V70:n tehokkaat bi-gsenonit loivat kirkasta valoaan edessä aukenevalle moottoritielle. Annoin virtaviivaisen konepellin alla lymyävälle reilusti yli satahevosvoimaiselle voimanlähteelle hieman kaasua ja sulavalinjainen farmari säntäsi liikkeelle sisäelimiä kokoonpuristavalla vimmalla. Rampilla takapuskurissa kiinni roikkunut finninaamainen teini Zivic TypeR:llä jäi kuin seisomaan Volvon kadotessa horisonttiin. Jälleen yksi päänahka Johtajan listalle!
Olin ottanut töistä hieman vapaata käydäkseni laittamassa Lapissa sijaitsevan luxusmökkini talvikuntoon. Voisi sitten talvella järjestää alaisille kunnon after-ski-iltamia. Kunnon Johtaja ajattelee aina myös alaisiaan! Ja aivan erityisesti isotissistä sihteeriään.
Oikeasti koko Levin keikka oli vain tekosyy päästä Volvon rattiin. Työkiireet olivat aiheuttaneet sen, että kunnon nautiskelutuokiot V70:n seurassa olivat jääneet aika vähiin. Mutta nyt ei kukaan ollut estämässä!
Matka taittui kuin siivillä. Talvirajoitukset eivät kaltaistani premium-autolijaa juuri hetkauta, siksi näppäilin gruiseen lukeman 150 km/h. Muut autoilijat tulivat mukavasti perä edellä vastaan ja tajusivat antaa tietä koko matkan ohituskaistaa sumuvalot päällä ajaneelle Johtajalle. Volvon menohalut selvästikin tunnetaan, eikä vastakilpailijoita löytynyt. Ehkä kanssa-autolijatkin olivat lukeneet tätä palstaa ja tiesivät, että ohi mennään varmasti.
Mukavasta ohjaamosta ja Volvon kalleimman audiojärjestelmän luomasta atmosfääristä huolimatta aloin tuntea hiipivää väsymystä ja päätin pysähtyä tienvarsikuppilaan. Sopiva huoltsikka tulikin pian vastaan ja kurvasin pihaan. Pysäköin Volvon invapaikalle aivan ovien eteen. Siinä se olisi katoksen alla suojassa sateelta ja mukavasti kateellisten massa-autoilijoiden silmäiltävänä. Jätin sisävalot päälle, jotta autoani ihastelevat isät ja pojat näkisivät kunnolla Volvoni premium-luokan matkustamon puolinahkapenkkeineen, jalopuujäjitelmäkoristeineen ja mukitelineineen. Ovella käännyin vielä kerran katsomaan autoani.
Tilasin munalompakon neljällä kuorettomalla nakilla ja kyytipojaksi litran kotikaljaa (vuosikerta -98). Ostokseni maksoin luonnollisesti käteisellä, tutulla 500:n euron setelillä. Vapaana oli onneksi ikkunapöytä, josta saatoin vapasti ihailla V70:n majesteetillisen urheilullisia linjoja. Huomasin, että aika monessa muussakin pöydässä katseltiin autoani sillä silmällä. No ymmärtäähän sen, vauraan pääkaupunkiseudun kultahammasalueiden ulkopuolella iso, mittatilaustyönä asiakkaalle valmistettu Volvo on eksoottinen ilmestys!
Eväät nautittuani pelasin vielä kolmella eurolla hedelmäpeliä. En voittanut, mutta näppärästi mukana kulkevaan Bilia-vyölaukkuun jäi vielä rahaa keskisuuren Afrikkalaisen valtion vuosibudjetin verran. Hellästi kutittelin Volvon käyntiin ja odottelin puolisen tuntia, jotta kilpa-autosta vain hieman kesytetty moottori saavuttaisi optimaalisen käyntilämpötilan. Lopulta lähdin jatkamaan matkaa pimenevään iltaan.
Saija Varjuksen uusin cd oli jo loppumassa, kun moottoritieosuus päättyi. Nyt päästiin baanalle, jossa auton tehot ja kuskin taidot joutuisivat tositestiin; kaksikaistaisella kantatiellä kaikki perustuu uskallukseen ja ajoitukseen. Jos vastaantulevaan liikenteeseen alkaa kiinnittämään liikaa huomiota, on hyvästä ajasta turha haaveilla. Onneksi suuri osa tielläliikkujista tajuaa, että liikenteessä kyse on yhteispelistä ja antaa nopealle etenijälle auliisti tilaa. Parhaan ohituksen aikana viihdyin vastaantulevien kaistalla neljä minuttia, jonka aikana ohitin 6 rekkaa, 4 kuorma-autoa, yhden bussin, kaksi asunto-autoa, BMW:n, Alffa Roomeon, Audin, Jaguaarin, Borschssen ja muutaman muun laiskan massa-auton. Jokaisesta ohjaamosta katseltiin suu ihmetyksestä ammollaan huimaa vauhtia edennyttä V70-sporttifarmaria. Menisivät nuokin ihmiset kunnon töihin, niin pääsisivät hekin nauttimaan automaailman kaviaarista, Volvosta!
