Haluan hänet

Minun on ikävä häntä. Naista, jota en koskaan tule saamaan.
Rakastuin häneen heti. Hänen kasvoihinsa, eleisiin, ääneensä,hänen tapaansa liikkua ja olla, kaikkeen hänessä.
Hän on työkaverini.
Työpäivieni pelastus on se, että näen aamuisin hänen hymynsä, punaiset hiuksensa, rakastan, kun hän katsoo minuun edes kerran päiväni aikana.

Hän seurustelee. Kun sain kuulla siitä, että hän on mennyt kihloihin, jouduin sairaslomalle viikoksi. Niin pahalta minusta tuntui.

Joskus saan jutella hänen kanssaan. Menen usein sanattomaksi, tunnen itseni typeräksi. Haluaisin hänet itselleni.

Minun on jo nyt ikävä häntä. En näe häntä kahteen päivään. Viikonloput ovat tuskaa.

Minulla on pakkomielle, en voi olla ajattelematta häntä. Tuntuu, että tunteeni häntä kohtaan ovat pian liian suuret. En voi kuvitellakaan muita naisia kuin hän. Muita ei ole. Olen hänelle uskollinen, vaikka en koskaan saa koskettaa häntä.

Mietin häntä taas. Kello lähestyy kolmea yöllä, enkä saa unta. Hän lumosi minut. Tiedän, että en käyttäydy enää normaalisti. Tunteeni ovat liian suuret... Olen kuitenkin hänen.

Ikuisesti.
111827
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

tietenkään hänelle....
vaan itke ja sure täällä

kohta hän on vaimo ja hänellä on liuta lapsia, entä sulla

Äänestä

sairaalloista selvästi sun kiinnostus, ei enää normaalin rajoissa.

Äänestä

ymmärtää että hänellä on jo toinen jota hän rakastaa, tuhlaat vaan omaa kallista aikaa .
Selvä että olet ihastunut ,mutta tilanne on erinlainen koska hän on varattu ja sun on pakko unohtaa hänet!!

Äänestä

Tiedän tunteen, varaudu et se voi tulla kestämään vuosia. Huonoin vihje mitä ikinä on antaa: Unohda hänet. Eli älä edes yritä unohtaa vain koita keksiä puuhailtavaa mihin ajatuksesi menisi. Sinun on opittava elämään tunteitesi kanssa. Tiedän, se on hyvin vaikeata, tekis mieli repiä sydän rinnasta.

En tiedä onko pakkomielle rakkauden tunnetta?? Mut jos se on vain pelkkä pakkomielle niin ehkä tuo voi mennä pian ohi, kun näet että hänellä on jo kulta. Suosittelen, ettet tee mitään rakkaudentunnusta vaikka joskus saattaisi tuntuakin hyvältä vaihtoehdolta. Hae häneltä kaverisuhdetta, ehkä se helpottaisi oloasi, kun sillain häntä ei sulta kokonaan riistettäisi..

Äänestä

pakkomielle vai rakastatko oikeasti, sen selvität tällä: Ajattele häntä vanhana, millaista olisi olla hänen kanssa silloin, hänellä olisi kyttyräselkä ja ryppyjä, miltä tuntuisi olla yhteisiä lapsia, vaipanvaihtoa ja ruokkimista, harrastaisit seksiä vain hänen kanssa, tuhannennen kerran hänen kanssa. Jos se on pelkkä pakkomielle ajattele noita, kyllä se pikkuhiljaa hälvenee.

Äänestä
  • mä itse rakastin syvästi miestä joka ei likimainkaan tunne samoin.Kaiken huipuksi hän on julkisuuden henkilö.Ajattelin häntä aivan koko ajan melkein 4 vuoden ajan.Sinä aikana en voinut olla kenenkään kanssa.Kaikki muut oksettivat.En nähnyt häntä vuoteen jona aikana ajattelin häntä joka hetki.Se oli helvettiä.Minä olen todistanut sen että television kautta voi kiintyä ihmisiin ja televisio-ohjelma voi muuttaa koko elämän!Pitäkää hulluna ketkä haluavat!Nyt siitä on kulunut 4 vuotta.Hän on muistanut minut keikoilta ja on pyytänyt samoille jatkoillekin hänen kanssaan mutta silti hän on pienen lapsen isä joten se siitä.Kun sain kuulla siitä olin aivan turta,itkin,itkin ja itkin.Palellutin itseni kovassa pakkasessa jopa siniseksi kun ei ollut keikkamatkoilla rahaa hotelliin kun halusin herättää hänen huomion ja pukeuduin rehellisesti sanottuna lutkaksi.Hän on kehunut minua ja flirttailut ja se vain pahentanut tilannetta.Sanonut sellaisia asioita joita varatun miehen ei kuulu sanoa vaikka olisikin joitain ongelmia.Kuulemma tykkää minusta oikeasti mutta ei todellakaan tarpeeksi.Muutama kuukausi sitten päätin että haukun häntä mielessäni että hän ei olisi arvoiseni.Se on toiminut!Voimia sinulle

