mä en tiedä mihin mä tän kirjottaisin joten kirjotin tän tähän osioon....eli mä oon todella väsynyt,surullinen ,hiljanen ja ujo...yksinäinen jopa...mua kuisattiin ala asteella...ei siis mitenkään hakattu tai muuta mut mua haukuttiin aika paljon ja pelkäsin jopa koulukavereita...en mä jaksanu välittää mut ne sanat satutti ja satuttaa mua vieläkin!!!mun vanhemmat eros kun mä olin just alottamassa 7 luokkaa ja se oli ihan kamalaa vaikken mä sitä näyttäny...mä näyttelin vahvaa, et kyl mä kestän...7 luokalla mä sain uusia kavereita mutta vanhata kaverit alkoi hävitä ja mua kiusattiin...ei paljoa mutta jo 7 luokalla mä pelkäsin isompia tyttöjä ja poikia!!en uskaltanu sanoa mitään ettei mua haukuttais ja muuta...8-9 luokilla mä sain sellaisi ystäviä joihin luottaa mutta 8 luokan päätyttyä jotku vaan päätti unohtaa mut ja ottaa uusia kavereita...mä oli ja oon aika hiljanen ja ujo ihminen...pelkään koko ajan sanovani jotain väärin ja et joku tulee ja hakkaa tai satuttaa mua sanoillaan...mä oon kstäny paljon...oon ollu ala-asteelta asti ihastunu/rakastunu yhteen jätkään...en vaan oo saanu häntä...on mua vuoden nuorempi mut so? tää jätkä osaa näyttää tunteensa ja osaa olla ihana ja kaikkee...alettiin tutustumaan tän jätkän kans paremmin josksu 6 luokan lopulla ja 7 luokalla taas erottiin ku tää jätkä jäi 6 lle ja mä menin 7 lle... sit ku siirryttiib 8 luokalle me taas tutustuttiin aina vaan paremmin...mä tiesin kohta kaiken hänestä ja hänen elämästään...mä itkin hänen kanssa ku tytöt jätti hänet aina...mua sattu ku tää jätkä itki ja sitä sattu...mä aina autoin,olin olkapää ja halasin...me oltiin läheisemmät ystävät ku mä olisin ikinä arvannu...9 luokanb lopussa kaikki kyseli et miks me ei olla yhessä ku me oltais just ihana pari mut...se olki siinä et mä tiesin et tän jätkän aikasemmat tyttöystävät oli saanu kuulla kunniansa ku oli hänet jättäny tai hää oli jättäny jonku tytön...ku suhde oli poikki ei ystävyyttäkään jääny...ja mä ja se jätkä ei haluttu/haluta pilata mein ystävyyttä joka on tällä hetkellä tosi vahva...mä vaan en ikinä tuu rakastamaan ketään muuta ku tätä jätkää....toisinaan mä haluaisin niin älyttömästi olla tän jätkän kans mut en todellakaan haluu et mein ystävyys loppuis...en kestäis sitä ku oon jo niin monta ystävää menettäny..en jaksais sitä yksinäisyyttä...sitä oloa et jotain isoa ja rakasta puuttuu!!!!9 luokan loputtua mä muutin koko paikkakunnalta pois opiskelun takia ja se harmitti ja suretti(yhäkin)mua todella paljon!!!
kaikki tuttu ja yturvallinen jäi pois ja kaverit jäi sinne!!!muutto oli mulle raskas mut käyn jka viikonlopppu kavereiden ja perheemi luona.äidin kanssa me tultiin paremmin toimeen vasta 9 luokan alussa joka harmittaa nyt ku muutin pois...isän kanssa mä en oikein viihdy...en iokein tule toimeeen hänen kanssaan...mä olen tyytyväinen itseeni tälläisenä kuin olen enkä muuksi tahdo muuttua....!!!nyt asun sukulaiseni yläkerrassa ja joka iltaan kuuluu se kun hän huutaa lapsilleen miten kamalia ne on ja huutaa muutenkin...en jaksa sitä...kouluun en oikein jaksa enää nousta ja olen todella väsynyt ja surullinen...kaikki vain kaatuu aina niskaan ja olen todella ahdistunut...olen ajatellut mennä juttelemaan jonkun ammatti ihmisen kanssa mutta sekin on jäänyt kun en uskalla ja....tää kaikki on niin sekavaa ja hankalaa...kukaan ei oo tehny mulle tästä paikasta kotia..olen todella ujo enkä oikein viihdy kahviloissa ja muissa muiden nuorten kanssa...osittain se että mä en ole saanut ystäviä täältä joshtuu siitä että mä en osaa tehdä aloitetta mut se on niin kamalanb vaikeeta...kyllä mulla koulussa on kavereita mutta koulun jälkeen olen yleensä yksin omassa pienessä huoneessani,kuuntelen musiikkia,kirjoittelen kirjeitä ja nukun...siihen mun aika ykleensä kuluu!!!mä niin haluaisin olla iloinen ja onnellinen mutta kaikki kaatuu aina niskaan hja joku ihme voima saa mut aina surulliseksi...en haluaisi olla tälläinen surullinen yksinelijä...auttakaa mua edes jotenkin!!!kiitos kun jksoitte?lukea loppuun asti...tää oli kamalna vaikeeta selittää tätä ja ja on varmaan niin sekavan kuulonenki!!!
