Meillä on 11 viikkoa vanha pentu, joka vaikuttaa olevan luonteeltaan pehmeä ja kovin ihmisrakas. Se siis pitää kaikista ihmisistä, jotka näkee, menee kaikkien luokse heiluttamaan häntäänsä ja nuoleskelemaan. Se ei tee erityisesti ainakaan vielä tuhojaan, ja uskoo ei:tä melko helposti.
Minua kuitenkin mietityttää se asia, kun se haluaa niin kovasti olla kiinni minussa, joka olen sille se tärkein ihminen. Syliin pitää päästä joka väli, vaikka välillä ihan tietoisesti jätän koiran vähemmälle huomiolle ja touhaan omia juttujani sen seuratessa perässä. Koira kuitenkin inisee, "juttelee", koko ajan, ja kun katsonkin sen päälle, alkaa mieletön hännän heilutus.
Kertokaahan te kokeneemmat, millä tavoin voisin pehmeästi opettaa koiralleni vähitellen itsenäisyyttä ja sitä, että yksinäänkin voisi leikkiä välillä. Tiedän, että koira leimautuu vielä, ja on tosiaan vielä ihan vauva. Eräs ystäväni sanoikin meillä käydessään, että koira on kuin pikkuvauva, jota pitää kanniskella sylissä. En kuitenkaan haluaisi, että koira oppii pääsemään aina kaikkien syliin vaan sen takia, että se ottaa kaikki vastaan äärettömän onnellisena ja sen jälkeen tulee inisemään syliin.
Minua kuitenkin mietityttää se asia, kun se haluaa niin kovasti olla kiinni minussa, joka olen sille se tärkein ihminen. Syliin pitää päästä joka väli, vaikka välillä ihan tietoisesti jätän koiran vähemmälle huomiolle ja touhaan omia juttujani sen seuratessa perässä. Koira kuitenkin inisee, "juttelee", koko ajan, ja kun katsonkin sen päälle, alkaa mieletön hännän heilutus.
Kertokaahan te kokeneemmat, millä tavoin voisin pehmeästi opettaa koiralleni vähitellen itsenäisyyttä ja sitä, että yksinäänkin voisi leikkiä välillä. Tiedän, että koira leimautuu vielä, ja on tosiaan vielä ihan vauva. Eräs ystäväni sanoikin meillä käydessään, että koira on kuin pikkuvauva, jota pitää kanniskella sylissä. En kuitenkaan haluaisi, että koira oppii pääsemään aina kaikkien syliin vaan sen takia, että se ottaa kaikki vastaan äärettömän onnellisena ja sen jälkeen tulee inisemään syliin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tasaantuu ja rauhottuu varmaa tuo seuraaminenki ku se huomaa että vaikka se jääki olohuoneeseen nukkuun nii sää et nii kovin kauas katua :)
Ja jos se ilman lupaa hyppää syliin nii laita se vaa lattialle ja opeta että vaan pyydettäessä saa hyppiä syliin. tokihan pentua saa kannella nii palio ku haluaa, mutta vasta sitte ku kantaja tekee alotteen nii ei jää tuo syliinhyppiminen huonoksi tavaksi :)
itellä on kans jutteleva koira, välillä sen kans saa raatailla iha sydämmensä kyllyyestä, mutta ei se enää tuu nii hanakasti jutteleen ku vauvana (millon kerjäs vaa huomiota) vaa nyt jutellaa hoitamisen ja rapsuttelun yhteydessä =)
sillä on vasta ollut.emo ja pentueen muut heput jäi kerta laakista.aattele omalle kohdalles. nyt se vaan kaipaa huomiota ja hellyyttä.anna sitä nyt paljon kun se viel sitä kaipaa ja hakee. ei se ole pois sinulta.
leimautunut sinuun ja ylipäätään ihmisiin.
Jos asut yksin sen kanssa, pyydä joskus tuttujasi pitämään sitä niin että koirasi joutuu ihan tovin kerrallaan olemaan erossa sinusta.
Itselläni oli sellainen tapaus muinoin, joka ei suostunut muiden kanssa ulos, ja aina kun katosin näkyvistä ja joku muu sitä piti, alkoi protestiääntely. Mietin sitten myöhemmin, että joku on ruokkinut sitä...näin tunnustettiin mulle. Sitten käskin muuta väkeä lopettamaan sen voivottelun että 'kyllä se matte sieltä tulee, älä itke...' niin sen jälkeen se muuttui-kaikkien, erityisesti koiran onneksi.
Nyt se on niin pieni vielä, mutta älä anna tunteille liikaa valtaa, se tarvii sua toki ja hellyyttä jne, mutta hiljalleen sen on totuttava "julmaan maailmaan". Onko se kauan ollut sulla?(sori jos jo se tulikin ilmi, unohtui kokonaisuus)
Totta on, mitä tuossa kirjoitti joku, että sillä on suuri muutos, valtavia menetyksiä, emo, kasvinkoti, mahdolliset sisarukset ovat poissa ja se on aivan uudessa paikassa. Jos se on pehmeä, ottaa aikansa sopeutua...
Mutta hei, harva aikuinen koira on tuollanen, eikö? Eli kyllä se siitä kasvaa ja oppii...
Anna sille sitä turvaa mitä jokainen pentu (ja aikuinenkin) tarvitsee! Iloitse siitä, että se on leimautunut sinuun-se on monessa mielessä hyvä pointti kun aattelee elämäänne eteenpäin!
Kannattaa myös rohkaista pentua mahdollisimman paljon itsenäisiin leikkeihin. Eli makupaloja vessapaperirullan sisään, luita kaluttavaksi, pahvilaatikkoon nameja ja kansi kiinni jne jne. jotta voit jättää koiran leikkimään leikkejä, joita se voi tehdä itsekseen toisessa huoneessa kuin sinä. Perskärpästä ei koirasta kannata tehdä ;P Sama asia kuin "tissilapset", eli vaikea jättää hoitoon mihinkään ja aina jaloissa ;P
Ja juu, jätä huomiotta kaikki ylimääräinen mielistely ja vinkuminen, huomioi ainoastaan kun itse käsket luokse.
sellasta,missä koira kokee olevansa ja on taitava,ehdottomasti parempi kuin sinä tai kuka tahansa kaksijalkainen.
pennun voittaa joitain vetoleikkejä. Kasvattaa itsetuntoa. Sen pitää kuitenkin ymmärtää antaa lelu sinulle, kun sitä pyydät. (irti)
(Jotkut ovat sitä mieltä, että ei missään nimessä pidä antaa pennun voittaa, mutta yleensä esim. vanhemmat koirat pennun kanssa leikkiessään antavat pennun voittaa ja silti pentu kunnioittaa vanhempaansa.)
Lopeta heti koirasi inhimillistäminen. SE EI OLE IHMINEN eikä mikään "pikku vauva".
Aistin tässä tulevan ongelmakoiran, jos et nyt heti ala ottamaan koiraa koirana, eikä vauvana.
Näitä on kohta suomen koirista jo puolet, näitä ongelmakoira räksyjä. Ei hyvin mene.