Tämä olisi sitten tarkoitettu vain ja ainoastaan "äitipuolille".
Miksi miehen lapsia on vaikea kestää? Jotkut "äitipuolet" ihan alusta alkaen tykkäävät miehen lasten seurasta ja lapsista. Jotkut eivät. Suurinosa heistäkin, jotka eivät tykkää miehensä lapsista, kohtelevat lapsia hyvin. Uskon näin. Kuitenkin tunteet sotivat lapsia vastaan.
Itse olen perehtynyt jonkin verran ko. aiheeseen, lukenut kirjallisuutta ja keskustellut erilaisten äitipuolien kanssa. Äidin, siis lapsen biologisen, on hankala ymmärtää äitipuolen negatiivisia tunteita lapsia kohtaan. Ymmärrän se, sillä hän tottakai suojelee lapsiaan leijonaemon lailla ja näkee heissä kaikkein rakkaimman ihmisen.
Haluaisin minäkin asiallista keskustelua, siksi pyydänkin muita, kuin "äitipuolia" jättämään tämän keskustelun väliin, jos ette osaa asettua "äitipuolen" asemaan. (Käytän sanassa äitipuoli lainausmerkkejä, koska itse en ainakaan koe olevani äitipuoli, vaan mieheni puoliso).
Miksi miehen lapsia on vaikea kestää? Jotkut "äitipuolet" ihan alusta alkaen tykkäävät miehen lasten seurasta ja lapsista. Jotkut eivät. Suurinosa heistäkin, jotka eivät tykkää miehensä lapsista, kohtelevat lapsia hyvin. Uskon näin. Kuitenkin tunteet sotivat lapsia vastaan.
Itse olen perehtynyt jonkin verran ko. aiheeseen, lukenut kirjallisuutta ja keskustellut erilaisten äitipuolien kanssa. Äidin, siis lapsen biologisen, on hankala ymmärtää äitipuolen negatiivisia tunteita lapsia kohtaan. Ymmärrän se, sillä hän tottakai suojelee lapsiaan leijonaemon lailla ja näkee heissä kaikkein rakkaimman ihmisen.
Haluaisin minäkin asiallista keskustelua, siksi pyydänkin muita, kuin "äitipuolia" jättämään tämän keskustelun väliin, jos ette osaa asettua "äitipuolen" asemaan. (Käytän sanassa äitipuoli lainausmerkkejä, koska itse en ainakaan koe olevani äitipuoli, vaan mieheni puoliso).
Vastaukset 23
Vanhimmat
kukaan muu ei saa osallistua kuin miehn nyksä? Silloin varmasti tulee sellaisia vastauksia joita toivot! Miksei muuta saisi osallistua? Tottakai saa, sinäkö sen määräät kuka saa kuka ei?
Että miehen uusiot ovat ainoastaan asiallisia?? Sairasta.
vaan yksipuolista keskustelua.
VERTAISTUKI-keskustelua.
lasten haukkumisen, ja toiset myötäilee perässä????
kohtaa haukuin lapsia tai heidän äitejään?
saatko vastausta. Et saanut, et saa. M & L vaikenevat, taas. ;D
siksi sitä vastausta nyt ei tule!
äitipuoletko täällä valittavat, että äitejä haukutaan?
HA!
katkeruus haittaa elämää, jatka ilman sitä.
Miehelläni on kolme lasta. Lapset ovat keskenään hyvin erilaisia ja hyvin eriluonteisia. Myös tunteeni heitä kohtaan ovat erilaiset. Päällisin puolin kohtelen heitä ystävällisesti,enkä näytä tunteitani. Lapsi A. on jäänyt aika vieraaksi on minulle kuin naapuri tai työtoveri, jota harvemmin näen. Lapsi B. on todella ärsyttävä ja hyökkäävä, en ole 3 vuoden aikana kuullut hänen sanovan mitään myönteistä isälleen. Mikään ei kelpaa, kaikki on p..kaa, liian halpaa, ja isä maksaa liian suurta elatusmaksua, koska yrittää "ostaa" lapset. Ja isäpuoli on "aivan ihana ihminen". Lapsi C on ihan liikkis, pitää isästään ja ikävöin häntä tapaamisten välillä.
(Lissulle ym. en "vienyt" lapsilta isää, olivat eronneet aiemmin)
ehkä jo siksi, että he ovat isin vaimolle vain ylimääräinen "rasite". Tulevat säännöllisesti "pilaamaan" perheen kuviot, sotkemaan ja mellastamaan. Lasten vanhemmille lapset toki rakkaita, samaa lihaa ja verta, joiden syntymän he ovat nähneet jne. Heille se on IHAN eri asia!