kaikki tuttu ja yturvallinen jäi pois ja kaverit jäi sinne!!!muutto oli mulle raskas mut käyn jka viikonlopppu kavereiden ja perheemi luona.äidin kanssa me tultiin paremmin toimeen vasta 9 luokan alussa joka harmittaa nyt ku muutin pois...isän kanssa mä en oikein viihdy...en iokein tule toimeeen hänen kanssaan...mä olen tyytyväinen itseeni tälläisenä kuin olen enkä muuksi tahdo muuttua....!!!nyt asun sukulaiseni yläkerrassa ja joka iltaan kuuluu se kun hän huutaa lapsilleen miten kamalia ne on ja huutaa muutenkin...en jaksa sitä...kouluun en oikein jaksa enää nousta ja olen todella väsynyt ja surullinen...kaikki vain kaatuu aina niskaan ja olen todella ahdistunut...olen ajatellut mennä juttelemaan jonkun ammatti ihmisen kanssa mutta sekin on jäänyt kun en uskalla ja....tää kaikki on niin sekavaa ja hankalaa...kukaan ei oo tehny mulle tästä paikasta kotia..olen todella ujo enkä oikein viihdy kahviloissa ja muissa muiden nuorten kanssa...osittain se että mä en ole saanut ystäviä täältä joshtuu siitä että mä en osaa tehdä aloitetta mut se on niin kamalanb vaikeeta...kyllä mulla koulussa on kavereita mutta koulun jälkeen olen yleensä yksin omassa pienessä huoneessani,kuuntelen musiikkia,kirjoittelen kirjeitä ja nukun...siihen mun aika ykleensä kuluu!!!mä niin haluaisin olla iloinen ja onnellinen mutta kaikki kaatuu aina niskaan hja joku ihme voima saa mut aina surulliseksi...en haluaisi olla tälläinen surullinen yksinelijä...auttakaa mua edes jotenkin!!!kiitos kun jksoitte?lukea loppuun asti...tää oli kamalna vaikeeta selittää tätä ja ja on varmaan niin sekavan kuulonenki!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
moi. en mä oikeen osaa auttaa sua, mut toi kosketti mua ni aattelin kirjottaa jos sulle tulis vaikka parempi mieli edes siitä.
ootko vielä ystävä sen pojan kanssa? meinaan vaan et musta sun kannatais kertoo sun tunteista sille..kerran sitä vaan eletään!..mut ymmärrän kyllä mikset haluu kertoo.
alota vaik joku harrastus mistä tykkäät ja yrität tutustuu ihmisiin siellä. esim. kysymällä neuvoo ja sit vaan esittelet ittes et "muuten mun nimi on enkeli87 kuka sä oot?"
siit ammattiauttajasta ni se on musta hyvä ajatus, koska on hyvä purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan vieraaalle turvalliselle ihmiselle joka osaa esittää hyviä kysymyksiä ja rohkaista. lähde vaan rohkeesti kokeilemaan et voi menettää mitään. kyl sä pystyt sinne menemään!
mäki olen ajatellu mennä puhumaan koulukuraattorille, mut en mä usko et mulla on enää hirveetä tarvetta ku oon selvitelly kaiken itekseni kirjottamalla mun ajatukset paperille ja sit tietty kysymällä täält neuvoo kans. joskus kyl kaipais hyvää ystävää jolle vois kertoo kaikki salaisuudet ja asiat jotka painaa...
onhan sulla muutamia kavereita jos kerran käyt niitä kattoos viikonloppusin. kyl seki riittää et on muutamia kavereita. yritä tehä jotain mukavaa josta tykkäät. vaikka lukee ja napostella=) ni sulle tulee parempi olo.
KAIKKEE HYVÄÄ SULLE!!!
moimoi!
mulla on vähän sama ongelma... tosin osittain eri syistä, mutta kuitenkin.. kaikkia hyvät asiat kaatuu johonkin ja huonot kasaantuu niskoille.. mutta puhuin eräälle aikuiselle ja nyt on jo paljon parempi olo. joten kannattaa ihmeessä puhua. ja etkä anna masennukselle valtaa, vaan pidät hauskaa ja ajattelet positiivisesti! se auttaa, oikeasti. pärjäile!
TSORGE. eikä auta.
Kappalejako ois jees. Piristy!