääkitys jota aluksi vastustin kovasti. Nyt olen reilun vuoden tehnyt keikkaa entisessä työpaikassani vaikka vieläkin koen olevani vajaakuntoinen.
Olen hyväksynyt sairauteni, yritän tehdä asioita jotka ovat minulle hyväksi, olen armollisempi itselleni ja kävelen ulkona raittiissa ilmassa.