Äänetön huuto
Hiljainen huuto.
Sanaton ääni, kuiskaus kuulumattomiin.
Silmät auki näkemättä mitään,
kaikki nykyaika ympärillä.
Säntäilevät ihmiset,
mutta kuitenkin yksin oman sielunsa kanssa.
Huutosi kaikuu väenpaljouden yli,
kenenkään kuulematta ääntäsi.
Aivan yksin.
R.S
01.12.2008
Hiljainen huuto.
Sanaton ääni, kuiskaus kuulumattomiin.
Silmät auki näkemättä mitään,
kaikki nykyaika ympärillä.
Säntäilevät ihmiset,
mutta kuitenkin yksin oman sielunsa kanssa.
Huutosi kaikuu väenpaljouden yli,
kenenkään kuulematta ääntäsi.
Aivan yksin.
R.S
01.12.2008
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuolta joskus tosiaankin tuntuu...
Tämä äänetön huuto jäi sieluun soimaan!!
Hieno
Moi.
Sielun maiseman kartoitusta vähän syvemmältä.
Ihmisen pienten ympyröiden kohellusta jotain tärkeää jää huomaamatta kaiken tohinan keskellä.
ter kobo
(onkohan koboltti jotain kovaa metallia?)
Runosi tuo minulle mieleen kiireisen joulukadun,tai ihmisvilinän kaupunkien kaduilla. Monet ehkä huutavat tuota äänetöntä huutoaan, mutta kukaan ei kuule. Monilla on tuska sielussaan, ja he tuntevat olevansa yksi. Yksin tuskansa kanssa. Tuskasta ei kyllä runossasi puhuttu mitään, vain huudosta. Mutta huuto yleensä kertoo jostain, ehkä ihmisen ikävästä. Runosi kertoo myös nykyajan ihmisen sokeudesta. Jotenkin se sopii joulun markkinatunnelmaan. Säntälevät ihmiset eivät kiireissään näe toista ihmistä, tuskin itseäänkään, ja kuitenkin hekin ehkä kaipaavat, jotakin. Ehkä vanhanajan joulutunnelmaa. Kerppunen
Kiitän pitkästä analyysi muotoisesta kommentista.
Osuit oikeaan..Oma minuus hukassa kovin monelta, Onko se ihmisten tyhmyyttä vaiko ajattelun puutetta.
Kaikki muu näyttää olevan tärkeämpää kuin muistaa elää siinä sivussa,, Hyvä huomio tuo tuska mietin sitä laitanko sanaa ja päätin että joku huomaa että voisi tämä teos sitäkin tarkoittaa.
Hyvää päivän jatkoa.
Ter kobo
nyt kommentoitava, mutta tässä runossasi on
jotain hyvin herkkää ja samaan aikaan siitä nou-
see kaupungin katujen ihmisvilinä silmiin. Ja se
kuinka yksin kuitenkin siinäkin tilanteessa ihmi-
nen on oman sielunsa kanssa kuten sanot.
Hieno runo.
Terve lind.
Pieni protesti alati isonevalle markkina humulle.. ihminen unohtunut kaikessa tohinassa.
Voipi olla kaiken keskellä mutta , vaeltaa yksin.
kaikesta huolimatta.
ter kobo
Moi.
Tuskaine hiljaa huutaa, äänensä hänen ei kuulu, kukaan ei kuule.
Tässä oli elämää todella riipaisevasti sanottuna.
Sorry että vääntelin nimimerkkiäsi-.
Kiitos näistä sanoista, kaikki on loppupelissä yksin.
ter kobo
Taidanpa olla runossasi minäkin...
Moi.
Sainko minä vangittua sinutkin, sanojen sisään kauniisti piiloon , mutta niin näkyväksi.
ter kobo
Viime kädessä ihminen kuitenkin
-yksin
Runosi oli pysähdyttävä, vaikka ympärillä
olisi kuinka paljon ihmisiä vain, silti voi tuntea olonsa
yksinäisemmäksi kuin koskaan, olen joskus kokenut tunteen....
Hieno runo:)
Terve.
Tostuus piilee sanoissasi. yskin synnymme , yksin elämme ja yksin kuolemme, mitä siinä välissä on kukapa sen kertoisi. Onko se elämää vaiko ajelehtimista ajan mukana, kun emme muuta voi.
Mutta.
Hyvää talven odotusta..
ter kobo