Minulla on mies ystävä, jonka olen tuntenut jo viitisen vuotta. Hän halusi pitkään aloittaa suhteen minun kanssani, mutta minä en. Halusin pitää hänet vain ystävänä.
Hän kertoi minulle silloin, ettei koskaan voisi löytää toista minunlaistani. Kohtelin häntä kuitenkin kaltoin, mutta hän vain pysyi ystävänäni, vaikka halusi enemmän.
Tuo kaikki tapahtui silloin, kun olin vielä melko "teini" ja halusin vain kokea asioita. En halunnut aloittaa seurustelua kenenkään kanssa.
Nyt, näin viiden vuoden ystävyyden jälkeen olen alkanut tulla katumapäälle. Ystäväni seurustelee toisen naisen kanssa. En tiedä ovatko he onnellisia, mutta tunnen pientä ikävää. En mustasukkaisuutta.
Mietin, millaista elämäni olisi nyt, jos olisin aikoinani vastannut ystäväni tunteisiin. Mutta se on myöhäistä. Emme edes koskaan suudelleet... Meillä on kuitenkin aina hauskaa yhdessä ja juttua riittää.
Minua surettaa. Onko täällä muita, joille on käynyt samoin? Mitä olette tehnyt?
Hän kertoi minulle silloin, ettei koskaan voisi löytää toista minunlaistani. Kohtelin häntä kuitenkin kaltoin, mutta hän vain pysyi ystävänäni, vaikka halusi enemmän.
Tuo kaikki tapahtui silloin, kun olin vielä melko "teini" ja halusin vain kokea asioita. En halunnut aloittaa seurustelua kenenkään kanssa.
Nyt, näin viiden vuoden ystävyyden jälkeen olen alkanut tulla katumapäälle. Ystäväni seurustelee toisen naisen kanssa. En tiedä ovatko he onnellisia, mutta tunnen pientä ikävää. En mustasukkaisuutta.
Mietin, millaista elämäni olisi nyt, jos olisin aikoinani vastannut ystäväni tunteisiin. Mutta se on myöhäistä. Emme edes koskaan suudelleet... Meillä on kuitenkin aina hauskaa yhdessä ja juttua riittää.
Minua surettaa. Onko täällä muita, joille on käynyt samoin? Mitä olette tehnyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin erään miehen kanssa vuosien ajan ystävä. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Sitten pitkän ajan päästä salamana kirkkaalta taivaalta selvisi, että mies oli katsellut minua muutenkin kuin ystävänä! En tykännyt siitä tiedosta lainkaan! Olin lähinnä aika pettynyt enkä voinut edes kuvitella mitään parisuhteeseen viittavaa hänen kanssaan. En voi vieläkään enkä haluaisi edes ajatella sellaista vaihtoehtoa. Ei pidetä enää yhteyttä eikä nähdä missään. :(
pakottaa. Ei sitä aina vain ihastu/rakastu toiseen edes silloin, kun tajuaa tämän olevan ihana ihminen. Tai vaikka itse ihastuisi/rakastuisi voi käydä niin, että itse on toiselle vain ihana ihminen, ei yhtään enempää. Ei sille mitään voi, se on elämää. Ei kukko käskien laula, pätee hyvin rakastumisen ja ihastumisen tunteisiin.
Mutta se oli oikein, ettet alkanut ystäväsi kanssa millekään silloin aikoinaan. Kun ei kerta ole tunnetta niin silloin ei kannata alkaa seurustelemaan. Loppujen lopuksi olisit sellaisessa tilanteessa vain haavoittanut ystävääsi syvästi.
Sulla on nyt kaksi mahdollisuutta. Ensiksikin tunnustelet rehellisesti tunteitasi, oletko tosiaan nyt ihastunut, vai vain esim mustis ystävästäsi? Tai esim kade siitä, että hän seurustelee ja sinä et? Jokatapauksessa se asia pitää sinun rehellisesti selvittää itsellesi. Ja jos todellakin olet ihastunut, voit kertoa sen toiselle ja jäädä odottamaan "tuomiota". Ehkä hän on rakastunut tyttöystäväänsä ja tunteet sinua kohtaan ovat kuolleet siinä mielessä, sille et sitten voi mitään, voit vain jatkaa eteenpäin ja koittaa olla katkeroitumatta.
Tai sitten et kerro, vaan etsit aktiivisesti muuta seuraa. Älä jää tunteeseen kiinni ja märehdi sitä loputtomasti. Hukkaat vain elämäsi siinä. Niinhän mieskin teki ja elää nyt omaa elämäänsä tääysillä. Niin säkin voit tehdä. Ja niin ihmisen tulee tehdä, siirtyä eteenpäin. Kaihoisa romanttinen rakkaus (silloin kun sitä ei edes ole/yksipuolista) ei ole kaunista oikeasti. Se syö ihmistä ja vääristää hänen maailmaansa. Ei kannata juuttua kiinni harhaan.
Onnea sinulle matkaan!