.... olen ihmetellyt kun usein valitetaan sitä että miksei sossu huostaa näiltä alkoholi-, huume ja mielenterveys ongelmaisilta perheiltä lapsia..ja sitten taas väitetään että enenmmän on huostaanotettu näiltä alkoholi-,huume ja mielenterv.ongelmista kärsiviltä..
Siis jokseenkin ristiriitaista...vai kuinka?
Ja huomautan että laittomia huostaanottoja on tapahtunut...joten ne olisi karsittava ensisijaisesti.. ja palveluja olisi tuotettava kaikille ongelma ryhmille..ja sitten ne jotka eivät ota tosissaan apua näiltä palvelun tarjojilta niin heiltä huostaanotetaan sitten lapsi..siihen asti kun pystyy näyttämään ongelman ratkaistuksi...Vai oletteko eri mieltä?
Esim neurologiaa tarvitsevat lapset hoituvat oikealla hoidolla ja lääkityksellä niin ongelma on tuolloin korjattu...
Siis jokseenkin ristiriitaista...vai kuinka?
Ja huomautan että laittomia huostaanottoja on tapahtunut...joten ne olisi karsittava ensisijaisesti.. ja palveluja olisi tuotettava kaikille ongelma ryhmille..ja sitten ne jotka eivät ota tosissaan apua näiltä palvelun tarjojilta niin heiltä huostaanotetaan sitten lapsi..siihen asti kun pystyy näyttämään ongelman ratkaistuksi...Vai oletteko eri mieltä?
Esim neurologiaa tarvitsevat lapset hoituvat oikealla hoidolla ja lääkityksellä niin ongelma on tuolloin korjattu...
Vastaukset 23
Vanhimmat
kaikista huostaanotoista. Että niitä olisi enemmän, en ole sellaista kuullut. Vai sekoitatko siihen, kun media kertoo, että "suurin yksittäinen syy on edelleen vanhempien päihteet"?
Se voi olla suurin YKSITTÄINEN syy, koska sossu on keksinyt niin suuren kirjon erilaisia syitä viime vuosina. Käytän nimenomaan noita sanoja "sossu keksinyt", koska sinne on nimenomaan keksitty joitain käsittämättömiä ilmaisuja, kuten kyvyttömyys vanhemmuuteen, joka ei ikinä ole ollut laillinen syy huostaanottoon ainakaan siinä merkityksessä, miten sitä yleensä käytetään. Siis että vanhemmilla on arkirutiineiden pyöritys vähän hukassa.
vaikka kymmenen eri huostaanoton syytä, voi 2 olla vanhempien päihteidenkäytön takia tehtyjä, mutta 8:ssa tapauksessa syynä on jokin muu.
Silti suurin yksittäinen syy on vanhempien päihteet, koska niitä oli 2 kpl ja muita syitä vain yksi kutakin.
LAPSEN/NUOREN KASVU-/ELINOLOT
Vanhemman tai perheen päihteiden käyttö 10%
Vanhemman fyysinen ja psyykkinen terveys 4%
Sosiaalinen vuorovaikutus 10%
Kasvattamisen ongelmat 10 %
Huolto- ja tapaamispulmat 0,4 %
Hoidon laiminlyönti 2 %
Väkivalta 2 %
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 5%
LAPSEN/NUOREN TOIMINTAEDELLYTYKSET
Lapsen fyysinen/psyykkinen hyvinvointi 7%
Kouluvaikeudet 8%
Sosiaalinen vuorovaikutus 17%
Rikolliset teot 3%
Kuljeskelu 9%
Päihteiden käyttö 11%
Muu toimintaedellytyksiin liittyvä tekijä 0,4%
Kuvio 2.3 Ensimmäisen sijoituspäätöksen tilastoidut syyt, ensisijainen syy
Lähde: http://www.optula.om.fi/uploads/kr2iyh_1.pdf
ongelmanuorten käytöksen syyksi huonoa vanhemmuutta, mutta ei se todellakaan ole tuonkaan taulukon mukaan ensisijainen syy nuoren ongelmiin.
Nuorta itseään koskevissa syissä on sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat ykkösenä ja niitä varmasti ongelmanuorella on ainakin aikuisiin nähden. Mutta miten nuo ongelmat on siis määritelty? Nimenomaan aikuisten suhteen vai nuoren kaikkia ihmissuhteita koskien?
