Välillä tuntuu et kaikki menee iha pielee ja sit saatan iha pikkusista jutuista alkaa itkeen ja "masentuun".
Sillonko poikaystävä jätti, niin siinä olin viikon vaan sillee et makasin sängyssä ja aattelin et kaikki on mun vika, mun syytä kaikki. Pikkuhiljaa kokosin vaan sillee itteeni, mut silti aina välillä iltasin alan taas aatteleen kaikkee, "entä jos kaikki oiski menny toisin" jne.....
Ja mulla ois vielä toinenki juttu, ku en jaksa sitä ku jotku (ei kaikki todellakaan) mut jotkut tietyt (mun exäki) haukkuu mua. Joskus oon huora joskus lehmä ja kerran ku yks niitten porukan poika istu mun viereen niin yks niistä huus ,et miks sä sen rumimman viereen istuit tai jotain tollasta. Se oli todella inhottavaa ja kotona sain sitä itkeekki.
Sillonko poikaystävä jätti, niin siinä olin viikon vaan sillee et makasin sängyssä ja aattelin et kaikki on mun vika, mun syytä kaikki. Pikkuhiljaa kokosin vaan sillee itteeni, mut silti aina välillä iltasin alan taas aatteleen kaikkee, "entä jos kaikki oiski menny toisin" jne.....
Ja mulla ois vielä toinenki juttu, ku en jaksa sitä ku jotku (ei kaikki todellakaan) mut jotkut tietyt (mun exäki) haukkuu mua. Joskus oon huora joskus lehmä ja kerran ku yks niitten porukan poika istu mun viereen niin yks niistä huus ,et miks sä sen rumimman viereen istuit tai jotain tollasta. Se oli todella inhottavaa ja kotona sain sitä itkeekki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ero pitkäaikaisesta poikaystäväni oli myös aikanaan todella kova paikka. Olin silloin 16v, nykyään 21v. Masennuin todella ja itkin kaiken aikaa. Tietenkin syyttelin itseäni ja mietin olisinko voinut tehdä jotain toisin, mitä jos olisi toisin ja saisinko millään häntä takaisin. Lisäksi minua loukkasi hänestä kuulemani jutut. Tätä nykyä olen jo täysin toipunut. Hyvä että jaksat jo koota itseäsi, mutta ei sillä asialla ole kiire. Pitää hyväksyä että on ihan maassa. Iltaisin ylensäkin tulee mietittyä enemmän juttuja, kun on siihen aikaa ja niin edelleen. Neuvoni kuitenkin on, että koittaa välttää kuuntelemasta esim jotain yhteisiä biisejä tai muuta. Turhaa kiduttaa itseään. Vielä ei ehkä tunnu siltä, mutta aikojen päästä ikävä laimenee. Sen kuitenkin sanon, että jos olo päivästä toiseen tuntuu vaikealta, väsyneeltä ja surulliselta, niin heti puhumaan siitä asiasta ammattilaiselle (terveydenhoitaja, terveyskeskus, opettaja, työnantaja...) sieltä ohjataan eteenpäin ja ehkä kerta puhuminenkin auttaa jo. Masennus on pitkälle edetessään hengenvaarallinen _sairaus_ jota pitää hoitaa.
Sitten se haukkuminen. Kenenkään ei tarvitse sietää haukkumista. Etenkin mainitsemasi nimittelysanat ovat todella mauttomia. Jos pystyt, voit sanoa kyseiselle nimittelijälle suorat sanat. Tytön tai naisen ei tarvitse huoritteluja kuunnella. Joissain tapauksissa voi nimittelyt ym olla poliisille/sosiaaliviranomaiselle kuuluva asia, jos ei muuten tokene. Toivon sinulle voimia ja jaksamista.
Älä välitä liikaa muiden mielipiteistä, vaan kuuntele niitä enemmän itseäsi ja mene eteenpäin. Tämä ei ole yhtään helppoa, mutta tähän voi aina palata. Tapahtumat kahden ihmisen välillä ei koskaan johdu vain toisesta. Nimitteleville, raukkamaisille idiooteille voi ja on hyvä aina vastata ihan kunnolla takaisin, jos vain jaksaa.
Olen täysin samaa mieltä em kanssa. On hyvä että puhut tästä asiasta ainakin tänne, jos sinulle on ihmisiä keille puhua niin anna mennä vaan vaikka tosiaan terv.hoitaja tms, Puhuminen auttaa aina.
Tuommoisia raukkoja haukkujaidiotteeja on valitettavasti olemassa. Itsekin olen niistä saanut kärsiä aikoinaan koulussa ja vaikka olen miessukupuolta niin en pystynyt sanomaan heille / sille suoria sanoja; en uskaltanut enkä osannut. Se että joku haukkuu sinua ja kohtelee huonosti, ei tee sinusta millään tavalla huonoa ihmistä tai luuseria. Nämä haukkujat paljastavat oman heikkoutensa, luuserimaisuutensa ja pelkuruutensa käyttäytymällä näin.
Ihminen jota sattuu kun kohdellaan huonosti on ajatteleva, empaattinen ja elämässään pidetty ihminen, fiksu tyyppi jonka kanssa halutaan ystävystyä. Tämän olen nuoruusvuosien murheiden jälkeen saanut huomata näin aikuisena; vaikka ei ole nyt tarkoitus kehua itseäni.. :) Haluan tämän asian vain tuoda sinulle ilmi näin vanhempana ihmisenä, jolla on kokemusta samasta ja jonka murhe väistyi, näin käy varmasti myös sinulle.
Voimia !!