Miehelläni on kaksi etälasta. 10 ja 8 vuotiaat.
Pidän nuoremmasta lapsesta ihan "ihmisenä". Vanhemmasta lapsesta en todellakaan pidä! Hän on kova valittamaan, erittäin negatiivinen ja passiivinen. Myös mieheni hermoja tuo vanhempi lapsista kiristelee, ilmeisesti myös äitinsä hermoja.
Itselläni on iso poika, joka asuu jo omillaan. Minulle tuo "miehenköriläs" on hyvin rakas, rakastan molempia "miehiäni" (miestäni ja poikaani), mutta mieheni lapsia en pysty rakastamaan millään! Kuitenkin osaan käyttäytyä kivasti noita lapsosia kohtaan, myös sitä kitisijää!
"...mieheni lapsia en pysty rakastamaan millään! Kuitenkin osaan käyttäytyä kivasti noita lapsosia kohtaan.."
Ja se riittää!!!
Äidit rakastavat lapsiaan, ei halveksi.
mutta en myöskään söhlää keskusteluja, joissa vaikka diabeetikot, omaishoitajat tai kurittomien kanojen kasvattajat hakevat vertaistukea, KOSKA minulla ei ole diabetesta, en ole omaishoitaja enkä kasvata kurittomia kanoja.
Missä vaiheessa aloittaja on puhunut halveksimisesta?
Eikö ole raskasta olla noin pohjattoman negatiivinen?
jos joku ei ymmärrä muuta kuin oman edun. Kukaan ei pärjää yksin,ja joskus ajattelmattomuus kolahtaa itseensä, niin on turha huuta ketään apuun, kun sössii itse kaiken.
Välillä on hyviä päiviä ja välillä on huonoja päiviä...
Ehkä meillä aloitettiinkin lasten kanssa väärällä jalalla,ensimmäiset 2 vuotta kuuntelin lasten suusta että "äiti sanoi että sä olet paska ja sua ei tartte uskoo"äiti sani suo vittupääksi"ymsymsyms
Kiltisti hymyilin ja otin lasten mielipiteet vastaan.
Sinällään varmaan lapsissa ei ole niin kauheasti kestämistä vaan lasten äidissä siellä lasten takana joka huutelee ja hankaloittaa aivan kaikkea.
Sinällään sekin hankaloittaa että minä tulen aivan erilaisesta kasvu ja kasvatusympäristöstä kun taas mieheni lapset ja lasten äiti.
Olen pyrkinyt omilleni opettamaan mm.kiittämisen merkityksen,vanhempien ja toisen ihmisen kunnioituksen kun taas mieheni lapsilla on keskitytty siihe että kaikki vaatteet on samanväriset ja että jos pompulat hukkaat päästäsi saat selkääsi ymsyms.
Katson että heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta isäänsä ja minua kohtaan,mitä minä en hyväksy.
Tässä nyt muutamia ajatuksia.
JA NE KATKERAT ÄMMÄT;EI TARTTE KOMMENTOIDA;EI KUULU TEILLE!!!!!!
aikoinaan tuollaiseen retkahti. Itse kun on kunnollinen, mutta ex vaimo kuin mikä lie...! Joskus toivon, etteiniitä kersoja olisi ollenkaan, vaim minä mieheni ja meidän lapset ja minun. On niin hankalaa kun ylimääräisiä ihmisiä tulee miten sattuu meidän kotiin, kun vietämme perhe iltaa, sittenpaukahtaa näitä mihen kultakutreja, ja ilta on ilalla. Mies ei kehtaa sanoo ettei nyt halua omia tänne, ymmärretävää. Mutta kun ne ovat niin huonokäytöksisiä ja melskaavat jatkuvasti. En tiiä mitä tekisin, keräänkö kimpsut ja lähen vai kestänkö vai sanonko miehelle, että kieltää lapsiansa tulemasta meille. Olen ihan voimaton.
Erotessani lapseni olivat jo teini-iässä, samoin UO:ni lapset. Eli siis isoja ja omatoimisia, paljon omissa menoissaan. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että tilanne olisi varmasti ollut hankalampi, jos lapset olisivat olleet pieniä ja hoidettavia.
Sitä on vaikea selittää, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Vaikka olen lapsirakas ja itselläni on monta lasta, niin varmasti olisi jossain vaiheessa ottanut päähän "pikkuenkelit", vaikka olisivat miten mukavia. Kai tässä pätee se vanha sanonta "veri on vettä sakeampaa".