Jos se koskee kaikkia ihmissuhteita, nousee väistämättä mieleen diagnosoimattomat ja ilman hoitoa jääneet adhd- tai asperger-oireet. Mitä muuta jää jäljelle, koska esim. hoidon laiminlyönti on vain 2:ssa prosentissa tapauksia?
lapsen vanhempien kyvyttömyyttä vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Vanhemmat sosiaalisesti kyvyttömiä yhteiskunnassa. Voisiko olla, että vanhemmat ei vain näe omaa osuuttaan siinä, että lapsensa eivät sosiaalistu. Onhan niitä kaikenmaailman diagnooseja lapsille, mutta vanhemmat eivät kykene näkemään läsnäolemattomuuttaan ja sitten selittelevät ja esittävät ties mitä. Ja ettei vanhempia saa syyllistää, tuovat esiiin ja muka ovat tehneet parhaansa siinä heidän tilanteessaan. Että viitsivätkin vielä uskotella, että muka heidän selittelyjensä läpi ei näkyisi tyhjä vanhemmuus.
Ihmisiä.
muuten merkitty riittämättömänä vanhemmuutena.
Ei sitä lapsen syyryhmään olisi silloin kirjattu.
Jos henkilö on sosiaalisesti kyvytön, kyllä se näkyy muutenkin kuin vain sossujen silmissä. Varmasti tärkeämpänä ryhmänä on silloin vanhemman päihteet, mt-ongelmat tai miten nyt olisikin kirjattu.
Vaikka tottakai sijaishuollon kannattajat yrittävät joka ikisen syyn kääntää pelkästään vanhemmasta johtuvaksi syyksi. Voisit muuten selventää vielä, mitä on "tyhjä vanhemmuus" niin, että se ei kuuluisi johonkin muuhun yllä mainittuun syyryhmään?
hain läsnäolematonta aikuista. Lapsen kasvatus on uskottu kaveripiirille kun vanhemmalla jotain muuta, häikkää mielenterveydessä tms. Tai vaikka puolison haku päällä. Tiedän tällaisia vanhempia, lapset kasvaneet ilman aikuista ja nyt kun asiat eivät ole kuten pitäisi, nämä vanhemmat osaavat hienosti selitellä vaikka mitä hullua. Uskovaisiakin heissä, kirkossa sunnuntaina ja pimeässä porraskäytävässä jono miehiä ovelle iltaisin. Niiden lapset olisi tullut aikanaan huostata.
huostahullussa Suomessa.
Missä kulkee se raja kuka luetaan aikuisena onnistujiin ja kuka epäonnistujiin.
Tälläkin hetkellä on taas pikkuhiljaa lomautusten ja työttömäksi joutuvien aikuisten, lasten vanhempien kohdalla, alkamassa taas jonkin sortin pudotuspeli sen suhteen, että meneekö kaikki, jopa ihmisarvokin, työttömyyden myötä.
Ensin on loistava menestys ja sitten on pudotus. Olisiko heidätkin pitänyt aikoinaan huostaanottaa.......
fyysistä että henkistä läsnäoloa niin pienestä asti kuin osasi sen osoittaa. Ja varmasti oli aikuinen läsnä, sen enempää ei pysty kukaan olemaan. Ja siitä huolimatta hänellä oli ongelmia sosiaalisissa suhteissa kaikki vuodet ennen kymmenettä ikävuotta. Nyt ei kyllä ole varhaisessa teini-iässä enää ongelmista tietoakaan, joten ei tuollaisia johtopäätöksiä voi vetää, vaikka tiedänkin erityisesti joidenkin sijareiden olevan niiden tekemisestä kovin innostuneita.
Mutta minähän sainkin lapseni huostaanotosta nopeasti takaisin ja oikean kuntoutuksen piiriin, kun itse pääsin päättämään hänen asioistaan. Se epu kun voi yhteiskunnan taholta olla lasta hyvinkin tuhoavaa ja kerta kaikkiaan vääränlaista, nimittäin se, mitä huostaanotolla aikaan saadaan.
vikaa on. Eivätkä ne dg:t ole ihan noin vain otettavissa. Jos lapsi on esim. epäsosiaalinen, mutta mitkään muut kriteerit eivät täyty, niin dg:a ei tipu, vaikka joku kuinka yrittäisi täällä muuta väittää.
vai ihan muuten vain halusi huomiota?
vuorovaikutuksen ongelmat ja meillä se näkyi vauvasta asti nimenomaan suurena sosiaalisena riippuvuutena. Jotkut vauvat eivät taas ole ympäristöstä lainkaan kiinnostuneita, he ovat kuin sisään päin kääntyneitä.
