jotain kaunista unta vaan... jokaiselle tulee kriisejä vastaan ja tärkein asia on se miten niistä selviää. No ihmisen on pakko selvitä. Mitä sitten jos makasit suljetulla eristyksissä, se on mennyttä. Mitä siitä, jos meinasit lopettaa itsesi lääkkeillä, sekin on mennyttä. Kun tarpeeksi kauan asioita jauhaa, niin niistä pääsee yli... toivon mukaan. Sitten ne voiavt kyllä heikkona hetkenä taas nousta mieleen... pitäisi saada perusluottamus elämään, ettei tarvitsisi aina heikolla hetkellä miettiä helpointa tapaa jättää tämä maailma. Luulen kai löytäväni sen luottamuksen ,kunhan tarpeeksi usein näen, että hengissä selvitään vaikka kuinka sattuis sydämeen.
Turha luulla
että elämä olisi
9541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että sulle on siunattu niitä kriisejä sen takia, että sillä on jokin tarkoitus...Vaikkapa, että oppisi jotain, tai vaikka et on katsottu, että olet tarpeeksi vahva ihmisenä, että sulla on mahdollisuus selvitä niistä. Toisille niitä kriisejä vaan tulee vastaan enemmän, mutta niistä on vaan yritettävä ja loppujen lopuksi, olet vahvempi ja ymmärtävisempi ihmisenä, kun olet kaiken p:n läpikäynyt. Joten, there is no point to die, sehän olis vähän niinkuin luovuttamista. Kuitenkin jo niin pitkälle päässyt eteenpäin.
Niin, eihän se elämä ole kaunista unta, mutta se on aina parempaa kun ymmärtää sen tarkoituksen ja kohtelee muita hyvin, niin itselläkin on sisäisesti hyvä olla. Kauniit ja aidot tunteet tekee elämästä kaunista. Nykyään tää maailma on vaan aika itsekeskeinen.
Perusluottamus elämään syntyy mun mielestä mm. siitä että ympärillä on ihmisiä, jotka välittää ja hyväksyy. Kukaan ei voi elää täysin yksin, kun ihminen on sellainen sosiaalinen olento kuitenkin.
Aina tulee huonoja päiviä, jokaiselle, mutta täytyypi ajatella, että aina huomenna voi olla jo kaikki paremmin. Asioilla on aina tapana järjestyä jotenkin.
se heikko hetki, eli se tunne, että kaikki nyt vaan menee päin mäntyä eikä kukaan oikeasti välitä, niin silloin pitäisi olla joku perusluottamus elämään. Mistä se tulee? Ehkä niistä hyvistä hetkistä, kehuista ja muista ystävien antamista positiivista kommenteista. Jos sitä tunneta ei ole sisällä, niin kai se täytyy sitten rakentaa niitä heikkoja hetkiä varten, vai mitä?
yrität ajatella kaikkia positiivisia asioita ja iloita pienimmistäkin asioista joita sun elämässä on, kuuntelet mukavaa musiikkia ja teet mistä ite tykkäät. Yrität kaikin keinoin olla ajattelematta mitään negatiivista, vaan iskostat päähäsi että huomenna on jo asiat toisin ja että se elämä kantaa -kuten se tekee aina, se nyt vaan on välillä sitä vuoristorataa.
Ite ainakin kun oon päässyt heikon hetken yli seuraavaan aamuun ja selvinnyt vaikeasta päivästä, niin voi olla tyytyväinen itteensä ja huomata ettei se niin kauheeta ollutkaan. Ja et selvisit taas!
Mikä tarkoitus ja opetus on sillä pienille lapsille sattuu kaikenlaista ikävää? Mikä tarkoitus ja opetus on sillä että valtavasti lapsia kärsii ruuan puutteesta tai aids-raiskareista? Kaikella ei aina ole opetusta eikä tarkoitusta!
Perusturvallisuus rakentuu lapsuudessa ja arvet on ikuiset.
lapsuudessa, sorge, unohdin mainita sen :)
Niinhä se perusturvallisuus rakentuu siis lapsuudessa ja alkaen ihan siitä et vauvana sun fyysisiin tarpeisiin vastataan, jotka ilmoitat äänellä kun sul ei oo sanoja.
Myöhemmin kun tunne-elämä alkaa paremmin kehittyä, niin vanhempien olisi vastattava sen lapsen tunteisiin ja kerrottava mikä on oikein ja mikä väärin ja että tunteita vaan ihmisellä on ja saa olla, sekä annettava mallia siitä miten eri tunteita käsitellään ja kestetään. Tää antaa pohjan tulevaisuuteen, ns.tasapainoon.
