Olen monesti päätynyt aika mielenkiintoisiin ajatuksiin monissa lapsivertauksissa.
Matt. 18:5
Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
tai
Matt. 19:14
mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Monesti päädyn ajattelemaan näitä asioita niin, että Jeesus tarkoittaa nimenomaan uskoa, kun hän puhuu lapsista. Esimerkiksi kun joku on vasta saanut uskomisen lahjan, niin ajattelen, että hän on sillä hetkellä lapsi uskossaan. Pidempään uskovaisena ollut ihminen alkaa menettää tätä tärkeää lapsen uskoaan, joka hänellä on ollut silloin kun hän on uudestisyntynyt uskoon.
Eli Jeesus ei tarkoitakaan maallisessa mielessä lasta, vaan hengellisessä. Miten te muut näette nämä lapsivertaukset?
Matt. 18:5
Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
tai
Matt. 19:14
mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Monesti päädyn ajattelemaan näitä asioita niin, että Jeesus tarkoittaa nimenomaan uskoa, kun hän puhuu lapsista. Esimerkiksi kun joku on vasta saanut uskomisen lahjan, niin ajattelen, että hän on sillä hetkellä lapsi uskossaan. Pidempään uskovaisena ollut ihminen alkaa menettää tätä tärkeää lapsen uskoaan, joka hänellä on ollut silloin kun hän on uudestisyntynyt uskoon.
Eli Jeesus ei tarkoitakaan maallisessa mielessä lasta, vaan hengellisessä. Miten te muut näette nämä lapsivertaukset?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Matt. 18:5
Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja TULE LASTEN KALTAISEKSI, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen KALATSIEKSI, on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, SE OTTAA MINUT
6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
tai
Matt. 19:14
mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän KALAISTENSSA on taivasten valtakunta."
Jeesus puhuu lapseta Isään luottavana. Lapsen luottamus on Isän sanomaan vilpitön, ja Isän sanoma ei ole mikään uskon lahja, vaan se mitä se on Joh 6;39 > Ja lähettäjäni ( isän ) tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni ( siis tunnustanut Jeesuksen Herraksi ), joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä HERÄTÄN HEIDÄT KAIKKI. Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. < Matt 10;32
Vain Usko Jeesukseen persoonana ja Vapahtajana pelastaa, ei se, että on uskon lahja, niitä kyllä on jokaisella, Stalinkin uskoi omiinsa, ja saatana Jumalaan, mutta ei Jeesukseen.
Jeesus tarkoittaa uskoa Isään, ja
Monesti päädyn ajattelemaan näitä asioita niin, että Jeesus tarkoittaa nimenomaan uskoa, kun hän puhuu lapsista. Esimerkiksi kun joku on vasta saanut uskomisen vaan Jeesuksen, jonka tuntemisen jälkeen vasta Isä tulee tutuksi. 1 Tim > Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Mistä sinulle tuli sellainen käsitys että Jeesus olisi tarkoittanut konkreettisesti lapsia? Jeesus puhui koko ajan vertauksin. Jeesus ei käske synnyttämään lapsia.
on aina ollut sellainen käsitys, että nainen pelastuu synnyttämisen kautta.
Tämä sanotaan oikein Raamatussa. Mies pelastuu ilmankin, kun hän ei ensimmäisenä langennut syntiin paratiisissa.
Näin on aina ymmärretty. Eikö siis Jeesus huomannut sitä sanua?
Hän kuitenkin käski pitämään kaiken, mitä Hän on opettanut. Eikö Hän huomannut sanoa tästä synnyttämisasiasta? Eikö siitä löytyis joku Raamatunpaikka, jossa Jeesus sanoo niin?