oletko koskaan harkinnut

Mie harkitsin kun olin suljetulla osastolla
lääketokkurassa. Mutta sitten päätin katsoa
mitä tästä tulee. Nyt olen kirjoittanut jo
23 kirjaa kaupallisille kustantajille ja ihan
kivasti menee. Ne ajat, jolloin harkitsin, ovat
kaukana menneisyydessä.

suicide.. kirjoitti:

Mie harkitsin kun olin suljetulla osastolla
lääketokkurassa. Mutta sitten päätin katsoa
mitä tästä tulee. Nyt olen kirjoittanut jo
23 kirjaa kaupallisille kustantajille ja ihan
kivasti menee. Ne ajat, jolloin harkitsin, ovat
kaukana menneisyydessä.

sitä tuli kerran itsekin harkittua jonkin aikaa, kun pari vuotta siten tyttöystävä nirhi itsensä... mutta sen vain sanon, että kannattaa ensin ajatella läheisten mahdollisia reaktioita, jos sen tekisi...

pääsin kyllä asiasta yli, mutta luottamusta muihin ihmisiin ei paljon ole.

laboratorian kirjoitti:

sitä tuli kerran itsekin harkittua jonkin aikaa, kun pari vuotta siten tyttöystävä nirhi itsensä... mutta sen vain sanon, että kannattaa ensin ajatella läheisten mahdollisia reaktioita, jos sen tekisi...

pääsin kyllä asiasta yli, mutta luottamusta muihin ihmisiin ei paljon ole.

Ei se ole helppoa elämä.
Mutta voittajaksi siitä pitää pyrkiä.
Mie olen nyt tyytyväinen mies.
Elämäntehtävän tein opettajana
vaikka diagnoosi oli paranoidinen
skitsofrenia. Löysivät mulle sopivan
lääkkeen.

suicide... kirjoitti:

Ei se ole helppoa elämä.
Mutta voittajaksi siitä pitää pyrkiä.
Mie olen nyt tyytyväinen mies.
Elämäntehtävän tein opettajana
vaikka diagnoosi oli paranoidinen
skitsofrenia. Löysivät mulle sopivan
lääkkeen.

elämää haluavan nuoren ajattelevan, jolta puuttuu kädet tai jalat? He tietävät, etteivät he uusia raajoja saa, mutta yrittävät elää niin kuin on mahdollista, piirtävät ja kirjoittavat varpaillaan tai vetävät käsillään itseänsä maata myöten. Ja haluavat elää!!
Koskaan ei kenenkään elämä ole täydellistä, mutta kannattaa ottaa ne huonotkin ajat rauhallisesti vastaan. Niistä oppii näkemään aivan uusia ulottuvuuksia, ihmisen luonne kasvaa niistä.