En nyt tiiä mikä mulla on, mutta luulen, että se voisi olla BED.
Mä olen jo monta vuotta, ihan murrosiästä asti ahtanut melko säännöllisesti sisääni mielettömiä määriä ruokaa.
Välillä tulee jaksoja, jolloin pystyn lopettamaan ahmimisen vähäksi aikaa, mutta aina parin päivän päästä sorrun taas.
Ja jos jätän ahmimatta niin huomaan hyvin pian kuinka saatanan paha olo mulla on ja sitten ei mitään muuta olekaan kuin itkua, mikä loppuu vasta sitten kun alan ahtaa ruokaa sisälleni.
Mulla on ollut tosi rankkoja juttuja ja ahmiminen on kait se mun tapani "käsitellä" niitä.
En ole koskaan alkanut laihduttaa, mikä taas johtuu siitä, että paino on vielä normaali. Tosin se on hitaasti, mutta sitäkin varmemmin alkanut kohota...
Onko tämä bediä ja jos on mitä teen sille?
Mä olen jo monta vuotta, ihan murrosiästä asti ahtanut melko säännöllisesti sisääni mielettömiä määriä ruokaa.
Välillä tulee jaksoja, jolloin pystyn lopettamaan ahmimisen vähäksi aikaa, mutta aina parin päivän päästä sorrun taas.
Ja jos jätän ahmimatta niin huomaan hyvin pian kuinka saatanan paha olo mulla on ja sitten ei mitään muuta olekaan kuin itkua, mikä loppuu vasta sitten kun alan ahtaa ruokaa sisälleni.
Mulla on ollut tosi rankkoja juttuja ja ahmiminen on kait se mun tapani "käsitellä" niitä.
En ole koskaan alkanut laihduttaa, mikä taas johtuu siitä, että paino on vielä normaali. Tosin se on hitaasti, mutta sitäkin varmemmin alkanut kohota...
Onko tämä bediä ja jos on mitä teen sille?
Vastaukset 3
Vanhimmat
varmaan bed, saman tyylistä kun mulla, tunteet pystyn käsittelemään vaan ahmimalla.. kävin lääkärissä juttelemassa ja pääsen nyt puhumaan siitä psykologille ja sain lääkettä joka auttaa ruokahalun hallintaan. suosittelen lääkärillä käyntiä tai voi käydä niin kuin minulla että kun odottaa liian kauan niin huomaa että painoa alkaa tulemaan :s tsemppiä :)
innostaisi kovin paljoa mennä lääkärille, jollain tavalla koko juttu hävettää liikaa.... Kaitpa mä olen aina tottunut vaikenemaan sen kuoliaaksi. Aina kun joku on kysynyt, esim. äiti tai veli, mä olen valehdellut että kaikki on ihan kunnossa, vaikka mä tiedostankin ettei kaikki ole hyvin. ja kavereille mä olen aina tottunut väittämään samaa, jos joku on vaikka ihmetelly niitä karkkivuoria mitä mä olen ostanut niin "pikkusisaruksillehan" osa on....
Kyllä mä tiedän, ettei kaikki ole kunnossa, mutta en mä myöskään haluaisi lekurillekaan mennä, tai siis enhän mä kehtaa kertoa siitä perheellenikään joten ventovieraalle lääkärille kertominen....
olen alkanut epäilemään itsellänikin BED-oireyhtymää.Mitä lääkettä sait ahmimiseen ja millaista terapiaa sinulle suositeltiin?Kunhan saisin näihin vastauksen, niin uskaltautuisin ja rohkastuisin itsekin hakeutumaan lääkärille.