Napapiirin jälkeen liikenne hiljeni. Tien varsilla heilutelleet jänkhäjoonaat valo- ja videokuvasivat autoani, kun pyyhälsin lappalaiskylien ohi. Taisi siinä vauhdissa jokunen iglu kaatuakin. Volvon ylivertaisen ajettavuuden ansiosta sain vältettyä porokolaritkin, vaikka muutaman kerran olikin lähellä. Onneksi ei ollut Mersu alla, olisin takuuvarmasti mennyt nurin. Olkaa siis lapset rauhassa, Petteri Punakuonosta ei tullut taljaa Johtajan Talvipalatsin seinälle. Vielä.
Perillä olin lähes ennätysajassa, vaikka hedelmäpelin pelaaminen joitakin ylimääräisiä sekunteja veikin. No, talvikeleillä sitten uudestaan. Kunnon lupipyrysä ajettua liikennekisaa ei voita mikään!
Pysäköin Volvon valtaisan kelohuvilani pihaan, laitoin saunan lämpiämään ja istahdin kuistille nahkaiseen nojatuoliini lämpölamppujen alle. Syksyn viimeinen lehti leijaili vaahterapuusta alas ja laskeutui V70:n flyygelimäisesti kiiltelevälle konepellille. Kyllä Suomen syksy osaa olla kaunis!
Olin ottanut töistä hieman vapaata käydäkseni laittamassa Lapissa sijaitsevan luxusmökkini talvikuntoon. Voisi sitten talvella järjestää alaisille kunnon after-ski-iltamia. Kunnon Johtaja ajattelee aina myös alaisiaan! Ja aivan erityisesti isotissistä sihteeriään.
Oikeasti koko Levin keikka oli vain tekosyy päästä Volvon rattiin. Työkiireet olivat aiheuttaneet sen, että kunnon nautiskelutuokiot V70:n seurassa olivat jääneet aika vähiin. Mutta nyt ei kukaan ollut estämässä!
Matka taittui kuin siivillä. Talvirajoitukset eivät kaltaistani premium-autolijaa juuri hetkauta, siksi näppäilin gruiseen lukeman 150 km/h. Muut autoilijat tulivat mukavasti perä edellä vastaan ja tajusivat antaa tietä koko matkan ohituskaistaa sumuvalot päällä ajaneelle Johtajalle. Volvon menohalut selvästikin tunnetaan, eikä vastakilpailijoita löytynyt. Ehkä kanssa-autolijatkin olivat lukeneet tätä palstaa ja tiesivät, että ohi mennään varmasti.
Mukavasta ohjaamosta ja Volvon kalleimman audiojärjestelmän luomasta atmosfääristä huolimatta aloin tuntea hiipivää väsymystä ja päätin pysähtyä tienvarsikuppilaan. Sopiva huoltsikka tulikin pian vastaan ja kurvasin pihaan. Pysäköin Volvon invapaikalle aivan ovien eteen. Siinä se olisi katoksen alla suojassa sateelta ja mukavasti kateellisten massa-autoilijoiden silmäiltävänä. Jätin sisävalot päälle, jotta autoani ihastelevat isät ja pojat näkisivät kunnolla Volvoni premium-luokan matkustamon puolinahkapenkkeineen, jalopuujäjitelmäkoristeineen ja mukitelineineen. Ovella käännyin vielä kerran katsomaan autoani.
Tilasin munalompakon neljällä kuorettomalla nakilla ja kyytipojaksi litran kotikaljaa (vuosikerta -98). Ostokseni maksoin luonnollisesti käteisellä, tutulla 500:n euron setelillä. Vapaana oli onneksi ikkunapöytä, josta saatoin vapasti ihailla V70:n majesteetillisen urheilullisia linjoja. Huomasin, että aika monessa muussakin pöydässä katseltiin autoani sillä silmällä. No ymmärtäähän sen, vauraan pääkaupunkiseudun kultahammasalueiden ulkopuolella iso, mittatilaustyönä asiakkaalle valmistettu Volvo on eksoottinen ilmestys!
Eväät nautittuani pelasin vielä kolmella eurolla hedelmäpeliä. En voittanut, mutta näppärästi mukana kulkevaan Bilia-vyölaukkuun jäi vielä rahaa keskisuuren Afrikkalaisen valtion vuosibudjetin verran. Hellästi kutittelin Volvon käyntiin ja odottelin puolisen tuntia, jotta kilpa-autosta vain hieman kesytetty moottori saavuttaisi optimaalisen käyntilämpötilan. Lopulta lähdin jatkamaan matkaa pimenevään iltaan.
