Se, ettei koskaan ole ollut ketään vai se, että joskus on ollut joku, jonka on menettänyt.
Itse en ole koskaan ollut näin yksinäinen kuin nyt viimeisen vuoden ajan, kun olen elänyt yksin.
Yksinäinen olin toki silloinkin, kun en ollut vielä koskaan elänyt kumppanin kanssa. Mutta tämänkaltaista tuskaa, suorastaan fyysistä kipua yksinäisyyden vuoksi en ollut koskaan ennen osannut edes kuvitella.
Nyt toivon oikeastaan, etten olisi edes koskaan seurustellut. En tietäisi, mistä tällä hetkellä jään paitsi.
Itse en ole koskaan ollut näin yksinäinen kuin nyt viimeisen vuoden ajan, kun olen elänyt yksin.
Yksinäinen olin toki silloinkin, kun en ollut vielä koskaan elänyt kumppanin kanssa. Mutta tämänkaltaista tuskaa, suorastaan fyysistä kipua yksinäisyyden vuoksi en ollut koskaan ennen osannut edes kuvitella.
Nyt toivon oikeastaan, etten olisi edes koskaan seurustellut. En tietäisi, mistä tällä hetkellä jään paitsi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
olla toiselle vastuussa hänen yksinäisyyden pelostaan.
Kun ihmninen on vapaa ja tasapainoinen yksinään, voi hän vasta ajatella sitoutumista toiseen ihmiseen.
Kumpi on parempi olla lapsen kanssa koko ikänsä tai aikuisen tasapainoisen ihmisen kanssa.
parisuhteessakin voi kasvaa. Ei siis tarvitse kuvitella, että pitäisi olla täydellinen ennen kuin voi seurustella. (yksi syy miksi en itse ole uskaltanut etsiä seuraa)
Pitäiskö aina kaikki olla sieltä ääripäästä? En ole kyllä tavannut täysin tasapainosta aikuista koskaan ja olen kyllä reissanut Suomea ristiin rastiin vuosikausia ja tutustunut kaikenlaisiin ja eri ikäisiin ja näköisiin ihmisiin rikkaisiin ja köyhiin.Oikeesti haluisin siis sulta kysyä mikä on täysin tasapainoinen aikuinen siis ihan luonnossa eikä missään telkkarisarjassa ?
Olen iloinen, pirtsakka, itseni kanssa sinut oleva vanhapiika-äiti. Pari suhdetta minulla ei ole ollut kuuteen vuoteen, joten alan olla jo todella tasapainoinen. Jopa niin tasapainoinen, että minulle kelpaisi nyt kuka tahansa.
Kivasti kirjoitit : )
Sanoo eräs vanhapiika-yh
voi olla vanhapiika. Vanhapiika on ikisinkku.
Jos ei oo koskaan ollu naimisissa. Enkä mä ainaskaan oo ollu. Niih. Vai onko kielitoimisto muuttanut tuon termin määritelmää?
ainakin vanhat piiat olivat neitsyitä. Niin kuin minä. Että niin! ;)
Kylhän pahinta on se, että sulla ei ole ketään, kun eniten tarvisit.
Sama se onko joskus ollut joku vaiko eikö.
Ei se ihan noin mene.. Kuten tuossa alemmassa kommentissa sanoinkin niin pahinta on ilman muuta se jos ei ole koskaan ollut ketään.. Ihminen kun joka tapauksessa tarvitsee jossakin määrin toisia ja jos ei ole ollut koskaan minkäänlaista toimintaa vastakkaisen sukupuolen taholta niin kynnys sen aloittamiseen voi kasvaa monilla turhan suureksi jos ikää tulee riittävästi mittariin...
Jos on aikaisemmin ollut seuraa niin on todennäköisempää että myös jatkossa on seuraa.. Tuo on oikea fakta. Sitä myös tietää että saattaa saada seuraa, toisin kuin se jolla ei ole koskaan ollutkaan seuraa niin on voinut jo menettää uskonsa seuran saamiseen.. Monethan saattavat kokea noin nuorena esim. 15-25v. Mutta 25-40v tuo tunne onkin jo ihan eri luokkaa...
Pahinta on se jos koskaan ei ole ollut ketään. Se on vielä pahempaa kuin se että olisi ollut joskus joku mutta menettänyt sen jonkun, sillä silloin tietää että on ainakin mahdollisuus saada joku. Jos taas ei ole koskaan ollut ketään niin ei ole tietoa siitäkään että onko mahdollisuutta saada ketään...
Monethan vain yrittävät liioteilla omaa huonoa tuntojaan, mutta pahinta on tietysti jos ei esim. ole koskaan seurustellut tai pahimmassa tapauksessa ollut mitään toimintaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tällöin ei uskalla lähestyäkkään vaikka toinen olisi kiinnostunut. Jos taas on ollut toimintaa aikaisemminkin niin lähestyminen on monta kertaa helpompaa...
Niinhän se menee.
...niin toivoisin että en olisi koskaan tutustunut naisiin ja mitä naiset voivat miehille tarjota.
Tieto lisää tuskaa ja tietämättömänä on hyvä olla. Sama pätee lähes kaikkeen.
Muistan jonkun dokkarin tietämättömyydystä ja onnellisuudesta. Siinä tutkija tutki tietämättömyyden ja onnellisuuden suhdetta ja päätyi lopputulokseen että täydellistä onnellisuutta ei voi tietoisesti saavuttaa, koska sitten kun sen saavuttaa, on jo sillä tietämättömyyden tasolla että ei voi tiedostaa saavuttaneensa sitä.
Kun on riittävän monta kertaa joutunut jätetyksi, ennenpitkää se ei enää tunnu edes kovin pahalta ja melko nopeasti vain etsii uuden tilalle.
Ja mitä useamman naisen kanssa on ollut tekemisissä (ja joutunut aina jätetyksi), sitä helpompaa on tutustua uusiin.