Vaiettu fakta

minunkin lapseni oli jättää menemättä viimeistä luokkaa ollessaan sijaisperheessä jossa helvetinmoiset oltavat..mutta onneksi siirrettiin perhekotiin niin siellä asia pelastettiin ja lapseni opiskelee kurssi muodossa tuon viimeisen luokan tentit..hyvin on mennyt..

Mutta jos lapseni olisi vielä sijaisperheessä niin olisi hänellä jäänyt viimeinen luokka suorittamatta...

.6.2008
"Koulupudokkaiden synty on ehkäistävä ennakolta"
Pitäisikö oppivelvollisuutta pidentää Suomessa?

Keskustele aiheesta


Suomi on menestynyt loistavasti kansainvälisissä oppimistuloksia ja koulutuksen laatua mittaavissa tutkimuksissa. Joulun alla julkaistussa Pisa-tutkimuksessa teimme jälleen uuden piste-ennätyksen. Peruskouluissamme oppimiserot olivat OECD-maiden pienimmät, ja olemme siten kärkimaa oppimisen tasavertaisuudessa.

Pisa-tulosten ohella tiedämme kuitenkin sen, että yhä useampi nuori syrjäytyy koulutuksesta heti peruskoulun jälkeen. Yksi keskeinen syy on puutteelliset valmiudet jatko-opintoihin. Huolestuttavaa on, että lähes seitsemän prosenttia eli peräti 4 455 lukuvuonna 2006–2007 peruskoulun päättäneistä nuorista ei jatkanut toiselle asteelle. Määrä oli noussut edellisestä vuodesta kaksi prosenttiyksikköä. Nuorten koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisy edellyttää ripeitä toimia.

Erityisesti poliittisen kentän vasemmalta laidalta on usein esitetty lääkkeeksi oppivelvollisuusiän nostamista. Se ei kuitenkaan ole oikeansuuntainen keino syrjäytymisen ehkäisyyn.

Pahimmillaan oppivelvollisuusiän pitkittäminen vain siirtäisi ongelmia tuomatta itse asiaan ratkaisua. Toimien on oltava juuri päinvastaisia.

Oppivelvollisuuden venyttämisen sijaan on voimavarat suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen kuntoon laittamiseen. Perusta jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Vaalikauden mittaiseksi tarkoitetulla Perusopetus paremmaksi- eli POP-ohjelmalla yritetään nimensä mukaisesti parantaa perusopetuksen laatua ja pyritään siihen, että jokainen lapsi ja nuori voisi kokea oppimisen ilon sekä saisi riittävät valmiudet jatko-opintoihin.

Vaalikauden aikana POP-ohjelman kautta suunnataan 80 miljoonaa euroa perusopetuksen kehittämiseen. Näin voimme pureutua syrjäytymiseen ennalta ehkäisevästi sekä tukea lapsia jo heti heidän koulutiensä alussa.

POP-ohjelman ensimmäisiä toimia ovat erityisopetuksen ja oppilaanohjauksen parantaminen sekä koulujen kerhotoiminnan elvyttäminen. Yhteensä näihin kohteisiin suunnataan 18 miljoonaa euroa.

Tänä vuonna yli 230 kuntaa sai avustusta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen. Tavoitteena on, että kunnat siirtävät painopistettä ennalta ehkäisevään ja varhaiseen tukeen.

Valtion erityisavustusta oppilaanohjauksen kehittämiseen saa puolestaan lähes 140 kuntaa tai yksityistä koulutuksenjärjestäjää. Sen avulla tehostetaan jatko-opintoihin, työhön ja ammatteihin perehtymistä. On tärkeää antaa nuorille asianmukaista tietoa jatko-opinnoista, jotta heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ja valintansa eivät perustuisi pelkkiin mielikuviin.

Koulujen kerhotoiminnan elvyttäminen on puolestaan hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta säännöllisiin harrastuksiin.

Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Tämän vuoksi POP-ohjelmalla puututaan myös opetusryhmien kokoon.

Tällä hetkellä valtakunnallista tilastointia opetusryhmien koosta ei ole. Tämän vakavan puutteen korjaamiseksi on jo aloitettu valtakunnallinen tiedonkeruu.

Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua erilaisiin ongelmatilanteisiin ja tarjota erityishuomiota sitä tarvitseville. Siellä on myös helpompi toteuttaa erilaisia opetusmenetelmiä sekä pitää yhteyttä vanhempiin. Samalla parannetaan myös opettajien työolosuhteita.

Perusopetuksen laatuun vaikuttavat ryhmäkoon lisäksi monet muutkin tekijät. Sen vuoksi osana POP-ohjelmaa valmistellaan opetuksen laatukriteereitä. Niiden tavoitteena on opetuksen korkean laadun ja monipuolisen tarjonnan turvaaminen kaikille Suomen lapsille ja nuorille. Työ on tarkoitus saattaa loppuun huhtikuuhun 2009 mennessä. Laatukriteerit tarjoavat koulutuksen järjestäjille mahdollisuuden arvioida ja kehittää perusopetusta yhteistyössä opettajien, vanhempien ja oppilaiden kanssa.

Myös joustavan perusopetuksen eli JOPO-toiminnan laajentamista jatketaan. Yleisopetuksen tavoittein annettava yksilöllisempi opetus on tärkeää niille, joiden on vaikea saattaa peruskouluaan loppuun. Tämä on jo olemassa oleva täsmäkeino nuorten siirtymiseksi peruskoulun jälkeisiin opintoihin.

Koulutuksen tasa-arvon toteutumiseksi on aivan keskeistä huolehtia, että jokainen peruskoulun päättävä nuori jatkaa vähintään toisen asteen koulutuksessa: lukiossa tai ammattikoulussa. Oppilaanohjauksen kehittämisen ohella hallitus onkin jo suunnannut varoja niiden nuorten tavoittamiseksi, jotka tarvitsevat peruskoulun jälkeen apua ja ohjausta.

POP-ohjelman toimien lisäksi on nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn suunnattu lisää 30 miljoonaa euroa. Varoilla on muun muassa laajennettu ammattistarttia eli ammatilliseen koulutukseen valmentavaa opetusta ja tuettua oppisopimuskoulutusta. Lisäksi ammattikoulutuksessa on käynnistetty entistä laajempi työssäoppimisen kokeilu.

Ammattistartin tavoitteena on madaltaa siirtymiskynnystä perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen ja vähentää ammatillisen koulutuksen alkuvaiheen keskeytymistä. Ammattistartti tarjoaa vapaaehtoisuuteen perustuvan tuumaustauon niille nuorille, jotka tarvitsevat aikaa omien koulutusratkaisujensa löytämiseen.

Myös tuetun oppisopimuskoulutuksen juurruttaminen osaksi oppisopimusjärjestelmää sekä kannustava työpajatoiminta auttavat ehkäisemään koulupudokkaiden syntymistä. Ne kaikki ovat työelämälähtöisiä opiskelumuotoja.

Näillä keinoilla voidaan edistää erityisesti sellaisten opiskelijoiden jatko-opiskelua, jotka ovat käytännöllisesti suuntautuneita tai joilla on ollut erilaisia ongelmia opinnoissa.

Osa ratkaisuista ei ole kovin monimutkaisia. Yksi merkittävä syy nuorten syrjäytymiseen koulutuksesta on ollut se, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on ollut yksinkertaisesti liian vähän ikäluokan kokoon verrattuna. Ammatillisen koulutuksen tarjontaa lisättiinkin tänä vuonna 2 200 uudella aloituspaikalla ja ensi vuonna edelleen 2 000:lla.

Oppivelvollisuusiän nostaminen olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino vastata nuorten ongelmiin. Nuoret ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia, ja siksi he tarvitsevat myös hyvin yksilöllisiä ja joustavia mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea aikuisten aikaa ja tukea opintielle löytääkseen.

Nuorten kannalta on tärkeintä, että heistä jokainen saa varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa riittävät taidot ja innostuksen oppia uutta niin, että ne kantavat läpi elämän. Oppivelvollisuuden venyttäminen voisi pahimmillaan olla vaikutuksiltaan aivan päinvastainen.


SARI SARKOMAA


Kirjoittaja on opetusministeri.

Koulu epäonnistuu, eivät oppilaat
joskus sivusta katsellut | 1.6.2008 11:58
Omilta kouluajoilta muistan tyyppejä jotka päättivät yläasteen viimeisellä luokalla pistää läskiksi. He lakkasivat tekemästä koulutyötä, he haistattelivat opettajille ja lensivät ulos tunnilta harva se päivä. He eivät olleet tyhmiä, he eivät syyllistyneet kiusaamiseen, eivätkä koulun jälkeen päätyneet katuojaan.
Oma selitykseni tälle on, että koululuokat ovat sulkeutuneita ihmisyhteisöjä, ja monet omaksuvat niissä rooleja jotka eivät ole heille itselleen hyväksi. Monen yläasteen ongelmaoppilaan ongelmat liittyvät tällaiseen rooliin johon saattaa kuulua rettelöiminen opettajien kanssa. Opettajat menevät helposti mukaan tähän roolinäytelmään: liian monessa koululuokassa esiintyy syntipukki- ja silmätikkuilmiö joka pitäisi kaikkien edun nimissä kitkeä pois.
Koulu on paikka jossa harva näkee metsän puilta. Itse laitos on tärkeämpi kuin ne asiat joita siellä opetetaan. Oppilaita ei kannusteta itsenäiseen ajatteluun, tiedonhankintaan tai päätöksentekoon. Opetuksessa teoreettinen tieto on eriytetty käytännön elämästä ja nostettu sen yläpuolelle, vaikka näiden tietämyksen alojen pitäisi tukea toisiaan. Sellainen lähestymistapa ei sovi kenellekään ihmiselle, ja kaikkein huonoimmin se sopii nuorelle joka haluaa elää tässä ja nyt.
Non scolae sed vitae discimus, sanoivat roomalaiset- emme opiskele koulua vaan elämää varten.