Jos lapsi ei saa tunteilleen mitään "vastinetta" vanhemmilta, niin siitähän kehittyy narsisti, jolla ei tulevaisuudessa ole oikein tunteita, vaan hän esittää niitä jotta tuntisi olevansa jotenkin normaali ja käyttää muita ihmisiä vain oman hyödyn tavoitteluun eikä ole pätkääkään empaattinen (manipulointi, valehtelu, kieroilu tms.)
Tai sitten voi kehittyä muutoin tunne-elämältään epävakaa jolla on kyllä tunteita, mutta joka ei oikein tiedä mitä pitäisi tuntea, käyttääkö muut ihmiset vain hyväkseen eikä ole luottamusta muihin ihmisiin, ei ole oikein silmää sille mitä missäkin tilanteessa tulisi tuntea eikä osaa oikein käsitellä omia tunteitaan. Tääkin on kai vähän narsistinen.
Tai lievemmissä tapauksissa voi kehittyä tunteidensa kanssa epävarma, omia tunteitaan epäilevä ja häpeilevä (onko oikein, jos tunnen näin?) tyyppi, joka näyttää todellisia tunteitaan vasta kun voi luottaa täysin toiseen ihmiseen.
No jaa, narsisti on yleensä aika mahdotonta "parantaa", kun eivät tunne olevansa sairaita. Mut kai niillekin voi jotain terapiaa kokeilla.
Muissa tapauksissa nää tunnejutut on opittava myöhemmin, vaikka terapian kautta rakennettava koko systeemi uudelleen ja korjattava vaurioita. On pakko avautua vaikka sille terapeutille todellisista tunteista ja sen kanssa rakennettava järkeilemällä koko tunnejutut uudelleen, että voit elää ittes ja muiden ihmisten kanssa tasapainossa.
Tuossa lievemmässä häiriössä ei ole niin paljon ongelmaa, eikä välttämättä tarvii terapiaa, jos vain hyväksyy omat tunteensa ja on edes ihmisiä joiden kanssa voi luottaa siihen, että ne hyväksyy sut sellaisena kuin oot luonteines päivines.
No jaa, tää oli vaan mun oma ajatukseni, en oo mikään terapeutti tai muuten kirjaviisas.
Epävakaa ihminen ei osaa välttämättä ottaa huomioon muiden ihnisten tunteita, rakentaa niistä vastavuoroista keskustelua, vaikka omia tunteita kyllä on ja niitä pitäisi ottaa huomioon. Voi olla, että tunne-elämään on rakennettavissa jonkinlaista tasapainoa terapian kautta ja itse järkeilemällä ja järjen käytöllä, että mikä on oikein ja väärin ja mitä joku tarkoittaa sanoessaan jotain ja miten muita ihmisiä on kohdeltava jne.
Lievässä tapauksessa kaikki tunteet ovat henkilöllä "tallella" ja empatiakyky sekä muiden huomioonottaminen. Tällainen henkilö ei vaan välttämättä tuo tunteitaan julki muille ihmisille ainakaan kokonaisuudessaan, vaan vasta kun löytää luotettavan ihmisen. Tasapainoiseen elämään on kaikki mahdollisuudet.
Vanhemmistahan tämä kaikki lähtee, joten onnellinen ihminen=tasapainoinen ihminen, lapset tulisi kasvattaa hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja kaikki lähtee siitä fyysisestä ja henkisestä perusturvasta, jota lapsena saa/ei saa.
aina jotenkin yli, kerta tähänkin asti.
Niin me kaikki.
Jos et joskus niin ehkä päätätkin elämäsi. Noh niin jotkut tekee aina välillä. Mitäs niistä turhaan jauhaa
Se oli siinä sitten...
Mikä on perusluottamus elämään? ei elämää kohtaan voi olla luottamusta. Ei meille ole luvattu täällä mitään. Kaikki mitä saadaan otetaan oman käden kautta.
unohda sydän ja tunteet ja semmoset, ne kertoo vaan masennuksesta ja kierteestä missä olet.
Ole pinnallinen, itsekäs ja nauti elämästä.
Tiedät että sellanen on maailma mutta et vaan tahdo hyväksyä sitä, mutta tiedä tämä,
joulupukkia ei ole olemassa.
Uskomattoman typeriä "neuvoja" uskomattoman typerältä ihmiseltä, pelkkää nyyhkimistä tuokin on..opettele elämään ennenkuin neuvot muita, opettele vähän elämää muiden kautta, minä olen yksin selvinnyt, sinä et ja sen olet itse kertonut, pelkkää tukea olet hakenut muilta..kriiseihisi, minä en, minä jos tunnen niin tunnen ja se on minun asiani, älä ala jauhaan paskaa kun et ole mistään tietoinenkaan.