Itse ajattelin silloin, että lapsen on saatava sitä, mitä hän tarvitsee ja hän sai todella moninkertaisen määrän myös henkistä läsnäoloa tavisvauvaan verrattuna. Hyvin on kehitys edistynyt, vaikka varsinkin leikki-ikä oli todella vaativaa ja vaikeaa aikaa. Lyhyt huostaanotto romahdutti hänen vointinsa pohjalukemiin, mutta onneksi pääsi nopeasti kotiin ja sieltä asti on hänen vointinsa ollut nousujohteista koko ajan.
Nyt on kohta ensimmäinen vuosi takana neuropsykologista kuntoutusta ja ulkoisesti hän on kuin kuka tahansa saman ikäinen. Ainoastaan joku hänet oikein hyvin tunteva saattaa nähdä AS-piirteitä silloin tällöin vieläkin.
takia huostaanotetuista on varmasti suurin osa ilman diagnoosia ja kuntoutusta jäänteitä autisminkirjon lapsia. AS- ja ADHD-diagnooseja saadaan vasta pienelle murto-osalle, vaikka joka ikäluokasta heitä on n. 5 % molempia.
Ilman oikeaa kuntoutusta heidän ennusteensa on pahimmillaan todella huono.
Eli kyllä lapsella voi monenlaisia ongelmia olla, vaikka olisi ollut kuinka hyvä koti ja läsnäolevat vanhemmat.
kyllä aina kovin hyvin näe miten perheessä asiat on. Meidän tapauksessamme lapsi sai diagnoosiksi tunne-elämän kehityshäiriöt ja "huolenpidon ja valvonnan puutteen" (Z60.0). Diagnoosin tehnyt lääkäri perusti diagnoosinsa täysin muutaman hoitajan lausuntoihin jotka olivat joko täysin perättömiä tai ainakin vahvasti väritettyjä (papereissa mm. lukee miten äiti ohjeisti lasta koiran kohtelusta (täytyy huolehtia että koira tottelee jos sitä vaikka käskee istumaan, ei saa turhaan huudella) ja heti seuraavassa lauseessa kysymysmerkin kanssa ajatus että mahtaako äiti ajatella lapsistaankin kuin koirista!? Aivan käsittämättömiä johtopäätöksiä joka asiasta). Myöhemmin sosiaalitoimi sekä eräs toinen kuntouttava taho ovat todenneet ettei vanhemmuudessamme ole mitään vikaa. Toki papereihin jäävät ikuisiksi ajoiksi nuo merkinnät "huonosta vanhemmuudestamme", niitä on mahdoton sieltä enää poiskaan saada. Harkitsemme kyllä valituksen tekemistä muutenkin todella epäasiallisesta kohtelusta ko. hoitopaikassa.
Kaiken lisäksi nuo tunne-elämän kehityshäiriö-diagnoositkin on nyt kyseenalaistettu neurologian puolelta ja lapsi on saamassa neurologisen diagnoosin joka selittäisi hänen käytöshäiriöitään paljon. Eikä tarvitsisi keksiä väkisin vikaa vanhemmista kun ei muutakaan syytä löydy.
Eli ei kannata lähteä vetämään mitään johtopäätöksiä mistään diagnooseista, virheitä tekevät sekä lääkärit/hoitajat että sosiaalipuolen ihmiset ja heidänkin päätelmiään voi ohjata se pitääkö tämä ko henkilöstä vai ei. Vaikka se joillekin henkilöille onkin niin vaikea asia ymmärtää ja uskoa.
lomake, jolla voi ainakin omalta osaltaan joko yrittää poistaa (mitä terveydenhuollossa ei tehdä), oikaisuttaa väärää tietoa tai ainakin antaa oman versionsa asioista.
Asiakastiedoissahan ei saa olla asiattomia (koira-asia esim. teillä) eikä asiaankuulumattomia kirjauksia tehtynä.
Ja jos näitä asioita on levitelty muille viranomaisille
on tämän kyseisen "tiedonlevittelijäviranomaisen" oikaistava antamansa tiedot muillekin viranomaisille.
TEO:llekin on mahdollista laittaa lääkäreiden toiminnasta valitus, niin halutessaan, potilasvahinkokaan ei ole poissuljettu, jos lapsella todetaan esimerkiksi yksityisellä puolella aivan jokin muu sairaus,
kuin mistä häntä on julkisella puolella hoidettu.
Toivotaan, että asianne selviää ja lapsenne saa hänelle kuuluvan diagnoosin ja mahdolliset avut, tuet ja kuntoutukset kyseiseen sairauteensa.
Mutta perustinkin vastaukseni neurologian puolella annettuihin diagnooseihin, koska yleensä niitä arvostellaan, koska aivan perusteellaan kuvitellaan, että diagnoosin saa kun vain haluaa sellaisen hankkia. Ja sehän ei pidä paikkaansa!
