Heissan!
Olen sairastanut epilepsiaa kesästä 2007 saakka ja eri lääkekokeiluja ollut. Menossa nyt deprakine 500mg aamuin illoin ja puretaan pois frisuimia, joka jouluun mennessä loppuu. Olen sairastunut myös keväällä 2007 ahdistukseen ja paniikkihäiriöön ja kohtauksia mulla on lähes päivittäin ja tarvittaessa otan temesta 1 mg ½ - 1 tbl kerralla. Kun Frisium on purettu vasta silloin alkaa "varsinainen" lääkitys ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Voisitteko kertoa kokemuksista millainen lääke paniikkiin, kun on epi? Käyn keskusteluterapiassa sairaanhoitajan luona ja hän sanoo, että vasta lääkkeen purkamisen jälkeen voidaan ajatella psyykelääkitystä. Onko teillä kenellä on paniikkikohtauksia ollut tästä kokemuksia? Kiitoksia etukäteen!
Olen sairastanut epilepsiaa kesästä 2007 saakka ja eri lääkekokeiluja ollut. Menossa nyt deprakine 500mg aamuin illoin ja puretaan pois frisuimia, joka jouluun mennessä loppuu. Olen sairastunut myös keväällä 2007 ahdistukseen ja paniikkihäiriöön ja kohtauksia mulla on lähes päivittäin ja tarvittaessa otan temesta 1 mg ½ - 1 tbl kerralla. Kun Frisium on purettu vasta silloin alkaa "varsinainen" lääkitys ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Voisitteko kertoa kokemuksista millainen lääke paniikkiin, kun on epi? Käyn keskusteluterapiassa sairaanhoitajan luona ja hän sanoo, että vasta lääkkeen purkamisen jälkeen voidaan ajatella psyykelääkitystä. Onko teillä kenellä on paniikkikohtauksia ollut tästä kokemuksia? Kiitoksia etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moro!
Mulla menee cipralex aamuisin panniikkihäiriöön. Mulle pahaa oloa aiheuttaa kovat äänet. Mulla on tällä hetkellä käytössä 2 epilääkettä ja syön silti lääkettä paniikkihäiriöön. Epiä olen sairastanut 4 ja puol vuotta.
Minulla oli epilepsian alussa tilannekohtainen paniikkihäiriö (julkiset paikat, sisätilat kuten ostoskeskukset, julkiset kulkuneuvot jne.).Kesti pitkään ennen kuin tajusin mennä lääkärille (joka passitti minut psykologille). Lääkkeeksi sain psykologilta Alprox-nimisen lääkkeen, jota otin aina paniikkikohtauksen iskiessä. Lääkettä käytin n. vuoden kunnes siirryin vain lääkkeen mukana pitämiseen.. ja pikkuhiljaa pystyin jättämään lääkkeet kotiin.
minullakin. Itselläni on kanssa epilepsia, todettu keväällä 2008. Lääkitys deprakinea 4xpäivässä ja seromexia aamulla. Oxamineja nukahtamis vaikeuksiin ja rauhoittumiseen.
Viime syksystä asti ilmennyt myös paniikkioire kohtauksia. Yhtenä viikkona neljään päivään en päässyt kotoani ulos koska sain yhteensä 5 kohtausta näinä päivinä. Tietokoneella istuessani, nukkumaan käydessä(piti valvoa valot päällä ennenkuin pystyin nukahtamaan) ja kerran kun yritin tyttökaverini kanssa kävellä kauppaan 100m jälkeen iski kohtauspäälle ja aloin menettää tajuntani ja puhumaan sekavia.
Nykyään oireet jatkuvat, tai ovat jopa pahentuneet. Esim. kaupassa käydessä on lähes mahdoton katsoa kassaneitiä silmiin tai seisoa edes jonossa. Kaupungilla ei tule enää käytyä köska vapisen ja pelkään että sekoan. Paikoissa joissa on liian valoisaa tai liian paljon ihmisiä alan vapisemaan ja hikoilemaan. Säikähdän herkästi kaikkea, esim. jos joku sanoo jotain, säikähdän ja alan vapisemaan, pää ei tunnu pysyvän paikoillaan. Kahviloissa on turha yrittää edes ajattelevansa käydä koska viimeksi ei meinannut teekuppi pysyä kädessä ja paikalta oli päästävä äkkiä pois. Tarinaa riittäisi vaikka kuinka paljon kerrottavaksi, koska oireita tuntuu riittävän. Vapisen nykyään usein jopa kotona.
Kuulostaa itsestänikin tosi typerälle pelätä ja vapista joka tilanteessa mutta eipä tälle oikein mitään mahda, tämmöiseksi se elämä vaan yhtä-äkkiä on mennyt. Onneksi olen pääsemässä lähiaikana yksityiselle Psykiatrille kun alkaa keinot olemaan vähissä.
Kaiken lisäksi opiskelen korkeakoulussa parhaillaan ja opintoni ovat siinä vaiheessa että muutama kurssi ja työharjoittelu käymättä(onneksi ei tarvitse käydä koulussa usein paikan päällä, sielläkään en pärjäisi ilman rauhoittavia lääkkeitä). En todellakaan keksi kuinka selviän eräänkin kurssin esitystilaisuudesta(kun muutenkin pelkään luokkia) ja varsinkin lopputyön esittämisestä.
Haluaisinkin kuulla tietääkö joku paniikkioiretta sairastava pystyykö koulusta ja varsinkin korkeakoulusta pääsemään läpi ellei pidä koulussa esitelmiä ja lopputyön esittelytilaisuutta. Esim. jos on diagnosoitu paniikkioire ja lääkäri kirjoittaa todistuksen että henkilö ei kertakaikkiaan pysty esiintymään julkisesti?
Minulla myös todettiin epilepsia keväällä 2004, ja sitten syksyllä kun aloitin koulun, alkoi paniikkikohtaukset. Olen itse opiskellut ammattikorkeakoulussa nyt 4v (ja anoin juuri jatko-aikaa, mutta olen vain "puoli vuotta myöhässä muista"). Välillä tuntui todella raskaalta ja olin lopettamassa kesken, mutta.. olen todella tyytyväinen että sinnittelin.
Joskus alkuvuosina kun minulla oli vielä paniikkihäiriö, otin toisinaan ennen esityksiä rauhoittavan. Jännitti silti melko lailla, mutta se jännitystä pahentava ahdistus ja huimaus katosi. Elämä oikeasti muuttui aivan toisenlaiseksi kun sain Alproxin käyttööni. Ja pikkuhiljaa sitä vaan huomasi ettei niitä aina ehkä tarvitsekaan (mutta ne oli aina mukana).
Huomasin että jännitykseni ennen esityksiä oli aivan samanlaista jännitystä kuin kaikilla muillakin koulukavereilla, eli ei ollutkaan kyse enää paniikkihäiriöstä. Joskus pahimpina aikoina otin yhteyden koulumme psykologiin sekä opinto-ohjaajaan, ja he ehdottivat että tekisin kokeet suullisesti kahdenkesken opettajan kanssa. Minua se ei auttanut, sillä ongelma oli siinä että hermoilin kokeiden läpipääsystä, eikä suullinen koe ollut yhtään sen helpompi, ehkä jopa pahempi. Mutta auttaisiko se sinun esityksiin? Pienempi yleisö siis?
Muista että pieni jännitys kuuluu asiaan, niin se rauhoittaa mieltä. :) Ja et todellakaan ole ainoa joka siellä luokassa jännittää. Jännitystä ei vain huomaa ihmisistä niin helposti kuin miltä oma jännitys tuntuu. Tsemppiä!
Kyllä pienempi yleisö auttaisi. Tiedän että pieni jännitys kuuluu asiaan ja aina mulla pientä jännitystä on ollutkin, mutta nykyään se on semmoista vapinaa luokassa vaikka tiedän että minun ei tarvitse esittää tai edes puhua ääneen siellä mitään. Tärisen aina kun olen suuremman joukon ympäröimänä. Tiedät varmaan tunteen ehkä?...Mulle tulee semmoinen olo, että kaikki tuijottaa mua ja kyttää mun tekemisiäni, vaikka tiedän alitajunnassa että ketään tuskin kiinnostaa kyylätä mua jonkun tietokoneen ääressä...? Kuulostaa omituiselta, vai mitä?
En oikein tiedä. Tuntee vaan itsensä niin luuseriksi jos kertoo opettajille että on paniikkihäiriö ja etten voi pitää esityksiä suurelle yleisölle...Tiedän kyllä ettei tätäkään asiaa musta ulkoa päin kukaan uskoisi, mutta näin se vaan mennee...
myös puhua psykiatrille, ja pyytää häntä kirjoittamaan jonkin sortin lausunnon, minkä annat tavallaan todistuksena varmuuden vuoksi, vaikka opettajat ehkä suhtautuvatkin yllättävän avoimesti kun ongelmistaan kertoo. En minäkään olisi suoraan opettajalle mennyt puhumaan, mutta me saatiin kaikki koulussa viesti koulun psykologista joten otin riskin, ja hyvin kävi.
Rauhoittavien avulla elämä alkaa helpottumaan ja kun puhut opettajille, voidaan tehdä erikoisjärjestelyjä. Suosittelen avun pyytämistä. Olethan jo myöntänyt asian itsellesikin :)Alku se on sekin.
ajattelinkin näistä asioista puhua Psykiatrille ja kuulla häneen neuvoja ja mielipiteitä mitä kannattaa tehdä. Pidän myös tuon lääkkeen nimen mielessä mitä ehdotit joka vei sun jännityksen pikkuhiljaa pois. Kiitoksia neuvoista.