Kuljet jo kovin kaukana täältä.
Minä yhä kanssasi menneissä hetkissä.
Tuijotan tuota ovea,
kuin siihen vielä ilmestyisit.
Se ei ole mahdotonta.
Se on
VAIN
tapahtumatonta.
Miten moneen tähdenlentoon toiveen sidonkin,
et tule takaisin.
Kuinka kauan rakkaus seuraa mukana.
Herättää aamuisin kaipuuseen
Kulkee päivissä kyyneleinä.
Istuu iltaisin
harmaana hahmona vieressä.
Tuntuu öissä tuskana.
Milloin ikävä hajoaa, haurastuu...
Minä yhä kanssasi menneissä hetkissä.
Tuijotan tuota ovea,
kuin siihen vielä ilmestyisit.
Se ei ole mahdotonta.
Se on
VAIN
tapahtumatonta.
Miten moneen tähdenlentoon toiveen sidonkin,
et tule takaisin.
Kuinka kauan rakkaus seuraa mukana.
Herättää aamuisin kaipuuseen
Kulkee päivissä kyyneleinä.
Istuu iltaisin
harmaana hahmona vieressä.
Tuntuu öissä tuskana.
Milloin ikävä hajoaa, haurastuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja minulta meinasi jäädä tämä helmi lukematta...!!
koska ei jäänyt sinulta lukematta ja vielä kommentoitkin, niin saan kiittää sinua kauniista sanoistasi. Kiitos :)
ihan tajuton runo, huh !
' milloin ikävä hajoaa, haurastuu '
En tiedä, mutta runosi on kertakaikkisen upea ko-
konaisuus.
Linda :)
Olen huomannut, että usein kirjoittelen kysyvään muotoon.
Elämässä lienee paljon kysymyksiä vailla vastausta.
Tohinaa adventti-aikaan :)
T.risu