Moi kaikki jännittäjät ja paniikkihäiriöiset!
Mua kiinnostais tietää millä alalla työskentelette tai mitä opiskelette? Ite aloitin juuri liiketalouden opiskelut, mut en ymmärrä miten selviän kaikista esitelmistä ja muista. Oon miettiny paljo, et minkähänlaista työtä pystyn sit tulevaisuudessa tekeen. Mut toivo elää jos tästä vielä parantuis. Tsemppiä kaikille!
Mua kiinnostais tietää millä alalla työskentelette tai mitä opiskelette? Ite aloitin juuri liiketalouden opiskelut, mut en ymmärrä miten selviän kaikista esitelmistä ja muista. Oon miettiny paljo, et minkähänlaista työtä pystyn sit tulevaisuudessa tekeen. Mut toivo elää jos tästä vielä parantuis. Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
En vielä ole millään alalla, vaan vasta lukiossa, mutta tänne menin mm. siitä syystä, että ei ollut pääsykoekita, eikä niihin liittyviä haastatteluja sun muita.
Haluaisin isona lastenhoitajaksi (lasten kanssa pärjään erinomaisesti ilman pelkäämistä), mutta ongelmana on ne koulut, joissa sitä voisi opiskella. Olen ajatellut lähihoitajaa tai lastenohjaajaa, mutta hirvittää ajatuskin niin "sosiaalisista" kouluista, pääsykokeista yms.
Mutta vaikka pärjäänkin lasten kanssa hyvin, tulee ongelmaksi muut työntekijät. Eri asia se olisi, jos saisi yksin toimia tarhantätinä siinä ryhmässä. Siksi olen rvennut ajattelemaan perhepäivähoitajan ammattia.
Haluaisin myös luokanopettajaksi tai opettamaan äidinkieltä, uskontoa tai kotitaloutta tai lastentarhanopettajaksi tai erityisopettajaksi, mutta taas tulee se ongelma, että vaikka en pelkääkään lasten seurassa, niin tämä olisi opiskelussa ja muutenkin ammattiviin liittyvissä asioissa esteenä. :(
niin..ei harmainta hajuakaan.itsellä sama homma.kai se on vaa pyrittävä siihen mitä oikeasti haluaa..kyllä kai niihin oppii ne omat mallit minkä mukaan selviää tilanteesta ku tilanteesta.onhan niitä paljon näyttelijöitäkin paniikkihäiriön kera!ei saa unohtaa positiivisuutta.yllättävän moni ymmärtää näitä asioita,ja jos ei niin se on niitten murhe!!ei välitetä.mulle on esitelmät,joskus peräti pelkkä esittäytyminen maailman loppu,milloin ajattelen et nyt ne sai taas musta tollasen kuvan,mut ei välitetä.hyväksytään itsemme.ei jännittämisessä mitää pahaa ole.me vain tehdään siitä numero,haluamattamme..
toivon et joku päivä parannun..tai uskon siihen,mut sitä ennen on tää valtava kasvun paikka joka pitää käydä läpi!kai kaikel on tarkoituksensa!TSEMPPIÄ TEILLE!!=)
niin ja opiskelin ylioppilaaks keväällä,ja todentotta kauhistuttaa tulevaisuus et mihin kykenee,ku pelkkä kouluki oli välil maailmanloppu..mut hei:mikä ei tapa kasvattaa!!