    Äänestä

tavalla "pakkomielle", ajattelet vaan sitä toista koko ajan ja haluisit tietää kaiken. Tää on ihan normaalia.

"Pakkomielteeksi" se voi muuttua siinä vaiheessa, kun ryhdyt toimiin:

-etsit epähienoja keinoja käyttäen toisesta tietoja
-et pysty käsittelemään niitä tunteita, joita se tuo mukanaan (kuten se tekee kaikille -niin hyvässä kuin pahassa)----tavallista yksinäisille, niille joilla on ongelmia tunteiden säätelyssä tai niille joilla on jokin sairaus.

Kaikki on hyvin, kaikki on ymmärrettävää niin kauan kun et satuta toista, hänellä on oikeus elää elämäänsä niin kuin haluaa. Auttaisi varmasti, jos voisit jutella kyseisen henkilön kanssa ja huomaisit, että hän on ihan tavallinen ihminen.
Älä epäröi pyytää apua, jos et kykene selviämään tästä yksin, puhu tuntemuksistasi. Ihmisiä me kaikki vaan ollaan.

Mulle auttaa, kun olen jollain tavalla tietyissä asioissa "pakkomielteinen":

-ystävät ja hauskanpito
-itsehillintä
-se, että pystyy ottamaan tunteet vastaan ja kestämään ne
-kirjoittaminen/musiikki
-puhuminen

Äänestä

olla, taaskaan!!. Yksi entinen tuttu välillä yrittänyt pahalla takoituksella kaikenlaisia hämmennys tarinoita pitkin ja poikin viljellä. (kaikesta mahdollisesta)
Mitään sellaisille Vpäille ei voi.
Mutta tuskin kukaan vuodattaa mihinkään nettiin tuollaista!! Joten jääköön tyhjiksi sanoiksi

Äänestä

tuntuu, että vähän lapsenomaista tuo rakkaus. 6 tai 10-vuotiaan tapa rakastua? Sikäli outoja vastauksia tuohon.

Äänestä

en ole kihloihin menossa nyt enkä tulevaisuudessakaan. Ei kannata sairastua yhden punanutturan takia..

Äänestä

Jaa

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pakkomielle. kirjoitti:

Minun on ikävä häntä. Naista, jota en koskaan tule saamaan.
Rakastuin häneen heti. Hänen kasvoihinsa, eleisiin, ääneensä,hänen tapaansa liikkua ja olla, kaikkeen hänessä.
Hän on työkaverini.
Työpäivieni pelastus on se, että näen aamuisin hänen hymynsä, punaiset hiuksensa, rakastan, kun hän katsoo minuun edes kerran päiväni aikana.

Hän seurustelee. Kun sain kuulla siitä, että hän on mennyt kihloihin, jouduin sairaslomalle viikoksi. Niin pahalta minusta tuntui.

Joskus saan jutella hänen kanssaan. Menen usein sanattomaksi, tunnen itseni typeräksi. Haluaisin hänet itselleni.

Minun on jo nyt ikävä häntä. En näe häntä kahteen päivään. Viikonloput ovat tuskaa.

Minulla on pakkomielle, en voi olla ajattelematta häntä. Tuntuu, että tunteeni häntä kohtaan ovat pian liian suuret. En voi kuvitellakaan muita naisia kuin hän. Muita ei ole. Olen hänelle uskollinen, vaikka en koskaan saa koskettaa häntä.

Mietin häntä taas. Kello lähestyy kolmea yöllä, enkä saa unta. Hän lumosi minut. Tiedän, että en käyttäydy enää normaalisti. Tunteeni ovat liian suuret... Olen kuitenkin hänen.

Ikuisesti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu