Lastenviikonloppuvierailu :(

Tosiaan, halusin vaan että käyttäytyis asiallisesti, lapset kuitenkin jo niin isoja että osaavat ihmetellä...tunnen itseni loukatuks lasten puolesta sen takia ettei edes vitsinyt vähän vaivautua, vaikka sanomaan edes heipat kun lähtivät. Lapset asuivat aikaisemmin meidän kanssa, mutta nyt siis minun eksän luona. Nykyisellä miehelläkin on omia lapsia aikaisemmasta liitosta, hekin käyvät harvoin mutta yritän silti tehdä heidän olonsa tervetulleeksi yms.

Äitsä kirjoitti:

Tosiaan, halusin vaan että käyttäytyis asiallisesti, lapset kuitenkin jo niin isoja että osaavat ihmetellä...tunnen itseni loukatuks lasten puolesta sen takia ettei edes vitsinyt vähän vaivautua, vaikka sanomaan edes heipat kun lähtivät. Lapset asuivat aikaisemmin meidän kanssa, mutta nyt siis minun eksän luona. Nykyisellä miehelläkin on omia lapsia aikaisemmasta liitosta, hekin käyvät harvoin mutta yritän silti tehdä heidän olonsa tervetulleeksi yms.

Kun mieheni kaksi lasta käyvät meillä joka toinen viikonloppu, tervehdin heitä iloisesti ja kyselen jotain kuulumisia "Mitä oli koulussa ruokana?" yms.
Lasten vierailut rasittavat minua, mutta en todellakaan ainakaan tahallani näytä sitä heille. Yritän aina muistaa, että se ei ole heidän syytään, että ovat syntyneet tai että heidän vanhempansa ovat eronneet.

Taitaa olla keskustelun paikka miehesi kanssa.

Äitsä kirjoitti:

Tosiaan, halusin vaan että käyttäytyis asiallisesti, lapset kuitenkin jo niin isoja että osaavat ihmetellä...tunnen itseni loukatuks lasten puolesta sen takia ettei edes vitsinyt vähän vaivautua, vaikka sanomaan edes heipat kun lähtivät. Lapset asuivat aikaisemmin meidän kanssa, mutta nyt siis minun eksän luona. Nykyisellä miehelläkin on omia lapsia aikaisemmasta liitosta, hekin käyvät harvoin mutta yritän silti tehdä heidän olonsa tervetulleeksi yms.

lastesi teille tulon vuoksi..miten muutoin tuollaista käytöstä voi ymmärtää?

Hieman mustasukkaisuutta taitaa ilmassa olla?

Meillä oli hieman samanlaista aiemmin,lapset asuvat kanssani..ja mies alkoi sulkeutumaan aina töistä tultuaan makkariin.
Oli jatkuvasti äreä ja kiukkunen..uhkaili erollakin,ja vaati meitä muita muuttumaan tai hän lähtisi.

Omille lapsilleen hän sen sijaan lirkutteli ja vaatii minuakin heidät hyväksymään..vaikkei siis itse hyväksynyt minun lapsiani.

Sitten kun aikani puhuin,ja puhuin,ja puhuin..selitin miehelle että siitä vaan erotaan,mies ehken havahtui että niin todella voikin tapahtua l. minä tästä lähteä ja jo alkoi mies muuttumaan mukavammaksi.
Enää hän ei huuda joka hetki lapsilleni tai ole äreä minulle.

Ainoa keino selvittää parisuhteen asiat on PUHUMINEN,joka tosin on vaikeaa silloin kun toinen heittäytyy mykäksi,eikä halua asioita selvittää mitenkään..kuitenkin kannattaa yrittää.

Pitäisi miettiä MIKSI nykyisessä suhteessa on, ja mikä saa teidät pysymään yhdessä..protestointi toisen lapsien tulemisen vuoksi ei ole oikea tapa,
se ei ole fiksua käytöstä eikä rakentava tapa toimia.

onnellinen-08 kirjoitti:

Kun mieheni kaksi lasta käyvät meillä joka toinen viikonloppu, tervehdin heitä iloisesti ja kyselen jotain kuulumisia "Mitä oli koulussa ruokana?" yms.
Lasten vierailut rasittavat minua, mutta en todellakaan ainakaan tahallani näytä sitä heille. Yritän aina muistaa, että se ei ole heidän syytään, että ovat syntyneet tai että heidän vanhempansa ovat eronneet.

Taitaa olla keskustelun paikka miehesi kanssa.

sinä,joka toisessa ketjussa kertoili,ettet millään tavalla halua osallistua miehesi lasten elämään,et laita ruokaa ym.ym. Kuinka se nyt on niin murheellista,jos mies ei osaa käyttäytyä hyvin toisen lapsia kohtaan?

kun osoitti mieltään kirjoitti:

lastesi teille tulon vuoksi..miten muutoin tuollaista käytöstä voi ymmärtää?

Hieman mustasukkaisuutta taitaa ilmassa olla?

Meillä oli hieman samanlaista aiemmin,lapset asuvat kanssani..ja mies alkoi sulkeutumaan aina töistä tultuaan makkariin.
Oli jatkuvasti äreä ja kiukkunen..uhkaili erollakin,ja vaati meitä muita muuttumaan tai hän lähtisi.

Omille lapsilleen hän sen sijaan lirkutteli ja vaatii minuakin heidät hyväksymään..vaikkei siis itse hyväksynyt minun lapsiani.

Sitten kun aikani puhuin,ja puhuin,ja puhuin..selitin miehelle että siitä vaan erotaan,mies ehken havahtui että niin todella voikin tapahtua l. minä tästä lähteä ja jo alkoi mies muuttumaan mukavammaksi.
Enää hän ei huuda joka hetki lapsilleni tai ole äreä minulle.

Ainoa keino selvittää parisuhteen asiat on PUHUMINEN,joka tosin on vaikeaa silloin kun toinen heittäytyy mykäksi,eikä halua asioita selvittää mitenkään..kuitenkin kannattaa yrittää.

Pitäisi miettiä MIKSI nykyisessä suhteessa on, ja mikä saa teidät pysymään yhdessä..protestointi toisen lapsien tulemisen vuoksi ei ole oikea tapa,
se ei ole fiksua käytöstä eikä rakentava tapa toimia.

naiset toimii keskustelujen mukaan.On niiiin ärsyttävää,kun miehen lapset tulee ja joutuu olemaan niiden kanssa.Mutta kun onkin toisin päin,mies ei hyväksy,ollaan niin kovin ihmeissään.Alettaisko me nyt pikku hiljaa huomaamaan omaa käytöstäkin ja sitä,miltä se siitä toisesta puolisosta tuntuu,jos ei voi sietää toisen lasta ,oli sitten mies tai nainen.

onnellinen-08 kirjoitti:

Kun mieheni kaksi lasta käyvät meillä joka toinen viikonloppu, tervehdin heitä iloisesti ja kyselen jotain kuulumisia "Mitä oli koulussa ruokana?" yms.
Lasten vierailut rasittavat minua, mutta en todellakaan ainakaan tahallani näytä sitä heille. Yritän aina muistaa, että se ei ole heidän syytään, että ovat syntyneet tai että heidän vanhempansa ovat eronneet.

Taitaa olla keskustelun paikka miehesi kanssa.

Tämän onnellinen-08 kirjoutuksia ei kannata ottaa kauhean tosissaan. Vaikka nimimerkki onnellisuuteen viittaakin on kyseessä kirjoitusten perusteella lapseton nainen, jonka elämää miehen lapset vain rasittaa, joka ei tee lasten kanssa tai lasten eteen mitään.