Saija Varjuksen uusin cd oli jo loppumassa, kun moottoritieosuus päättyi. Nyt päästiin baanalle, jossa auton tehot ja kuskin taidot joutuisivat tositestiin; kaksikaistaisella kantatiellä kaikki perustuu uskallukseen ja ajoitukseen. Jos vastaantulevaan liikenteeseen alkaa kiinnittämään liikaa huomiota, on hyvästä ajasta turha haaveilla. Onneksi suuri osa tielläliikkujista tajuaa, että liikenteessä kyse on yhteispelistä ja antaa nopealle etenijälle auliisti tilaa. Parhaan ohituksen aikana viihdyin vastaantulevien kaistalla neljä minuttia, jonka aikana ohitin 6 rekkaa, 4 kuorma-autoa, yhden bussin, kaksi asunto-autoa, BMW:n, Alffa Roomeon, Audin, Jaguaarin, Borschssen ja muutaman muun laiskan massa-auton. Jokaisesta ohjaamosta katseltiin suu ihmetyksestä ammollaan huimaa vauhtia edennyttä V70-sporttifarmaria. Menisivät nuokin ihmiset kunnon töihin, niin pääsisivät hekin nauttimaan automaailman kaviaarista, Volvosta!
Napapiirin jälkeen liikenne hiljeni. Tien varsilla heilutelleet jänkhäjoonaat valo- ja videokuvasivat autoani, kun pyyhälsin lappalaiskylien ohi. Taisi siinä vauhdissa jokunen iglu kaatuakin. Volvon ylivertaisen ajettavuuden ansiosta sain vältettyä porokolaritkin, vaikka muutaman kerran olikin lähellä. Onneksi ei ollut Mersu alla, olisin takuuvarmasti mennyt nurin. Olkaa siis lapset rauhassa, Petteri Punakuonosta ei tullut taljaa Johtajan Talvipalatsin seinälle. Vielä.
Perillä olin lähes ennätysajassa, vaikka hedelmäpelin pelaaminen joitakin ylimääräisiä sekunteja veikin. No, talvikeleillä sitten uudestaan. Kunnon lupipyrysä ajettua liikennekisaa ei voita mikään!
Pysäköin Volvon valtaisan kelohuvilani pihaan, laitoin saunan lämpiämään ja istahdin kuistille nahkaiseen nojatuoliini lämpölamppujen alle. Syksyn viimeinen lehti leijaili vaahterapuusta alas ja laskeutui V70:n flyygelimäisesti kiiltelevälle konepellille. Kyllä Suomen syksy osaa olla kaunis!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos tuallaki miahellä olis nuan palio rahaa,tuskin se volovolla ajelis. Luultavasti Toyotalla, siihen ei sen omaisuus olisi korjauksissa menny.
Nyt on jotakin rahatonta kohdannut syysmasennus kun täytyy kokoajan kirjoitella Volvon hyvyyttä.
Nyt on joku mennyt copypasteamaan juttuni tänne vääräuskoisten palstalle. Pyydän anteeksi ja valtuutan sheriffin poistamaan tekstin täältä. Kun ette kuitenkaan siitä mitään ymmärrä.
se volvos ollu joskus alku vuonna roikkumassa siinä tiellä ku ajettii ohi...oli jopa tila autoksi sanottu chevrolet transsport joka meni vissii 6-7 kertaa teidän ohi?yksi audi meidät ohitti mutta oli näköjään kiire jonnnekkin. muistaakseni joku mummo ja pappa oli taas vaihteeksi volvolla liikenteessä. kerettiin pysähtyä n.2,5h ja sitten meni vasta volvo ohi,mikä oli ohitettu jo se jonku 6-7 kertaa.hmm.ymmärsikö volvo kuski painaa kaasua??
toisekseen miten tämä liittyy audi osastolle??!! v:ruotsalaiset homot taas haluu päästä viikon luetummalle?
vai jättikö volvo tienposkee? =)aiheeseen jotenkin palatakseen..audi a8 kokemuksia?ei saksasta tuotuihin.kuulemma kallita laittaa lohkarit ym.?
Sussa on selvästi kirjoittajan vikaa! Gsenon-valot ovat valaisseet tietäsi kohti girjallisuuden nobelia.
Hei, aivan oikeasti: tekstiryöppysi oli todella viihdyttävä! Milloin saamme osan kaksi? TÄTÄ LISÄÄ!
Jee,mahtavaa luettavaa jonkun tosi köyhän tekstiä mut kivaa luettavaa,kuin Harry Potteri!!!!
virtaviivainen konepelti ja sulavalinjainen farmari, huumori miehiä!
oikeasti sujuvaa textiä, sai suun pakostikin hymyyn! Lisää tällaista :)))