Niin... Ensimmäinen jakso meni vielä tosi hyvin, keskiarvo oli lähellä ysiä jne.. Mutta nyt toisen jakson kokeista tuli 6 , 7-, 8 ja englannistakin ainoastaan 9 . Aina ollut ennen kymppi. Kuuntelusta lähti 2 pistettä, luetun ymmärtämisestä 8 !!!
Tuntuu ettei enää jaksa mitään. Pitäisiköhän pitää välivuosi?! Tuntuu todella pahalle kun kaverit vetävät kymppejä kymppien perään ja itse ei kehtaa sanoa numeroitaan.
Tuntuu ettei enää jaksa mitään. Pitäisiköhän pitää välivuosi?! Tuntuu todella pahalle kun kaverit vetävät kymppejä kymppien perään ja itse ei kehtaa sanoa numeroitaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elä vielä luovuta. Itellä on k-a 7.4 ja sillä sit pitäis päästä sosionomiksi. Viimeinen vuosi on menossa ja kieleistä en tajuu mitään. Ruotsi 6 ja enkku 5. Muut on sit 7-9 ja yksi matikka 6
Niin oletan, että käyt ensimmäistä vuositasoa?
Lukiossa saa varautua kyllä suuriinkin alamäkiin keskiarvossa. Arvostelu esim. englannissa on niin rankka että sekin jo vaikuttaa paljon. Ei siis aina välttämättä ole kyse siitä että on huono. Itse ainakin enkusta pääsen just ja just läpi. Ylppärit suoraan sanottuna hirvittää. Mutta en pode siitä mitään kummempaa huonoa omaa tuntoa, koska tiedän tekeväni parhaani..Sama on monissa lukuaineissa. Vaikka lukee ja lukee, niin ei se pänttääminen enää ole oikea strategia..pitäis ymmärtää enemmän asioita..ja kun ei motivoi joku aine niin eihän siitä sitten paljon mitään edes ymmärrä :D Mut nou hätä, joku vetää koko lukion lukematta ala-arvosilla numeroilla, mut silti on menny ylppärit hyvin ja saanut jatkopaikan!
Niin, ei niitä numeroita kannata jäädä kauhistelemaan pitkäksi aikaa. Tärkeintä kuitenkin on se, miten pärjää ylppäreissä ja sitten pääsykokeissa. Lukiohan nyt on kuitenkin vain välivaihe.
Itsellänikin meni yläaste ihan hyvin "kattoon syljeskellessä" eli en hirveästi panostanut opiskeluun, joten lukiossa sitten piti opetella opiskelemaan ihan oikeasti. Että ehkä aloittajalla olisi opiskelumetodissaan uudistettavaa.
läheskään jokainen yläasteella ulkoluvulla kympin saanut niitä kymppejä enää saa. Ja se on ihan oikein, ne ovat yläasteella jo kärsineet inflaation.
Lukio on erilainen kuin ylä-aste ehkä on hyvä että herätys tulee jo tuossa vaiheessa eikä vasta kun olet pääsyt korkeakouluu... Itselläni kävi näin, ja nyt sitten ei vain töitä tule tehtyä...
Oispa itekki saanu tollasia nroita kuin sinä lukiossa. Luetun ymmärtämisessä tullu noinkaa hyvää ku sulla. Hyvin sulla menee jos oikeasti aattelee. Se että kaverisi vetävät kymppejä ni loppuen lopuks sillä ei oo mitää väliä miten hyvi nroja ne vetää, jos sun omaan elämääsi vertaat. Ainoa vaa että kiinnostaako sua itseäsi lukio oikeasti vai haluaisitko vaihtaa jollekki alalle.
Itselleni kävi aikanaan lukiossa aivan vastaavalla tavalla. Pari ekaa jaksoa menivät vähän omalla painollaan, kun yläasteellani käytiin matematiikassa jonkin verran lukioasioitakin.
Mutta kolmannessa jaksossa numerot rupesivat putoamaan oikein urakalla. Tällöin rupesin pohtimaan, että mikä minua oikeasti kiinnostaa. Ykkösvuoden lopussa päätin, että otan itseäni niskasta kiinni. Niinpä kesäloman lopulla (3-4 viikkoa ennen koulun alkua) rupesin systemaattisesti katsomaan itselleni epäselviksi jääneitä asioita matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa.
2. vuoden alusta lähtien tein käytännössä aina matematiikan läksyt, sekä lähes aina kemian ja fysiikan läksyt. On myönnettävä, että kielten eteen tuli tehtyä jonkin verran vähemmän, mutta kuitenkin sen verran, että numerot olivat suhteellisen hyvät, tai että kursseista pääsi ainakin läpi.
Jos en olisi tätä päätöstä tehnyt, en välttämättä opiskelisi nyt TKK:lla. Näin yliopistotasolla minulle on käynyt aivan vastaavalla tavalla, eli olen useaan otteeseen joutunut tarkastelemaan omaa oppimistani ja tehostamaan sitä.
Ja jos yliopistotasolle jatkat, niin siellä korostuu entistäkin enemmän se tosiasia, että opiskelu on työtä. Monet asiat ovat kuitenkin vain kiinni rutiinista, ja siitä, että peruskäsitteet ovat kunnossa.
Lisäksi se, että saat suoritettua jonkin tutkinnon loppuun, kertoo vain, että pystyt oppimaan asiaa itsenäisesti kyseiseltä alalta. Harva tutkinto valmistaa sellaisenaan tarkasti rajattuun ammattiin, ja joudut opettelemaan työssä vielä paljon uusia asioita. Tutkintosi on todiste siitä, että kykenet siihen.
Lisäksi vinkkinä voin sanoa, että ruotsista ei pääse eroon, vaikka sitä ei kirjoittaisikaan. Korkeakouluissa joutuu osoittamaan ruotsin kielen taitonsa kokeilla tai kursseilla, joten kyllä siihen ruotsiinkin kannattaa ainakin jonkin verran panostaa. :)