Mielessäni pyörii nykyään koko ajan ajatus vanhenemisesta. Pelkään ulkonäön menettämistä, pelkään nuoruuden hullutuksien menettämistä. Pelkään että kolmikymppisenä toivon olevani vielä parikymppinen ja olen ruma ja masentunut vanhus. Ahdistaa suunnattomasti kun huomaa tutuillaan olevan lapsia, vakituisia miehiä. Ei sillä että itse niitä haluaisin, ajatus lapsista ja perhe-elämästä ahdistaa. EI ole vielä sen aika. Ei ei ei... Ennen vain elin ja iloitsin ja surin silloin kun suretti. Nyt surettaa ajan kuluminen ja muutokset, mikään hyvä ei ole pysyvää, koko elämä on vain taistelua..
Asiaa on lohduttanut, että:
1. 20v voi hyvinkin olla vielä ihan "pentu"
2. kaikki vanhenevat, myös noilla ulkona leikkivillä lapsilla se tulee eteen, HÄHÄÄ!
3. vanhempana en luultavasti enää ajattele näin, vaan olen tyytyväinen elämääni.
Mutta silti joku murhe kalvaa mieltäni enkä oikein tiedä mikä se on, kun näin vanheneminen ahdistaa... Tarkkailen koko ajan kavereitani, että "hui, alkavat jo näyttämään aikuisilta"...
Tekisi mieli vaan elää niinkuin tällä hetkellä tuntuu parhaalta, mutta ajattelen että joskus tämä kuitenkin loppuu niin mitä väliä...
Asiaa on lohduttanut, että:
1. 20v voi hyvinkin olla vielä ihan "pentu"
2. kaikki vanhenevat, myös noilla ulkona leikkivillä lapsilla se tulee eteen, HÄHÄÄ!
3. vanhempana en luultavasti enää ajattele näin, vaan olen tyytyväinen elämääni.
Mutta silti joku murhe kalvaa mieltäni enkä oikein tiedä mikä se on, kun näin vanheneminen ahdistaa... Tarkkailen koko ajan kavereitani, että "hui, alkavat jo näyttämään aikuisilta"...
Tekisi mieli vaan elää niinkuin tällä hetkellä tuntuu parhaalta, mutta ajattelen että joskus tämä kuitenkin loppuu niin mitä väliä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytin juuri 24 ja nyt tuli jonkinmoinen "ikäkriisi", en halua vanheta.
Mun kaverillakin on ollut samoja ajatuksia, että kai tämä on suht normaalia.
Täytyy kai sit yrittää elää täysillä nämä nuoruusvuodet...
Mitä te nuoret valitatte! Itkekää sitten, kun on 50 lasissa. silloin on oikeasti ahdistavaa, kun elämä on mennyt jo mahdollisesti ohi puolivälin, kaikkeen on nykyajan mittapuun mukaan liian vanha ja oikestikin alkaa kehon krempat hyppimään silmille mitä yllättävimmissä käänteissä. Inhottaa, että vaikka on kuinka elänyt siivosti ja pitänyt kunnostaan huolta niin kaikesta huolimatta ei ole enää kuin kolmikymppisenä - jaa, no tietysti, jos tämä kolmikymppinen olisi huonokuntoinen niin kyllä semmoisen peittoaisin.
Jos huolestuttaa vanheneminen, itseä ainakin, niin kannattaa pyrkiä edes elämään terveellistä elämää, ettei vanhene ennenaikaisesti. Mahdollisesti pysyy myös pidempään terveenä ja ikäistään nuoremman oloiselta.
Kannattaa pitää myös mieli nuorena. Ei mennä sen virran mukana, että ihmisiltä odotetaan jotain tiettyä, kun ne on tietyssä iässä. Esimerkiksi pukeutuminen, perhe yms.
Itse lopetin synttäreiden "juhlimiset" täyttäessäni 18v, siitä lähtien olen kieltänyt kaikkia ostamasta mitään, lähettämästä kortteja, tai onnittelemasta. Joku voi pitää tätä typeränä, mutta en halua olla sidoksissa tiettyyn ikään. Olen mitä olen, en ole numeroita. Nykyään olen ajokortin mukaan 31v, heh, tuntuu oudolta sanoa, sillä ajattelen itseni maksimissaan 21-vuotiaaksi. Olen 21-vuotias. En tule vanhemmaksi ;)
Jokainen kuitenkin tavallansa, itse päädyin tälläiseen :)
Täytän kohta 47 ja elämä on illuusio eli täällä taapertaan kuin laput silmillä. Vanhuus on tervetullut ja opimme kulkiessamme. Samoin ikä on mielentila ja emme elä vain yhtä kertaa.
ikä on numeroita, mutta fyysisiä vaivoja harva pääsee pakoon.... minua hirvittää, että työelämässä pitäisi pärjätä vielä 25 vuotta ja kroppa on jo nyt saanut pahoja vauriota raskaasta työstä johtuen. ammattia pitäisi vauhtaa, mutta se ei ole helppoa kun ei tuota lukupäätä ole ollut.