Toisille se ehkä on vain jotenkin luonnostaan helpompaa kiintyä miehen lapsiin. Itse olen uusperheen "äitipuoli" ja onnelinen siitä että lapset käyvät meillä. omia lapsia mulla ei ole vaikka niitäkin kyllä haluaisin. Oma mottoni on et jos haluaa miehen niin ottaa koko paketin. Tottakai välillä on päiviä kun tekisi mieli lähettää ne takaisin äidille kun kenkkuilevat mut kaitpa se on sallittua niin ajatella. Kun lapset tulee meille niin tulevat kotiin, heillä on oma huone, lelut ja vaatteet meillä eli mitään tavaroita ei tarvitse kanniskella edestakaisin kotien välillä. Äidin paikkaa en yritä viedä, sellainen heillä jo on mutta voin olla yksi turvallinen aikuinen heidän elämässään.
Meillä ehkä asiat mennyt helposti kun lapset ovat vielä pieniä ja hyväksyvät helpommin uudet asiat kuin teini iässä mut uskon et omalla asenteella pystyy paljon vaikuttamaan miten kaikki toimii. Koskaan en sano mitään pahaa äidistä lasten kuullen vaikka joku asia ottaisikin päähän, koska äiti on aina lapselle se tärkein ihminen. Ja joskus kyllä todellakin ketuttaa kun jotkut asiat tökkivät vastaan äidin puolelta mutta se on sitä uusperheelämää. Lasten mukana tulee se exäkin....
Mieheni ex ei kuulu "pakettiin", jonka otin. Rakastuin mieheeni ja menimme yhteen. Ei se ex ole tosin onneksi haluakas tunkeutumaankaan "pakettiin", vaan hän on ihan fiksu nainen, jolla on oma elämänsä.
Lapset kuuluvat "pakettiin" jossain määrin. En halua kieltää mieheltäni oikeutta isyyteensä tai lapsiinsa, mieheni haluaa hoitaa velvollisuutensa kyllä. Eli lapset tulevat meille joka toinen viikonloppu, nyt myös jouluna tulevat käymään. Se on järkeenkäypää, vaikkakin rasittavaa. Mutta että exätkin kuuluisivat pakettiin...
sitä exää miehen mukana?
Kun itse erosin,mie erosin..en jäänyt haikaileen mennyttä en riitelemään entisen miehen kanssa.
Miksi siis nykyisen mieheni exä pitäisi "ottaa suhteeseemme mukaan,ees ajatuksen tasolla?".
Sairasta ees ajatella sillein.En myöskään ajatellut ottavani mieheni lapsia omakseni,niitä on omastakin takaa..valitsin miehen koska häneen ihastuin..en ottanut miestä myöskään hänen "entisen elämänsä" mukaan.
Meille tulee siis välillä miehen etälapsi,ei koskaan se exä.
Ensimmäistä kertaa älysin kurkata tällaiselle keskustelupalstalle urkkimaan muiden kokemuksia uusperheen arjesta. Kaksi vuotta olen itse asunut mieheni ja hänen kahden lapsensa kanssa, seurustelua jatkunut kolmisen vuotta. Olen täysin samaa mieltä nasu79 kanssa - jos haluat miehen ja perheen, kestä koko paketti. Muuten katkeroidut ja surkuttelet myöhemmin "miksi jäin moiseen". Tiedän, että minun on helppo sanoa, koska meillä asiat ovat menneet selkeästi ja hyvin, lapsilla kaksi kotia ja säännöllinen rytmi ja vanhempien erosta kulunut riittävästi aikaa ennen kuin tulin kuvioihin. Tulin siis mukavana lisäbonuksena lasten elämään.
Ruusuista ei elämä lasten (omien tai toisten) kanssa ole koskaan jatkuvasti, jos on oikeasti aikuinen joka kantaa vastuunsa ja kasvattaa. Se on aika raskas nakki. Uusperheen äiti ja isäpuolet tekevät tietoisen valinnan (tai heillä on mahdollisuus tehdä se) hypätessään mukaan perhe-elämään. Kannattaa miettiä, onko valmis vastuuseen ennen kuin muuttaa yhteen. Vastuuta on joka tapauksessa myös ei-biologisella vanhemmalla. Pariskunnat, jotka saavat yhteisiä lapsia miettivät tuskin yhtä paljon omaa rooliaan lapsen elämässä kuin me puolikkaat, ainakin itse mietin asiaa paljon.
Asiallista keskustelua on hauska seurata, tulee tätä lukiessa sellainen olo, että saa tosissaan olla tyytyväinen kun välit lasten äidin kanssa on asialliset!