Puoltaisitko lopultakin, näillä ikävuosilla, luisumista aviollisen uskollisuuden polulta, jos avioliiton intiimi puoli ei ole puolison kanssa sujunut eikä näytä sujuvan vastaisuudessakaan?
uskollisuudesta
nyhverö.
10570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä asiat pitää hoitaa puolison kanssa, eikä suunnitella pettämistä.
Tuossa tapauksessa ne on nähtävästi hoidettu tai ainakaan niissä ei ole enää hoitamista.
Olla joko ilman tai hakea muualta ("pettää"), siinäpä kysymys.
Surkea tilanne joka tapauksessa. Ei muuten niinkään epätavallinen.
polku niin liukas että olen lipsunut siltää eräitäkin kertoja mutta sitä ei kumppani ole vielä huomannut.
Suosittelen siirtymistä aivoliittoon.
en minä ymmärrä miksi avioliittoon ylipäätääkin pitää ihmisten mennä ja sitoa itsensä sellaiseen.
Olen kerran aviossa ollut ja toistakertaa en varmasti mene, on paljon mukavempi olla kun ei kehenkään ole sidottuna.
Antaa palaa vaan, jos siltä tuntuu. On sitten jotain mitä vanhainkodissa muistella. Niitä tekemättömiä syntejäänhän ihmiset vanhoina katuvat.
(Tosin luulisi, että kannattaisi erota ensin entisestä. Jollekin osapuolelle voi tulla paha mieli...)
mahtaa olla tuommonen maimittu koti mihin me kaikki mahumma, ja kai se kiikkuslavittakin joukkoon tulee jokaaselta?
aikana, jolloin ihmisten elinikä oli lyhyempi, sanoi eräs piispa.
Jos avioliitto on kulkenut tiensä loppuun, niin mikä ettei, ratkaisu on jokaisen itsensä tehtävä.
Minusta tuo asia on jokaisen henkilökohtainen.Kukin toimikoon omalla tavalaan.Moraaliton elämä on moraalitonta ja toisille taas hyveellinen/uskollisuus ym eläminen on kullanarvoista.
Ihmisellä on monta puolta.Mutta juopumisen juhlat tuovat tullessaan kaikkea.Niin herra kuin narrikin on ihminen heikkoine ja vahvoine puolineen.Joillekin ihmisille avo/aviopuoliso on kuin pelinappula,jota voi käyttää miten huvittaa.
Ei minusta ikä ole peruste lähteä pomppimaan vieraissa sängyissä.Kyllä se tehdään aiemminkin kuin viiden ja kuudenkymmenen iässä.Riippuu ihmisestä.Minusta ihminen on ylensäkin kiltti siinä mielessä(oli herra tai narri),että uskoo elävänsä ainutlaatuisen hyvässä parisuhteessa vuosikymmenet,jossa ei väärinkäyttöä ja petturuutta ilmenisi.Kyllä parisuhteissa petetään ja paljon.Homma paljastuu,jos puoliso sattuu paikalle sopivaan aikaan.On sitten todellinen näyttö.
Olisi mielenkiintoista saada koko Euroopan parien rehelliset tiedot siitä kuinka monessa parisuhteessa on ollut vieras "naksuttaja".Vieraasta "naksuttajasta" vaietaan.Siitä on tullut kautta aikojen tabu.Eli siis asia,josta ei puhuta.
Voi hyvin kuvitella tuon tilanteen. Kaikki muu sujuu yhteiselämässä hyvin.
Tuntuu vain siltä kuin puolison suuntaan olisi läpinäkyvä lasiseinä, jonka läpi pääse. Ei ole läheisyyttä. Jota tuo kaivattu suhteen muoto vaatisi.
Jos avioliitto ei ole (myös) tuollaisen suhteen ylläpitoa varten, niin mikä sitten? Tuossahan tilanteessa avioliitto riistäisi sen ankaraa moraalia noudattavalta. Eikö jokaisella ole oikeus kuitenkin siihen?