Psykiatrian puolella annetaan vääriä diagnooseja lasten terveyden kustannuksella, sen olemme kyllä nähneet omassa elämässä.
Lapsen dg psykiatrian puolella oli Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein. Päälle aiheeton psykoosilääkitys ja lähete huostaanottoon.
SAMA asia tulkittiin neurologian puolella näin: Aspergerin oireyhtymä, eikä psykoosista ollut tietoakaan, kuten ei kenenkään järkevän ihmisen mielestä, joka lapsen tuntee. Kouluun lausunto erityisopetuksen tarpeesta ainakin lähivuosiksi ja jatkohoidoksi neuropsykiatrinen 3-vuotinen kuntoutus kotoa käsin käytynä.
Lapsen vointi ei koskaan ole ollut niin huono kuin huostaanotosta kotiutumisvaiheessa, vasta n. vuoden kuluttua tuttavamme sanoivat, että lapsi alkaa olla entinen oma itsensä. Nyt kuntoutusta on jatkunut vuoden verran ja tilanne on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Koulu sujuu hyvin, lapsi viihtyy koulussa ja koenumerot ovat kiitettävän luokkaa yleisopetuksen tasoisissa kokeissa.
kuinkahan monen lapsen diagnoosin alku on Kelan maksama hoitotuki perheelle. Asia on sittemmin riistäytynyt käsistä kun on tullutkin psykiatrinen diagnoosi, mikä on oikea diagnoosi viallisesta perheessä mallin ottaneelle lapselle, lapsi välikädessä. Koska astmaatikkolapsetkin on ohjattu psykiatrin juttusille ja tätä ei anhemmat ole saattaneet tietää että sellainen käytäntö on, lapsen ja perheen tukemiseksi. Astmaa ei ole käteen jäänytkään mikä on vanhempien toivomus ollut hoitotuen saamiseksi, vaan ihan jotain muuta ja siitä on poru alkanut. Tiedän vanhempia jotka taloudellisessa mielessä ovat kiikuttaneet lasta lääkärille ja vaatineet astmadiagnoosia. Tiedän vanhemman, joka työtävieroksuvana esitti, että lapsensa tarvitsee tukea ja siitä syystä ei voi ottaa työtä vastaan ja lapsella dysfasia diagnoosi. En tarkoita kaikkia vanhempia, mutta joukossa on sellaisiakin ja sossulla menee perheiden asiat sekaisin, koska joukossa on näitä kyvyttömiä vanhempiakin oikeasti olemassa, mutta jotka oveluudessaan näyttävät välttävän aiheellisen huostaanoton.
huostaanoton tekemättä lapsen jonkin dg:n takia?
Enpä ole ennen kuullutkaan, että astma- tai dysfasiadiagnooseilla voisi välttää huostaanoton.
Eiköhän ne muut asiat kuitenkin ole, jotka huostaanottoon vaikuttavat kuin lapsen diagnoosi viime kädessä. Vaikka kaikkea tähän maailmaan kyllä mahtuu...
vaikkapas hävetä.
joiden perusteella huostataan, ole sossun sanelemia!
p.s. Minun sossu väitti oikeudelle käyttävän liikaa lääkkeitä! Vastasin tähän kohtaan, että onko sossu todella ottanut lääkärin roolin ja kertoo, kuinka paljon minun tulisi syödä lääkkeitä ja mitä. Miten sossu voi, koulutuksensa perusteellako, ryhtyä määrittelemään tarvitsemaani lääkitystä?
yhdenkään feikkitantan lausuntoja.
Saa siis olla vaikka mikä puutarhuri, hortensiaopintoineen,
lastensuojeluviranomaisen virkavakanssilla antamassa lausuntoja toisen alan ammattilaisen alaan kuuluvia asioista.
Feikkitantta esiintyy siis vaikka asiantuntijalääkärinä!
eikä kukaan toinen viranomainen
(esimerkiksi juuri hallinto-oikeudessa)
kyseenalaista vaikka olisi kuinka puuta heinää suustansa tämä feikkaaja päästänyt
"asiantuntijan lausuntonaan" ....
Korkeasti koulutettujen päätöksiin on voitava luottaa.... kansanedustaja Rauhalan sanoin,
kun lastensuojeluviranomaisten toimia eduskunnassa ruodittiin ja arvioitiin.......
minulle he ovat kirjoittaneet, että käytän liikaa lääkkeitä. Siihen olen kirjoittanut, että onko minun luovuttava lääkärin määräämistä lääkkeistä, kun sossu näin vaatii? Se olisi minulle hengenvaarallista. Sitä sossu ei tiedä, kun ei ole lääkäri.