Liikunta & syöminen

Sehän on fakta ettei kaikki pysty laihtumaan liikunnalla, tai he joutuvat liikkumaan jopa viis kertaa enemmän jotta laihtui.
Mulla liikunta auttaa ja liikunkin päivittäin kunnolla. Voin myös syödä huoletta enkä helposti lihoa. Vaikka tietää nämä faktat niin eipä pyty lihottamaan ja syömään, painan 41kg ja se tuntuu ihan valtavalta, 40kg olis kaunis luku... Mun syömisellä paino tippuu oikeesti ihan pelottavaa vauhtia, vaikka yritän parantua niin silti haluun aina kokea sen huiman pudotuksen. Saatan päästää itteni parikin kiloa paksummaksi ja taas laihdutan ne viikossa parissa pois, niin helppoa ja silti niin pelottavaa.
Tämä helppous on johtanu siihen, että syön huoletta pitsaa jos on pakko, ja baarireissut ei aiheuta tuskaa koska painon saa niin helposti alas. En oksenna, syön vain tietyllä tavalla ja liikun. Käyttääkö kukaan tällaista hyväks? entä kuka osaa neuvoa eroon tästä koko paskasta kierteestä? Pelkään että se seinä tulee vastaan... ei vain jaksa enään
61077
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Sama oli mulla, KUNNES.... tuli hirvee ahmimishimo ja lihoin takas lähtöpainooni (bmi 19,5) että hellurei- odotan taas tota ihanaa itsekuria. olihan se ihan kivaa sillon ku ei lihonu muka millään, ja meni monen monta kuukautta siihen että alko näkyy,varo vaan

Äänestä
  • Ikinä ei ole ollu himo ahmia, enkä ikinä ole ahminu. 21kg on jo laihtunut ja ihme jos saisin edes muutaman takas. Sehän se tässä viehättää, itsekuri, siitä tunteesta ei halua luopua. Pelottaahan se kun tietää mitä pitemmän päälle seuraa. Rehellisesti haluun päästä eroon tästä kaikesta. Mielummin normaalipaino ja pysyis, kuin jatkuva lasku, muutama lisäkilo ja taas ´hurja lasku:(

    Äänestä

  • syömättäliikun kirjoitti:

    Ikinä ei ole ollu himo ahmia, enkä ikinä ole ahminu. 21kg on jo laihtunut ja ihme jos saisin edes muutaman takas. Sehän se tässä viehättää, itsekuri, siitä tunteesta ei halua luopua. Pelottaahan se kun tietää mitä pitemmän päälle seuraa. Rehellisesti haluun päästä eroon tästä kaikesta. Mielummin normaalipaino ja pysyis, kuin jatkuva lasku, muutama lisäkilo ja taas ´hurja lasku:(

    Itselläki painokontrolli alkoi runsaalla liikunalla, sitten mukaan tuli paastoaminen.
    Tänään söin monta karjalanpiirakka,suklaata ja joulutorttuja. Juoksin reilun tunnin ja loppupäivän olen syömättä.
    Ahdistus heräilee. Huomenna nähdään onko paino noussut. Jos, liikun lisää ja syön vähemmän. Elämä jatkuu. Viikon päästä olen varmasti kiloa laihempi eli 41 kg. Huh huh. Kyllä minä tiedän että tämä on sairasta. Mutta pelko ei hellitä!

    Äänestä

  • syömättäliikun kirjoitti:

    Ikinä ei ole ollu himo ahmia, enkä ikinä ole ahminu. 21kg on jo laihtunut ja ihme jos saisin edes muutaman takas. Sehän se tässä viehättää, itsekuri, siitä tunteesta ei halua luopua. Pelottaahan se kun tietää mitä pitemmän päälle seuraa. Rehellisesti haluun päästä eroon tästä kaikesta. Mielummin normaalipaino ja pysyis, kuin jatkuva lasku, muutama lisäkilo ja taas ´hurja lasku:(

    Sairastin myös anoreksiaa, ja en lihonut en sitten millään, vaikka söin välillä paljonkin.
    Nyt vaan kun lähdin paranemaan anoreksiasta ja rupesin syömään niin että saan painoa takaisin terveellisiin lukemiin, ahmiminen tuli peliin, ja paino jatkaa nousuaan. Kaipaan välillä sitä ihanaa itsekuria ja lihomattomuutta, mutta en anna itseni taas mennä takaisin samaan pimeyteen ja kurjuuteen.

