Sairastuin masennukseen kaksi vuotta sitten.Kävin terapiassa vuoden ja se loppu8i noin kuukausi sitten.Aiemmin masennus tuntui ahdistuksena ja sitten se muutti muotoaan, eli aloin pelätä yksin.
En kotona tai sisätiloissa. Vaan ulkona. En voi mennä yksin ulos kävelemään, enkä kyllä kauppakeskuksiinkaan.Mitä avarampi paikka, sitä suurempi pelko.Siltoja en voi ylittää, koska niissä ei ole varsinaisia seiniä ja olen varma, että putoan.Kuitenkin olen huomannut, että oireet pahenevat ulkona heti jos siellä näkyy yksikin ihminen tulevan vastaan.Tämä rajoittaa valtavasti elämääni.Muuten olen aktiivinen ja sosiaalinen.On paljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en kertakaikkiaan kykene.Monia päiviä ennen alan jo miettimään, että miten pääsen johonkin pakolliseen menoon.Käyn kyllä yhdellä kurssillakin, joten en ole ainakaan vielä antanut tämän nujertaa.Tosin menen sinne taksilla:(
Auttakaa mua, jooko? Mikä voisi auttaa? Lääkkeitä ei kiitos, on kokeiltu ja lääkärikin myönsi, että reagoin niihin poikkeuksellisen vahvasti.(cipralex)Sitten mulla on opamoxia, mutta siitä myös tulee outo olo, olen entistä enemmän pääni sisällä, enkä ymmärrä muusta mitään.Olisiko joku muu rauhoittava? Kertokaa nyt joku neuvoja ja kumpaakohan mahdan sairastaa, torikammoa vai paniikkihäiriötä?
En kotona tai sisätiloissa. Vaan ulkona. En voi mennä yksin ulos kävelemään, enkä kyllä kauppakeskuksiinkaan.Mitä avarampi paikka, sitä suurempi pelko.Siltoja en voi ylittää, koska niissä ei ole varsinaisia seiniä ja olen varma, että putoan.Kuitenkin olen huomannut, että oireet pahenevat ulkona heti jos siellä näkyy yksikin ihminen tulevan vastaan.Tämä rajoittaa valtavasti elämääni.Muuten olen aktiivinen ja sosiaalinen.On paljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en kertakaikkiaan kykene.Monia päiviä ennen alan jo miettimään, että miten pääsen johonkin pakolliseen menoon.Käyn kyllä yhdellä kurssillakin, joten en ole ainakaan vielä antanut tämän nujertaa.Tosin menen sinne taksilla:(
Auttakaa mua, jooko? Mikä voisi auttaa? Lääkkeitä ei kiitos, on kokeiltu ja lääkärikin myönsi, että reagoin niihin poikkeuksellisen vahvasti.(cipralex)Sitten mulla on opamoxia, mutta siitä myös tulee outo olo, olen entistä enemmän pääni sisällä, enkä ymmärrä muusta mitään.Olisiko joku muu rauhoittava? Kertokaa nyt joku neuvoja ja kumpaakohan mahdan sairastaa, torikammoa vai paniikkihäiriötä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paniikkihäiriöön ei varsinaisesti liity mitään erityisiä pelkoja, vaan kohtaukset tulevat useimmiten yllättäen, vailla näkyvää syytä, usein öisin tai vaikkapa kotona telkkaria katsellessa. Kohtaukset voivat olla hyvin dramaattisia: itse menetän näkökykyni lähes kokonaan, oksennan ja taju himmenee.
Sinulla taitaa ennemmin olla taakkoinasi kokoelma fobioita, joita ei ole ihan helppo (ja onko tarpeenkaan) järjestää yhden tietyn nimekkeen alle.
Yhden vuoden kestävästä terapiasta ei liene paljoakaan hyötyä jos ei haittaakaan. Kelan nykyisen rahapolitiikan takia ainoa toivosi lienee oikean lääkityksen löytämisessä. Monilla menee vuosiakin aikaa, ennenkuin se oikea yhdistelmä löytyy.
Toinen vaihtoehto sitten tietenkin on jättää sairaus hoitamatta ja elämä elämättä ja jäädä erakoksi yhä pahenevien oireiden ja lähestyvän psykoosin vankilaan.
että en näe tilannettani noin pahana, että psykoosi uhkaisi.Olen kuitenkin mennyt pelkoni kanssa parempaan suuntaan ilman lääkkeitäkin.
Mulla ei tule noita pelkoja muualla kuin avarissa tiloissa, mitä enemmän ihmisiä sen pahempi.
Olen kuitenkin paljon liikkeéllä ja on pakkokin elämäntilanteen takia.Mutta välttelen tuota kävelyä yksin minnekkään.
Uskon, että tämän voi voittaa mutta miten? Siinäpä kysymys! Terapiahan loppui nimenomaan määrärahojen puutteeseen.Lääkekokeilusta tulin niin huonovointiseksi, että olisin ollut sairaalakamaa ellen olisi lopettanut.
Ymmärtääkseni paniikkihäiriöstä ei pitäs seurata psykoosia. Paniikkihäiriössähän on kyse ns normaalista reaktiosta joka tulee vaan väärään aikaan, vääristä ärsykkeistä. Itseasiassa paniikkikohtauksen vallassa ihminen on selväjärkisempi, nopeampi, vahvempi ja valppaampi kuin normaalisti koska silloin on siinä tilanteessa missä olisit jos esim karhu tulis metsässä vastaan ja sun pitäs juosta karkuun. Silloin ei oo varaa joutua psykoosiin tai tukehtua tai mitään muutakaan. Se on vaan henkiinjäämisestä kyse.
Voisitko kokeilla sauvakävelyä !!