    Voin melko varmuudella sanoa, että jossain vaiheessa sullakin tulee ne ahmimiskohtauskset mukaan. Ei mullakaan tehnyt pahimpina aikoina yhtään mieli ahmia, mutta me ollaan kroppamme vankeja: Kroppa ennemmin tai myöhemmin VAATII ruokaa.

    Äänestä

  • myös minulta kirjoitti:

    Sairastin myös anoreksiaa, ja en lihonut en sitten millään, vaikka söin välillä paljonkin.
    Nyt vaan kun lähdin paranemaan anoreksiasta ja rupesin syömään niin että saan painoa takaisin terveellisiin lukemiin, ahmiminen tuli peliin, ja paino jatkaa nousuaan. Kaipaan välillä sitä ihanaa itsekuria ja lihomattomuutta, mutta en anna itseni taas mennä takaisin samaan pimeyteen ja kurjuuteen.

    Voin melko varmuudella sanoa, että jossain vaiheessa sullakin tulee ne ahmimiskohtauskset mukaan. Ei mullakaan tehnyt pahimpina aikoina yhtään mieli ahmia, mutta me ollaan kroppamme vankeja: Kroppa ennemmin tai myöhemmin VAATII ruokaa.

    Oikeastaan odotan että kroppa vaatii ruokaa, ahminu en ole ikinä ja kuitenkin jo 4 vuotta sairastanu. Painon tiputin kerralla alas ja siellä on vuosia pysytty. EIkä millään nouse. Toki haluun terveeksi, mutta sairas kyllä ymmärtää ettei se niin helpoa ole. Siinä on se itsekurin ihanuus josta ei halua luopua. Väistämättä tulee mieleen että sitten on vain ahne eikä pysty itteään pitämään kurissa.

    Äänestä

  • syönliikun kirjoitti:

    Oikeastaan odotan että kroppa vaatii ruokaa, ahminu en ole ikinä ja kuitenkin jo 4 vuotta sairastanu. Painon tiputin kerralla alas ja siellä on vuosia pysytty. EIkä millään nouse. Toki haluun terveeksi, mutta sairas kyllä ymmärtää ettei se niin helpoa ole. Siinä on se itsekurin ihanuus josta ei halua luopua. Väistämättä tulee mieleen että sitten on vain ahne eikä pysty itteään pitämään kurissa.

    Minusta kyllä itsekuria on, että pystyy syömään normaalisti. Anorektikot ovat alistuneet taudilleen, eikä syömättömyys ole lähelläkään itsensä hallintaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


syömättäliikun kirjoitti:

Sehän on fakta ettei kaikki pysty laihtumaan liikunnalla, tai he joutuvat liikkumaan jopa viis kertaa enemmän jotta laihtui.
Mulla liikunta auttaa ja liikunkin päivittäin kunnolla. Voin myös syödä huoletta enkä helposti lihoa. Vaikka tietää nämä faktat niin eipä pyty lihottamaan ja syömään, painan 41kg ja se tuntuu ihan valtavalta, 40kg olis kaunis luku... Mun syömisellä paino tippuu oikeesti ihan pelottavaa vauhtia, vaikka yritän parantua niin silti haluun aina kokea sen huiman pudotuksen. Saatan päästää itteni parikin kiloa paksummaksi ja taas laihdutan ne viikossa parissa pois, niin helppoa ja silti niin pelottavaa.
Tämä helppous on johtanu siihen, että syön huoletta pitsaa jos on pakko, ja baarireissut ei aiheuta tuskaa koska painon saa niin helposti alas. En oksenna, syön vain tietyllä tavalla ja liikun. Käyttääkö kukaan tällaista hyväks? entä kuka osaa neuvoa eroon tästä koko paskasta kierteestä? Pelkään että se seinä tulee vastaan... ei vain jaksa enään

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu